Abit AN7
NVIDIA julkaisi nForce2-piirisarjansa AMD Athlon XP -prosessoreille alunperin yli vuosi sitten, joten emolevyvalmistajilla on ollut reilusti aikaa parannella ja hioa nyt saatavilla olevien emolevyjen ominaisuuksia. Tässä artikkelissa laitetaan Abitin uusin nForce2-piirisarjaan perustuva AN7-emolevy samalle viivalle Asus A7N8X Deluxen kanssa ja katsotaan mihin yli vuoden kehitys piirisarjan ja sitä käyttävien emolevyjen osalta on johtanut. (Asus A7N8X Deluxe on arvosteltu Muropaketissa 8.2.2003)
NForce2-piirisarja
NVIDIA julkaisi nForce2-piirisarjan vuoden 2002 kesällä, mutta kesti kuitenkin kuukausia ennenkuin piirisarjaa käyttävät emolevyt saapuivat kauppojen hyllyille. Sekä piirisarjan north-, että southbridgestä oli alkuun saatavilla kahta eri versiota: Northbridgen IGP-versiossa oli SPP-versiosta eroten noin GeForce 4 MX -tasoiset grafiikkaominaisuudet ja southbridgen kaksi versiota, MCP ja MCP-T, erosivat toisistaan jälkimmäisen paremmilla ääni-, firewire- ja verkko-ominaisuuksilla.
NForce2-piirisarjan northbridgestä tuli nopealla tahdilla ulos kehitysversiot A2 ja A3, jonka jälkeen piirisarjan pakkausmenetelmää muutettiin C1-version yhteydessä. NVIDIA uudisti nForce2-piirisarjamallistonsa kokonaan 200 megahertsin väylätaajuutta käyttävän AMD AthlonXP 3200+ -prosessorin esittelyn yhteydessä. Uudet mallit kantavat nimiä nForce2 Ultra 400 ja nForce2 400. Ultra versiossa muistiohjain on edelleen kaksikanavainen, aivan kuten alkuperäisessä nForce2-piirisarjassa, kun taas nForce2 400:ssa muistiohjain on vain yksikanavainen. Molemmista 200 megahertsin väylätaajuutta tukevista piirisarjan versiosta uupuvat grafiikkaominaisuudet ja ainakaan toistaiseksi ei NVidia ole julkaissut alkuperäisen nForce2 IGP:n seuraajaa.
Testipenkkiin saapunut Abit AN7 perustuu nForce2 Ultra 400 ja MCP-T -piireihin. Emolevy on ominaisuuksiltaan kattava: kaksikanavainen muistiohjain, AGP8X, Serial ATA RAID, 10/100 -verkko, firewire, USB, kuusikanavainen ääni ja laajat ylikellotusominaisuudet riittänevät useimpien käyttäjien tarpeisiin. Piirisarjan ominaisuuksista on jätetty hyödyntämättä lähinnä vain toinen verkko-ohjain. Emolevyn äänipuolesta pitää huolen nForce2-piirisarjaan rakennettu APU (Audio Processing Unit) ja Realtekin ALC658, joka huolehtii äänien DA-muunnoksista ja kytkennöistä. Piirisarjan sisäänrakennetun verkkopiirin apuna emolevyllä on Realtekin RTL8201BL.
Abit AN7 -pakkaus
Abit AN7 toimitetaan näppärästi taitellussa laatikossa, jossa oheistuotteet on pakattu erillisiin laatikoihin ja emolevy omalle paikalleen alimmaiseksi. Oheismateriaalin määrä on niukka ja pakollisten ohjekirjojen, ajuri-CD:n, IDE- ja SATA-kaapeleiden lisäksi mukana tulee lisänä vain SATA-virta-adapterit. Emolevy ei tarjoa takapaneelissaan kuin optiset ulos- ja sisääntulot digitaalisena, joten olisin toivonut koaksiaaliliitimille vielä omaa liitinkorttia oheisvarustelun yhteyteen.
