Gigabyte K8NSNXP
Ensimmäinen NVIDIAn nForce3 250 -piirisarjaa käyttävä emolevy on löytänyt tiensä Muropaketin testiin. NForce3:n toinen tuleminen tuo mukanaan toivottuja lisäominaisuuksia ja toivon mukaan myös enemmän suorituskykyä vanhempiin NVIDIAn nForce3 150- ja VIAn K8T800-piirisarjoihin nähden. Gigabyten K8NSNXP onkin varsin maittava kokonaisuus ja lyö pöytään uuden piirisarjan seuraksi liki kaikki integroidut ominaisuudet joita voi vain kuvitella tarvitsevansa. Selvityksen kohteena on tällä kertaa NVIDIAn uuden piirisarjan suorituskyky, ominaisuudet ja se kuinka onnistuneesti Gigabyte on onnistunut oman tarjokkaansa parsimaan kokoon.
Piirisarja
NVIDIAn nForce 3 150 -piirisarjaan verrattuna uuteen versioon on eksynyt muutamia ratkaisevia uudistuksia. Uusia ominaisuuksia ovat piirisarjaan integroitu SATA-ohjain ja kahdeksaa USB 2.0 -porttia tukeva USB-ohjain. Perusversiota kehittyneemmässä nForce3 250Gb-piirisarjassa on lisäksi gigabitin integroitu verkkokortti ja palomuuri.
Suorituskykypuolella teoreettista parannusta on tapahtunut merkittävissä määrin. Verrattuna VIAn K8T800 piirisarjaan, NVIDIAn nForce 3 150 hävisi selkeästi liki puolet hitaammalla HyperTransport-väylällään. Piirisarjan uudessa versiossa HyperTransport-väylän nopeutta on nostettu aiemmasta 600 megahertsistä aina yhteen gigahertsiin. Myös HyperTransport-väylän leveyttä on kasvatettu. Gigahertsin nopeudellaan piirisarja on valmiina myös seuraavan sukupolven Athlon 64 -prosessoreita varten.
Verrattuna Intelin piakkoin julkaistaviin piirisarjoihin nForce3 250 jää kuitenkin altavastaajan asemaan. Athlon 64:n integroidun muistiohjaimen takia esimerkiksi DDR2-muistitukea ei tulla näkemään vielä pitkään aikaan ja myös ominaisuudet kuten PCI Express ja uuden standardin mukaiset ääniominaisuudet loistavat poissaolollaan. Vertailussa tällä hetkellä markkinoilla oleviin Athlon 64 -piirisarjoihin nForce 3 250 sijoittuu kuitenkin aivan yläpäähän VIAn K8T800 Pro:n kanssa.
Pakkaus ja oheistuotteet
Gigabytelle tyypilliseen tapaan emolevyn pakkaus on näyttävä. Runsailla ominaisuusesittelyillä ja Limited Edition -maininnoilla emolevyn laatu ei varmasti jää hämärän peittoon. Kysymyksessähän on siis Athlon 64 -prosessoreille käypäinen emolevy Socket 754 -kannalla. Jos emolevyjä on ylipäätään mahdollista myydä näyttävällä pakkauksella, niin Gigabytella on ainakin annettava tunnustus kovasta yrittämisestä.
Suuren pakkauksen sisältä löytyy kattava valikoima erilaisia kaapeleita ja ohjekirjoja. Oheistarpeiden määrä on riittävä, joskin valikoima on kohtuullisen tavanomainen. Mielenkiintoisin yksityiskohta on ehkäpä ulkoisten SATA-laitteiden kiinnittämiseen tarkoitettu liitäntälevy. Siniset Gigabyten logoilla varustetut IDE-kaapelit eivät ole pyöristettyjä yleisen trendin mukaan, mutta määrällisesti kolme kaapelia riittää helposti useimmille käyttäjille. Puutteita oheistuksesta ei oikeastaan voi havaita.
Oheistarpeiden mukana tulee liitinkaapelit FireWire-, SATA-, USB-, ja ääniliitännöille. Lisäksi emolevyn takaa löytyvästä I/O-paneelista löytyy vielä liittimiä normaali määrä. Kunnioitettavan liitinmäärän aiheuttavat runsaat integroidut ominaisuudet ja muun muassa kahdeksankanavainen integroitu ääni.
Gigabyte K8NSNXP:n integroidut ominaisuudet ovat erittäin kattavat kuten aiemmin tulikin jo mainittua. Emolevyn perusominaisuudet ovat uudesta piirisarjasta johtuen luonnollisesti jo erinomaisella tasolla, mutta Gigabytellä on ollut tapana lisätä huippumailleihinsa hieman lisäpotkua myös tälle saralle. Kaikkineen listalle mahtuvat kaksikanavainen GigaRAID IDE-RAID-ohjain, Silicon Imagen valmistama SATA-RAID-ohjain, piirisarjaan integroidut IDE- ja SATA-ohjaimet, kaksi verkkokorttia joista toinen kykenee peräti gigabitin siirtonopeuteen sekunnissa, kahdeksankanavainen ääniratkaisu ja uutta nopeaa IEEE1394b FireWire-standardia tukeva FireWire-ohjain. Muihin ominaisuuksiin kuuluvat luonnollisesti kahdeksan portin USB 2.0 -ohjain, AGP 8X, Dual BIOS ja DPS K8 -lisävirtayksikkö.
Ääni
Monille on varmasti pienoinen pettymys nForce3-piirisarjasta uupuvat kunnolliset ääniominaisuudet. Gigabyte on ratkaissut asian lisäämällä emolevylle Realtekin kohtuullisen ja 7.1-ääneen kykenevän ALC850-piirin. Piiri taitaa kaikki perusominaisuudet ja enemmänkin, joskin pelikäyttöön erillinen äänikortti on suositeltava ostos jo pelkästään parempien 3D-äänien takia. Lopulta arvoitukseksi jää aina äänenlaatu peruskäytössä. Useimmissa tapauksissa integroidut ääniratkaisut eivät kykene kilpailemaan ominaisuuksissa eikä äänenlaadussa edes halvoille erillisille äänikorteille. Intelin ajama uusi HD-audio saattaa muuttaa tilanteen ratkaisevasti, mutta ALC850 kuuluu vielä kevyempien standardien perustalle rakennettuun sukupolveen. Testikuuntelu kuuluu siis ilman muuta aiheeseen.
Käytettäessä äänipiirin kuulokevahvistinta on äänenlaatu yleensä huonoimmillaan. ALC850:ssa on kaksi 50 mW 20 ohmiin tehoa tuottavaa kuulokevahvistinta. Kuulokevahvistimet on kytketty etu- ja takakaiuttimien linjaulostuloon. Äänipiirin ajurit osaavat tunnistaa automaattisesti millaisia laitteita eri liittimiin on kytketty ja sen perusteella säätää ulostulon oikeaksi. Kuuloketestissä Sennheiserin HD590 -kuulokkeilla saavutettiin jokseenkin tyydyttävä anti. Mitään ylimääräisiä kohinoita ei onneksi ilmaantunut ja toistokin oli aivan korkeinta yläpäätä ja aivan alinta alapäätä lukuunottamatta varsin hyvä. Lievä korostus keskialueella antoi sointiin Sound Blaster Livemäistä vivahdetta.
Linjaulostuloa ja erillistä vahvistinta käytettäessä keskialueen korostuma ja ääripäiden vaimentuminen hävisivät ja toisto tuntui varsin hyvälle. Mittaustulokset Right Mark Audio Analyzerilla vahvistivat analogisten antojen kelvollisen toiston, taajuusvaste oli varsinkin alapäästä hyvä, yläpään vaimentuessa edelleen kohtuullisen voimakkaasti.
IDE- ja SATA-ohjaimet
Suurimmat ongelmat testijakson aikana emolevyn kanssa tulivat yllättäen IDE-ohjaimen ajurista. Ohjaimen asennus onnistui aiheuttamaan jostain syystä, CD-aseman ollessa koneessa kiinni, Windowsin täydellisen toimimattomuuden. Ongelma korjaantui kuitenkin Windowsin uudelleenasennuksella ja NVIDIAn IDE-ajureiden asentamatta jättämisellä. Kokonaisuudessaanhan K8NSNXP valikoima massamuistiosastolla on varsin vakuuttava. Kahden PATA-ohjaimen ja kahden SATA-ohjaimen voimin emolevyyn voi liittää peräti neljä SATA-laitetta ja kahdeksan PATA-laitetta.