Abit AN7
Tutusta väristään huolimatta AN7 (ylempi kuva) poikkeaa jo ulkonäöltäänkin edeltäjästään NF7-S:stä (alempi kuva). Komponenttien sijoittelu on mietitty uusiksi ja ominaisuuksia on lisätty. Ruskehtavan punainen piirilevy ei herätä ainakaan itsessäni sen enempää inhoa kuin ihastustakaan. Myyntipakkauksen mustavihreästä ilmeestä oletin emolevyn värin myös vaihtuneen, mutta näin ei ole päässyt käymään. Muistipaikkojen värikoodaus on varsin yleinen tapa kaksikanavaisissa emolevyissä, joskin AN7:ssa muistipaikat näyttävät olevan värien perusteella aivan eri järjestyksessä kuin muissa nForce2-emolevyissä. AGP-paikan ja ensimmäisen PCI-paikan väliin on jätetty runsaasti tilaa, mutta sen seurauksena muistien asentaminen näytönohjaimen ollessa paikoillaan on käytännössä mahdotonta.
Ensimmäisenä emolevyltä silmään osuvat varmasti piirilevyn suuntaisiksi käännetyt IDE-liittimet ja Post Code -näyttö emolevyn alakulmasta. Post Code -näyttö löytyy molemmista Abitin uusista uGuru-sarjan emolevyistä. Todella kätevä ominaisuus, josta on korvaamaton apu vikatilanteissa. Näyttää siltä, että käännetyt IDE-liittimet ovat tulleet jäädäkseen Abitin emolevyihin viimeisen vuoden aikana. Kotelon muotoilusta ja ahtaudesta riippuen ne saattavat joko helpottaa tai vaikeuttaa asentamista.
Prosessorikanta löytyy AN7:ssa aivan emolevyn yläosasta. Socket A:n ympäriltä löytyvät edelleen kiinnitysreiät myös isoille coolereille ja tilaakin on kohtuullisesti tarjolla, mikäli kotelon muotoilu ei estä pientä emolevyn reunan ylitystä.
Virransyöttö on kasattu prosessorikannan viereen ja myös molemnat virtaliittimet löytyvät prosessorin vasemmalta puolen. ATX +12V -liittimen paras paikka on esteistä välittämättä aivan virransyötön vieressä, mutta ATX-liittimen paikasta minulla on hieman eriävä näkemys Abitin insinöörien kanssa. Paksu ja kankea emolevyn poikki kulkeva ATX-virtajohto häiritsee ilman vapaata virtaamista prosessorin tuulettimelle, sekä saattaa myös näyttää rumalle modatussa kotelossa.
Abitin insinöörit ovat onnistuneet virransyötön suunnittelussa sen toimivuuden osalta varsin vakuuttavasti. Prosessorin jännitelinjan notkahtaminen rasituksessa on varsin minimaalista ja jännitteelle nirso testiprosessorini kesti tässä emolevyssä jännitettä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Asus A7N8X Deluxe-emolevyssä. Virransyöttö on rasituksessa normaalilla kotelotuuletuksella kohtuullisen viileä ja emolevyn pinnasta löytyy myös virransyötön lämpötilaa tarkkaileva lämpöanturi.
Piirisarjan päälle on asennettu nätisti kromattu cooleri. Itse siili on ohuesta alumiinilevystä taitettu ja vaatii varsin tehokkaan tuulettimen toimiakseen kunnolla. Siilin sisällä noin 5400 RPM kiertävä tuuletin onkin sopivan äänekäs ja tehokas. Coolerin ja piirisarjan välissä on hieman piitahnaa jonka määrä ainakin testikappaleessa oli lähinnä vitsi.
Emolevyn alaosasta löytyvät SATA-liittimet, sekä virta- ja reset-katkaisimien, että HDD- ja virtaledien kytkennät. Liittimien paikat eivät ole värikoodattuja. SATA-liittimet ovat hyvin lähellä alinta PCI-väylää ja pitkä PCI-kortti saattaa vaikeuttaa SATA-liittimiin käsiksi pääsyä. Alimman PCI-paikan alta löytyy myös yksi tuuletinliitin, johon on erittäin hankala päästä käsiksi mikäli alin PCI-paikka on käytössä. BIOS:n nollausjumpperi on pitkää mallia ja löytyy helposti tarpeen vaatiessa.
Ääniominaisuudet
Abit AN7:n Soundstorm-ääniratkaisu on hieman kehitellympi versio vanhasta NF7-S:ssä esitellystä ratkaisusta, jossa DA- ja AD-muunnoksista vastasi Realtekin halpa ALC655-äänipiiri. AN7:ssa muunnoksista vastaa ALC655:n sijaan Realtekin ALC658-äänipiiri. ALC658-piirissä on kuusi 20-bittistä DAC-kanavaa ja kaksi paria 18-bittistä ADC:tä. Realtek lupaa 100 desibelin signaalitason piirille, joka täyttää PC99/2001-vaatimukset ja on selkeästi parannusta ALC655:n tuottamaan muunnokseen.