HDTach 2.7 -testit ja kellolla ajastetut suorituskykytestit kertoivat myös, että kaikkien ohjaimien suorituskyky on hyväksyttävällä tasolla. PATA- ja SATA-ohjaimien välillä keskimääräisen lukunopeuden erot olivat vain muutamia megoja ja suurimmat erot olivatkin Read Burst Speed -testissä jossa NVIDIAn integroidut ohjaimet veivät PCI-väylään kytkettyjä GigaRAID-IDE- ja Silicon Imagen Sil 3512 SATA-ohjainta reilulla erolla. HDTach ilmoitti kaikilla ohjaimilla prosessoriajan kulutukseksi yli 30 prosenttia, mutta manuaalisesti Windowsissa tehdyt testit näyttivät kaikilla ohjaimilla prosessoritehon kulutukseksi alle 10 prosenttia.
Verkko
Kahden verkkoliitännän käytäntö on tullut jäädäkseen ylemmän tason emolevyihin. Kiinteiden liittymien ja sisäverkkojen määrän kasvaessa verkkokorttien tarve kasvaa konetta kohden helposti kahteen ja niinpä Gigabyte on varautunut tämänkin emolevyn kohdalla aiheesta. NForce3 250 -piirisarjan ohjaama 10/100-ohjain ja 3Comin valmistama gigabitin nopeudella toimiva Yukon-piiri varmistavat emolevylle tarpeelliset verkko-ominaisuudet. Molempien ohjaimien toiminta haivaittiin testijakson aikana moitteettomaksi. nForce3 250 -piirisarjan kalliimpi ja hienostuneempi 250Gb-versio sisältää piirisarjaan integroidun gigabitin verkko-ohjaimen ja palomuurin, joka onkin yksi NVIDIAn valttikorteista kiristyvässä piirisarjataistossa.
Suorituskykytestit osoittivat molempien verkkopiirien toiminnan moitteettomuuden. 3Com:n Yukon-ohjain toimi sadan megabitin lähiverkossa hyvällä nopeudella prosessoritehon kulutuksen ollessa vaatimattomasti alle kymmenen prosenttia. NVIDIAn ohjain toimi myös nopeasti ja saumattomasti jääden myös noin kymmenen prosentin prosessoritehon kulutukseen. Kokonaisuutena selvä parannus aikaisempaan, sillä varsinkin VIAn K8T800-piirisarjalaisissa emolevyissä prosessoritehon kulutus kovasti verkkoa kuormitettaessa on ollut helposti yli 30 prosenttia.
Muut ominaisuudet
Yksi emolevyn mielenkiintoisimmista ominaisuuksista on varmasti 800 megabitin nopeudella tikittävä FireWire ja Gigabyte onkin ensimmäinen emolevyvalmistaja, joka tuo uuden nopeamman FireWiren nyt myös PC-koneisiin. Valitettavasti sopivien FireWire-laitteiden puutteen vuoksi suorituskykytestien ajaminen ei ollut testin puitteissa mahdollista. Sama ongelma koskee myös piirisarjaan integroidun USB 2.0 -ohjaimen suorituskykytestejä sillä tarpeeksi nopeaa USB 2.0 -laitetta ei löytynyt.
Emolevyn ominaisuudet eivät kuitenkaan lopu tähän vaan Gigabyte on pakannut emolevylle monia erikoisia ratkaisuja, jotka vaativat ilman muuta pienen silmäyksen. K8NSNXP:n katseiden kerääjä on ehdottomasti DPS K8 -lisävirtayksikkö. Gigabyte on käyttänyt vastaavaa laitetta jo monissa aiemmissa emolevyissäänkin, DPS K8 on kuitenkin suunniteltu vartavasten Athlon 64:sta silmällä pitäen. Mainospuheiden mukaan lisävirtayksikkö lisää virransyötön tehoa ja vakautta, joka lieneekin kohtuullisen todennäköistä. Kuusivaiheinen virransyöttö ainakin kuullostaa hienolta, vaikka tällä hetkellä jotkin valmistajat pärjäilevät jopa kaksivaiheisen virransyötön kanssa mainiosti.
Emolevyltä löytyy myös Dual BIOS-ominaisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että emolevyllä säilytetään toisella flash-ROM-piirillä kopiota emolevyn BIOSsista. Jos emolevyn käyttö-BIOS korruptoituu esimerkiksi viruksen takia, niin kopiosta saadaan kätevästi emolevy taas jaloilleen. Ainoa ongelma Gigabyten ratkaisussa on se, että flash-ROM-piirit on juotettu suoraan emolevyn piirilevylle ilman kantaa ja esimerkiksi hotflashina tunnettu BIOS-piirien lennossa vaihtaminen ei näin onnistu.
Gigabytelle ominainen sininen piirilevy on näyttävä ja pyöristetyt kulmat tekevät emolevyn käsittelystä vaivattoman. Kokonaisilme on monen väristen liittimien vuoksi varsin mielenkiintoinen. Emolevyn komponenttien sijoittelu poikkeaa hieman valtavirrasta nForce 3 250 -piirisarjan erilaisen rakenteen vuoksi. Normaalisti kahdella piirillä toteutettu piirisarja on sijoitettu emolevyn ylä- ja alaosaan, mutta nForce3 250 -piirisarjan tapauksessa yksi piiri hoitaa kaikki sille varatut tehtävät ja vapautunut tila on käytetty hyödyksi muulla tavoin.
Piirisarjan yksinkertainen rakenne ei kuitenkaan auta tällä kertaa purkamaan tungosta emolevyltä, sillä Gigabyte on todella ottanut kaiken tilan käyttöön ja liittimiä ja piirejä onkin emolevy pullollaan. Emolevyn alanurkka on epäilemättä suurin ruuhkavyöhyke, mutta tilanne on silti kohtuullisesti hallussa. Piirisarjaa jäähdyttävä aktiivinen cooleri on näyttävä yksityiskohta, mutta tuottaa varsin paljon melua. Integroitujen RAID-ohjaimien SATA- ja PATA-liitännät löytyvät alareunasta, kun taas piirisarjan ohjaamat liitännät on sijoitettu hieman ylemmäs. Piirisarjan tarjoamat SATA-ohjaimen liittimet on sijoitettu hieman omituisesti aivan AGP-paikan yläpuolelle. Nätisti taipuvat SATA-kaapelit sujahtavat paikoilleen kohtuullisen näppärästi, mutta paikan valinta ei silti vaikuta aivan optimaaliselta. Myös FireWire- ja USB-liitäntäpalojen liitännät ovat kohtuullisen hyvin paikoillaan emolevyn alareunassa.
AGP-paikassa oleva lukitusmekanismi on toimiva, mutta käytännössä näytönohjaimen irrottaminen ei ole kovin näppärää, sillä lukitustappia on vedettävä ulospäin irrottamisen aikana. Kuvassa näkyy erinomaisesti myös mielenkiintoiseen paikkaan lätkäistyt SATA-liitännät.
Emolevyn yläreunassa komponenttien sijoittelu on tavanomainen. Levykeaseman liitin ja piirisarjaan integroidun IDE-ohjaimen tarjoamat liitännät ovat hyvällä paikalla muistipaikkojen takana ja myöskään muistipaikkojen sijoittelussa ei ole moittimisen aihetta. Muistien asentaminen onnistuu helposti myös näytönohjaimen ollessa paikoillaan. Aivan emolevyn yläreunasta löytyy DPS K8 -lisävirtayksikön liitäntä. Emolevyn pinnasta ylöspäin kohoava DPS K8 on sopivan kaukana prosessorin kannasta, joten myös isoimmat ja villeimmät jäähdytykset mahtuvat helposti paikoilleen. Muutenkin tila Socket 754 -kannan ympärillä on sopivan väljä.
Virransyötölle oleelliset liitännät ovat mukavasti paikoillaan. ATX-virtaliitin löytyy tutun turvallisesti aivan IDE-liittimien vierestä ja 12V-virtaliitin on sijoitettu aivan DPS K8 -yksikön kannan viereen. 12 V -virtajohdon asentaminen tosin on hiukan kinkkistä kun lisäpalikka on asetettuna paikoilleen.