MCP-T:n ääniohjain on yksi kehittyneimmistä ja monipuolisimmista PC:lle saatavilla olevista ratkaisuista. Se kuluttaa prosessoritehoa pelikäytössä erittäin vähän ja osaa tavallisimpien temppujen lisäksi esimerkiksi pakata Dolby Digital -ääntä lennosta. Ominaisuuksien puolesta Soundstorm-äänillä varustetun emolevyn käyttäjän ei tarvitse erillistä äänikorttia asentaa.
Äänenlaatu analogisia ulostuloja käytettäessä on selvästi parantunut aikaisempiin versioihin verrattuna. Digitaali-aikaan siirtyneitä voi haitata se seikka, että emolevyllä on vain optiset S/PDIF-liitännät ja mukana ei ole toimitettu koaksiaaliliittimillä varustettua liitinkorttia. Emolevylle on kuitenkin mahdollista sellanen asentaa, mikäli tarve vaatii. En testijakson aikana havainnut äänenlaadussa enkä toimivuudessa mitään ongelmia. Parannusta varsin huonosti toimiviin ja keskinkertaisilla analogisilla ulostuloilla varustettuihin ensimmäisen sukupolven nForce2-emolevyihin on selvästi.
IDE- ja SATA-ohjaimet
IDE ja SATA-ohjainten tärkein ominaisuus toimivuuden lisäksi on tietysti prosessoritehon kulutus. HDTach 2.70-testiohjelmassa on kiintolevyn nopeustestien lisäksi myös prosessoritehon kulutusta mittaava testi, jota käyttettiin sekä IDE-, että SATA-ohjaimien prosessoritehon kulutuksen mittaamiseen. Testeissä käytettty IDE-kiintolevy oli IBM 80GB 120GXP ja SATA-levynä toimi Seagate Barracuda 7200.7 160GB. Testikoneeseen asennettiin Microsoftilta saatavilla oleva päivitys, joka korjaa suuren prosessoritehon kulutuksen tietyissä järjestelmissä.
Uusimmilla Nvidian sivuilta saatavilla ajureilla (3.13) prosessoritehon kulutus nousi yli kahdenkymmenen prosentin sekä IDE- että SATA-levyllä. Intelin alustoilla prosessoritehon kulutus oli vastaavasti alle kolme prosenttia, joten ongelmia selkeästi oli. Yllätykseksi kolmannen osapuolen nForce 3.22 Remix driver ratkaisi ongelman. Paketista löytyvällä IDE-ajurilla prosessoritehon kulutus laski alle kolmen prosentin molemmilla levyillä. Suosittelen Remix-paketin asentamista, jos kone tuntuu kärsivän samanlaisista ongelmista. Paketti ratkaisi samalla myös suurehkon prosessoritehon kulutuksen verkko-ohjainta raskaasti kuormitettaessa.
Abit uGuru
UGurua käsiteltiin tarkemmin Abit AI7-artikkelissa. UGuru mahdollistaa esimerkiksi reaaliaikaisen koneen ylikellottamisen Windowsista käsin. Lisäksi prosessorin ja muistien käyttöjännitteet ovat vapaasti säädettävissä tiettyjen rajojen sisällä.
Käytännössä uGurun tärkein käytännön ominaisuus on jännitteiden, lämpötilojen ja tuulettimien tarkkailuun soveltuva Abit EQ. Toistaiseksi mikään toinen ohjelma ei pysty tarkkailemaan kaikkia AN7:n sensoreita. Ohjelmassa ei ole kaikkia toimintoja, joita voi löytää esimerkiksi mainiosta Motherboard Monitor-ohjelmasta, mutta peruskäyttöön Abit EQ on riittävä ja toimiva.