Emolevyn virransyöttö on vahvalla pohjalla. Emolevyltä löytyy kolmivaiheinen virransyöttö ja lisävirtayksikön avulla virransyöttö muuttuu peräti kuusivaiheiseksi. Käytettäessä DPS K8 -yksikköä virransyötön komponentit olivat myös kokoonpanoa rajusti kellotettaessa varsin viileitä. Useimmissa tapauksissa mielenkiintoisen lisävirtayksikön toiminnallisuus jäänee vain kosmeettiseksi, mutta erityisesti ylikellotettaessa ja viimeistä silausta vakauteen haettaessa lisävirtayksiköllä on viimeistelevä vaikutus.
Emolevyn ulkoasua koristavat lukuisat tarkkaan mietityt yksityiskohdat ja niinpä esimerkiksi värikoodatut liittimet kotelosta löytyville napeille ja valoille kuuluvat luonnollisesti asiaan. Kokonaisuutena emolevy paljastuu muutamien pienten ongelmienkin jälkeen harkitusti suunnitelluksi ja helppokäyttöiseksi kokonaisuudeksi.
Gigabyte K8NSNXP:n BIOS on muutamaa erikoisuutta lukuunottamatta varsin tavanomainen viritys. Asiantuntemusta vaativiin säätöihin pääsee käsiksi vain näppäinyhdistelmän takaa, johon ei ole manuaalissa edes viitattu missään yhteydessä. Peruskäyttäjää varten BIOSsista löytyy myös Top Performance-asetus, joka käytännössä kellottaa kokoonpanoa noin 5 prosenttia.
Control-F1-näppäinyhdistelmän takaa löytyy mm. Advanced Chipset Features -sivu, josta onnistuvat AGP- ja muistiasetusten säädöt. BIOS-versiosta riippuen myös HyperTransport-väylän nopeuden säätö hoituu täältäkäsin. NForce3 250 -piirisarjan tukema nopeampi HyperTransport-väylä on mahdollista saada kertoimen avulla päälle myös tavallisia 200 MHz:n väylätaajuudella toimivia Athlon 64 -prosessoreita käyttäen. Ylläoleva kuva on otettu uudesta BIOS-versiosta, josta säätö jostain syystä on otettu pois.
Prosessorin ylikellottaminen ja ylikellottamiseen liittyvien jännitteiden nostaminen onnistuu Frequency/Voltage Control -valikon kautta. Prosessorin väylää voi nostaa aina 300 MHz:iin saakka, mutta kertoimen säätöä ei emolevyltä löydy lainkaan. Myös AGP-väylän kellotaajuus on säädettävissä.
Tarpeellisimmat jännitesäädöt ovat kunnossa. Prosessorin käyttöjännitettä saa säädettyä välillä 0,8-1,7 V, tosin emolevy syöttää käytännössä prosessorille hieman annettua arvoa suuremman jännitteen. Muistijännitettä saa puolestaan säädettyä vain välillä 2,6-2,8 V, joka ei luonnollisesti riitä kovaan ylikellottamiseen. Myös AGP-väylän ja piirisarjan jännitettä saa säädettyä maltillisesti jos tarvetta ilmenee.
Mielenkiintoista PC Health -välilehdellä on jännitteiden ja lämpöjen tarkkailun suuripiirteisyys. Jännitteet joko ovat OK tai sitten eivät, ja lämpötiloistakin vain prosessorin lämpö on ilmoitettu. Eri BIOS-versioiden välillä prosessorin lämpötila heittelee jopa yli 15 Celsius-astetta, joten lämpötiloihin ei kannata sokeasti luottaa tälläkään emolevyllä.
Käyttökokemukset
Ensimmäisen sukupolven Athlon 64 -emolevyt ovat olleet toisinaan varsin ongelmallisia tapauksia ja muistiyhteensopivuus, sekä muunlaiset pikkuongelmat ovat aiheuttaneet partahaivenien ennenaikaista harmaantumista monille. Gigabyte K8NSNXP onnistui kuitenkin yllättämään testijakson alusta alkaen ongelmattomalla toiminnallaan. Niin muistiyhteensopivuus kuin integroitujen ominaisuuksien toimivuuskin vaikuttavat olevan kunnossa.
Suuren vaikutuksen teki myös emolevyn vakaus ja viileys. Jopa kovasti kellotettuna viileänä käyvä emolevy tuntui pysyvän pystyssä maailman tappiin asti ja erityisesti prosessorin virransyötön taipumus nostaa jännitettä prosessorin rasituksen lisääntyessä yllätti positiivisesti. Täysin ongelmatonta kokoonpanoa ei tosin tämänkään emolevyn ympärille saatu aikaiseksi ja kävi ilmi, että emolevyn mukana tulleet piirisarjan IDE-ajurit eivät toimineet halutulla tavalla. Ajureiden asentamatta jättäminen tuntui kuitenkin ratkaisevan tilanteen.
Puutteita ja vikoja väkisin hakemalla saadaan kuitenkin kaksi kourallista parannusideoita. Ensinnäkin emolevyn ylikellotusominaisuudet ovat hieman vaisut joiltakin osin ja varsinkin muistijännitteen säätövara on aivan liian pieni. Myös prosessorin kertoimen vaihto ei onnistu lainkaan BIOSsista käsin ja kolmanneksi BIOSsista löytyvä jännitteiden ja lämpötilojen tarkailu on hieman liian yksinkertainen. Emolevyn komponenttien sijoittelu on varsin onnistunut, mutta piirisarjaan integroidun SATA-ohjaimen kaksi SATA-porttia on sijoitettu omituisesti aivan AGP-paikan yläpuolelle. AGP-paikan lukitusmekanismikaan ei tuntunut käytössä kovinkaan näppärältä. Kahden emolevyltä löytyvän aktiivisen tuulettimen pitämä melu on varsin kova ja häiritsee epäilemättä jopa kohtuullisen kovaäänisen prosessorituulettimen yli.
Toisesta kourasta löytyykin emolevyn mielenkiintoinen ääniratkaisu, joka on kahdeksankanavaisuudestaan huolimatta kohtuullisen kevyt. Henkilökohtaisesti suosisin vaikkapa laadukasta stereotoistoa useaa kanavaa tukevan kelvollisen äänipiirin sijaan. Gigabyte on myös valinnut omituisesti huippumalliinsa nForce3 250 -piirisarjan karvalakkiversion ilman nopeaa verkko-ohjainta ja palomuuri-ominaisuuksia. Kiertoteitä ongelmia etsimällä on mahdollista myös valittaa Dual BIOS -ominaisuuden mukanaan tuomasta säästöstä, joka on tapahtunut flash-ROM-piirien kantojen uupumisena. Tämän tapaiset ongelmat koskettavat jo enää promilleja emolevyn mahdollisista käyttäjistä, joten on aika keskittyä kehitysehdotuksiin. Viime aikoina taas suosiota keränneet emolevyn pinnasta löytyvät Power- ja Reset-napit toisivat toisinaan helpotusta ja miksei Epoxin emolevyistä tuttu P80-diagnostiikkaledikin mahtuisi näppärästi emolevyn pinnalle.
Emolevyn ylikellotusominaisuudet ovat kohtuulliset ja prosessorin ylikellottaminen emolevyllä on helppoa. Emolevyn BIOSsista puuttuvan prosessorin kertoimen säädön uupumisen vuoksi ylikellotuskokeilut tyrehtyivät jo alle 260 MHz -väylällä. Sinne saakka emolevy kuitenkin toimi erittäin vakaasti ja HyperTransport-väylän asetuksiin ei tarvitse koskea näin pienillä väylillä (ja uusilla BIOS-versiolla niiden säätäminen ei mahdollista olekkaan). Vesijäähdytyksen avustuksella AMD Athlon 3000+ -testiprosessori kulki päälle 2500 MHz vakaasti, kun jännitettä tarjottiin noin 1,65 V. Emolevyn ylikellottuvuus on siis vähintäänkin hyvällä tasolla.
Testit
Testit on ajettu tyypilliseen tapaan ja verokkina on käytetty Epox 8HDA3+-emolevyä, joka perustuu VIAn K8T800-piirisarjaan. Molemmista emolevyistä on muisti- ja muut suorituskykyyn vaikuttavat asetukset säädetty nopeimpiin mahdollisiin arvoihin. Testiprosessorin virkaa toimittaa AMD Athlon 64 3000+ ja testiympäristönä on luonnollisesti Windows XP.