UGuru käsittää myös OC guru-, FlashMenu-, FanEQ- ja BlackBox-ohjelmat. OC gurulla pystyy säätämään prosessorin, muistien ja AGP-väylän jännitteitä ja kellottamaan prosessoria lennosta. Valitettavasti ainoastaan jännitteiden säätö toimi, ylikellotuksen kaataessa koneen joka kerta. Flashmenu on puolestaan Windows-pohjainen ohjelma emolevyn BIOSin päivittämiseen. Ohjelma toimii oletetun hyvin, virheisiin kun ei ole varaa BIOSia päivitettäessä. FanEQ on puolestaan näppärä ohjelma prosessorin ja piirisarjan tuulettimien hidastamiseen lämpötilan perusteella. Ohjelma tarjoaa monissa tuulettimissa oleviin hidastustoimintoihin verrattuna itse säädettävät lämpötilarajat emolevyn kolmea lämpötilasensoria käyttäen. Viimeisimpänä uGuru-ominaisuutena tarjottava BlackBox on ohjelma joka lähettää sähköpostin Abitille ratkaisemattoman vikatilanteen sattuessa. Ohjelma kerää automaattisesti tarvittavat tiedot systeemistä, ja käyttäjän tehtäväksi jää naputella vikaselostus.
BIOS-ominaisuudet
Abit AN7:stakin paljastui Phoenixin Award-BIOS, joka onkin useimmille tuttu sillä se löytyy melkein jokaisesta markkinoilla olevasta emolevystä. Perusominaisuudet ovat siis hyvät ja mitään omituisuuksia ei ole odotettavissa.
Abitin perinteinen Softmenu tarjoaa prosessorin nopeuden ja emolevyn jännitteiden säätämisen tarvittavat työkalut. Lisänä Softmenusta löytyy vielä mahdollisuus säätää prosessorin nopeutta lennosta. AGP-väylän kellotaajuus on säädettävissä välillä 66-99 MHz kun taas PCI-väylän kellotaajuus on väylästä riippumatta 33 MHz. Muistien nopeuden voi suhteessa väylään säätää melko vapaasti, mutta nForce2-emolevyillä kannattaa pyrkiä ajamaan muisteja samalla väylällä prosessorin kanssa sillä asynkrooniset asetukset heikentävät suorituskykyä merkittävästi. CPU interface kannattaa pitää asennossa enabled, sillä sen vaikutus suorituskykyyn on dramaattinen.
Emolevyn jännitesäädöt ovat varsin runsaat. Prosessorin jännitettä pystyy säätämään aina 2,3 volttiin saakka ja muistillekkin jännitettä saa parhaimmillaan 3,2 V.
Piirisarjan jännitteensäätö jää mielestäni hieman vajaaksi suhteutettuna varsin reiluihin prosessori- ja muistijännitteen säätöihin. AGP-jännitteen säätö on sen sijaan kohtuullinen, koska sen käyttöarvo kellotettaessa on hyvin pieni.
Advanced Chipset Features tarjoaa tavallisimmat muistien viiveasetukset ja muutamia muita asetuksia.
Jännitteiden tarkkailu on erittäin kattava. Tästä listasta on vaikea löytää mitään moitittavaa.
FanEQ Control -paneelin alta löytyy kahden tuulettimen virtaliittimien jännitteiden säätö. Asetettujen lämpötilarajojen ja jännitteiden mukaan säätyvät tuulettimet ovat käytännölliset ja helpottavat varsin äänekkään piirisarjatuulettimen hiljentämistä. Tuuletinliittimiä emolevyltä löytyy muuten yhteensä kokonaista viisi kappaletta.
Lämpötilan tarkkailusta löytyy prosessorin ja järjestelmän lämpötilan lisäksi virransyötön lämpötilan tarkkailu.
Testikokoonpano
Abit AN7 sai testeissä vastaansa Asus A7N8X Deluxen. Molempien testikokoonpanojen ajurit, sekä käyttöjärjestelmä päivityksineen olivat identtiset. Testeissä käytetyt piirisarjan ajurit olivat versioltaan 3.13, DirectX versio 9.0b ja näytönohjaimen ajurit Catalyst 3.9.
Testikokoonpanosta yhteenveto alla olevassa listassa
- AMD Athlon XP 1700+ @ 2600+ (12,5 x 166 MHz, 256 kB)
- 2 x Kingston HyperX PC3500 256 MB (CAS 2 5-2-2)
- IBM 120GXP 80 GB
- Club3D 9800 Pro 128 MB
- Abit AN7 BIOS-versio: 1.3
- ASUS A7N8X Deluxe BIOS-versio: 1003 Über
Testitulokset
Lähinnä muistikaistaa ja muistiohjainta kuormittavassa WinRAR 3.10 -pakkaustestissä eroa ei käytännössä ole. Pakkaus suoritettiin pakkaamalla noin 180 megatavun suuruinen 3DMark03.exe WinRAR 3.10 -ohjelman tehokkainta pakkausta käyttäen. Testissä näkyvät teoreettisen muistikaistan lisäksi erittäin hyvin myös viive-asetusten vaikutus suorituskykyyn. Pienempi tulos on parempi.
Cdex 1.50 -testi kuormittaa lähinnä vain prosessoria. 60 megatavun kokoisen wav-tiedoston pakkaaminen käyttäen ohjelman äänenlaadullisesti parhaita asetuksia, kesti molemmilta testikokoonpanoilta saman ajan. Pienempi tulos on parempi.
Photoshop 7.0 -testi suoritettiin käyttämällä ”stained glass” -filtteriä suureen kuvatiedostoon. Ero emolevyjen välillä on olematon. Pienempi tulos on parempi.
Unreal Tournament 2003:ssa käytettiin HardOCP:n UT2K3 Benchmark v2.1 ohjelmaa. CPU-testi ajettiin 640×480 resoluutiolla Direct 3D -rajapintaa käyttäen. Asus A7N8X Deluxe pärjäsi yllättäen tässä testissä pari prosenttia Abit AN7:aa paremmin. Suurempi tulos on parempi.
Quake 3 -testi on erinomainen muistikaistan kuormitukseen. High Quality -asetuksilla ajetussa testissä ei eroja emolevyjen välille syntynyt. Suurempi tulos on parempi.
Kaikkien tuntema 3DMark2001-testi soveltuu erinomaisesti emolevyn suorituskyvyn mittaamiseen. Nykyisillä kokoonpanoilla vain muutamassa testissä näytönohjain muodostuu rajoittavaksi tekijäksi. Asus A7N8X Deluxe pärjäsi noin 200 pistettä paremmin. Suurempi tulos on parempi.
3DMark03:n CPU-testissä Asus on jälleen hieman nopeampi. Suurempi tulos on parempi.
AquaMark3:n CPU-pisteet suosivat myös Asus A7N8X Deluxea. Suurempi tulos on parempi.
CineBench 2003 -testistä AN7 suoriutuu paremmin muutaman pisteen turvin. Suurempi tulos on parempi.
Pienempi tulos on parempi.
Suurempi tulos on parempi.
Suurempi tulos on parempi.
Testitulosten perusteella näyttää vahvasti siltä, että nForce2-emolevyjen nopeus ei ole muuttunut miksikään noin vuoden aikana. Sekä vuoden vanha Asus A7N8X Deluxe, että uunituore Abit AN7 saivat virhemarginaalien rajoissa käytännössä samat tulokset kaikista ajetuista testeistä. Emolevyjen suorituskykyeroja täytyy hakea siitä tosiasiasta, että Abit AN7:n uudempi piirisarjan versio tukee virallisesti 200 MHz:n väylätaajuutta käyttäviä prosesoreita.
Ylikellottaminen
Abit AN7 -emolevyn ylikellottaminen osoittautui äärimmäisen haastavaksi operaatioksi. Prosessorin osalta tulokset vaikuttivat heti alkuun todella hyviltä. Testiprosessori tuntui kestävän jännitettä huomattavasti enemmän kuin Asus A7N8X Deluxe -emolevyllä ja suostui vesijäähdytyksen avulla yhteistyöhön 2550 MHz:n kellotaajuudella. Kaikki tämä tapahtui suurella kertoimella, jonka AN7:n viisi bittinen VID mahdollistaa myös prosessoreissa joiden oletuskerroin on alle 12,5. Ongelmat alkoivat, kun prosessorin väylätaajuutta yritettiin nostaa 200 MHz:n pintaan. Kokoonpano saattoi ladata Windowsin nätisti, mutta kaatua sitten aivan yllättäen. Lopulta havaittiin, että noin 170 MHz oli suurin väylätaajuus, jonka järjestelmä kesti ongelmitta. Koska emolevy kuitenkin tukee virallisesti 200 MHz:n väylätaajuutta, yritettiin ratkaisua hakea vaihtamalla muistikampoja. Testeissä käytetyillä HyperX PC3000 -muisteilla on tunnetusti ollut ongelmia uusimpien nForce2-emolevyjen kanssa.
Kellottamista yritettiin uudelleen Twinmos Twister PC3500 -muistien avustuksella, mutta tulokset olivat käytännössä samat kuin Kingstonillakin. Kahta muistikanavaa käytettäessä emolevy tuntui äärettömän epävakaalta korkeilla väylillä. Yhtä muistia käyttämällä emolevy kuitenkin latasi Windowsiin peräti 230 MHz:n väylätaajuudella. Ongelmaksi muodostui tässäkin tapauksessa se, että vain kerroin 11 tuntui toimivan näin korkeilla väylätaajuuksilla, alempien kertoimien kaataessa koneen erittäin helposti tai jopa estäen koneen käynnistymisen. Myös muistijännitteen nostaminen lisäsi epävakautta yhdelläkin muistilla. Testien yhteydessä havaittiin myös, että tehokas näytönohjain vähensi emolevyn kulkuhaluja. Ylikellotustestejä ei kuitenkaan näin helposti luovutettu, joten tarkoitusta varten testikokoonpanoon pistettiin kiinni vielä yhdet muistit.
Corsairin PC3700-muisteilla (CAS 3 kokoonpano latasi ongelmitta Windowsiin 200 MHz:n väylällä. Korkeimmaksi vakaaksi väyläksi jäi lopulta 225MHz, joskin löysäämällä entisestään emolevyn asetuksia, latasi kokoonpano Windowsiin peräti 240 MHz -väylällä. Abit AN7:n ongelmaksi jäänee varsin ongelmallinen yhteensopivuus joidenkin muistien kanssa. Toisaalta 225 MHz ei ole myöskään ylikellotustuloksena kovinkaan kummoinen.
Loppusanat
Abit AN7 osottautui loppupeleissä kelpo emolevyksi ja sen ominaisuudet ovat tässä hintaluokassa parasta mitä on tarjolla. Abitin insinöörien kehytystyön tulos on poikinut muutoksia myös emolevyn piirisuunnittelussa ja paremman virransyötön lisäksi emolevyltä löytyy monille tarpeellisia ominaisuuksia kuten diagnostiikkaledit. Mukana tuleva oheisvarustelu on niukka, mutta näin Abit on saanut pidettyä emolevyn hinnan erittäin kilpailukykyisenä. Ainoa allekirjoittanutta vaivaava puute on koaksiaali S/PDIF-ulostulon uupuminen.
NForce2-emolevyjen ominaisuudet ovat yleensä hyvät johtuen piirisarjan moninaisista integroiduista ohjaimista. Abit AN7:ssa kiinnitin huomiota erityisesti parantuneeseen äänenlaatuun. Integroidun SoundStorm-ääniratkaisun ominaisuudet ovat lähes uniikit ja pelikäytössä prosessoritehon kulutus on äärimmäisen vähäistä. Remix-ajureilla korjaantuivat myös IDE- ja SATA-ohjaimia vaivannut suuri prosessoritehon kulutus; asia jonka vaikutus arviooni emolevystä on varsin tärkeä.
Emolevyn suorituskyky verrattuna Asus A7N8X Deluxeen on identtinen. Tästä voi päätellä, että kaikkien nForce2-piirisarjaan perustuvien emolevyjen suorituskyky on hyvin pitkälle samalla tasolla. UGuru ja kattavat BIOS-säädöt herättävät varmasti myös ylikellottajat talvihorroksestaan. Ongelmaksi muodostunee vain yhteensopivuusongelmat muistien kanssa. Kolmesta testeissä käytetyistä muistiparista vain Corsairin PC3700-kammat tuntuivat toimivan ilman minkäänlaisia ongelmia. Emolevyn kellotustulokset tässä testissä jäivät varsin keskinkertaisiksi, joten kellottuvimpiakin emolevyjä löytynee. Väyläongelmat saattavat kuitenkin ratketa tehokkaalla piirisarjan jäähdytyksellä ja huolellisesti valituilla muisteilla. Jos pienet väyläongelmat eivät haittaa, Abit AN7 onkin houkutteleva vaihtoehto kellotukseen, sillä prosessorin kulkuhalut emolevyssä olivat aivan omaa luokkaansa.
Antti Valkeinen 28. tammikuuta 2004 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)