Testikokoonpanosta yhteenveto alla olevassa listassa
- Prosessori: AMD Athlon 64 3000+
- Muisti: Mushkin Black Level 2 PC3500 2-2-2-5
- Kiintolevy: IBM 120GXP 80GB
- Näytönohjain: Club3D 9800 Pro 128 MB
- Gigabyte K8NSNXP BIOS-versio: 04/30/2004
- Epox 8HDA3+ BIOS-versio: 12/05/2004
Testitulokset
CDex-ohjelmalla äänitiedoston pakkaus sujui niin Gigabyteltä, kuin verokkina käytetyltä Epoxiltakin tasatahtiin. MP3-pakkaus onkin pääasiassa puhtaasti prosessorista kiinni, joten tulos oli varsin odotettu. Pienempi tulos on parempi.
Unreal Tournament 2004 on varsin CPU-intensiivinen peli varsinkin pienillä resoluutiolla. Testissä ajettiin Colossus-kentässä nauhoitettu BotMatch-demo pienellä 640×480 resoluutiolla. Vanhan nForce 3 150 -piirisarjan heikkoudet näkyivät parhaiten juuri tämänkaltaisissa tilanteissa, joten uudemman nForce3 250 -piirisarjan avustuksella saavutettu kohtuullinen ero VIAn nopeaan K8T800-piirisarjaa käyttävään emolevyyn on selvä merkki huomattavasti parantuneesta suorituskyvystä. Suurempi tulos on parempi.
Aquamark3:n CPU-testi ei paljasta suuria eroja emolevyjen välillä. Suurempi tulos on parempi.
SiSoft Sandran optimoimaton ja bufferoimaton muistitesti paljastaa hyvin emolevyjen väliset erot. Suorituskyky Gigabyten emolevyllä on erinomainen, samoin kuin verokkiemolevylläkin. Suurempi tulos on parempi.
Pienempi tulos on parempi.
SuperPi-testit paljastavat kaikki mahdolliset heikkoudet ja viiveet erityisesti muistikaistasta. Gigabyte osoitti jälleen olevansa VIAn tarjokkaan tasolla suorituskyvyssä ja repi pidemmässä testissä pienen kaulankin. Pienempi tulos on parempi.
PCMark04:n monipuoliset testit kääntyivät tällä kertaa VIAN piirisarjaa käyttävän verokkiemolevyn hyödyksi. Erot ovat äärimmäisen pienet kaikilla osa-alueilla. Suurempi tulos on parempi.
Yhteenvetona kaikista testeistä voidaan todeta, että nForce3 150-piirisarjaa haitannut pieni tehon puute verrattuna tärkeimpiin kamppailijoihinsa on nyt mennyttä ja uusi nForce3 250 on samalla tasolla tai jopa hieman parempi kuin VIAn tarjokas. Mitään mullistavaa suorituskykyä ei NVIDIA ole saanut loihdittua piirisarjasta esiin ja seuraava tehonlisäys Athlon 64 -puolella onkin odotettavissa prosessoripuolelta kaksikanavaisen muistiohjaimen sisältävien Athlon 64 -prosessorien muodossa.
Gigabyte K8NSNXP on tällä hetkellä ehdottomasti Athlon 64 -emolevyjen aatelia. Ongelmaksi muodostuu käytännössä jo suorastaan liiallinen ominaisuuksien paljous ja useimmissa tapauksissa jotkin emolevyn ominaisuudet jäävät varmasti käyttämättä. Ominaisuuksien lisäksi emolevyn suorituskyky on kovaa tasoa ja kokonaisuutena emolevy on erittäin toimiva ja valmiintuntuinen paketti.
Emolevyn vakaus ja ongelmattomuus ovat ehdottomasti sen hyviä puolia. Suurin ongelma testijakson aikana oli NVIDIAn IDE-ajureiden toimimattomuus. Yhteensopivuus muistien kanssa on selvästi edellisen sukupolven Athlon 64 -emolevyjä parempi. Myöskään emolevyn ulkonäkö tai komponenttien sijoittelu ei aiheuta monia harmaita hiuksia ja pahimmat sudenkuopat on hienosti onnistuttu välttämään. Ihmetystä herättänee eniten piirisarjaan integroidun SATA-ohjaimen kaksi SATA-liitintä aivan AGP-paikan yläpuolella.
Ylikellottamista ajatellen emolevy on oiva aihio. Tosin varsinkin muistijännitteen säätövara on vakiona aivan liian pieni ja myös prosessorin jännitteen säädön skaala saattaa loppua kovimmissa rykäisyissä. Jänniteongelmat ovat kuitenkin kierrettävissä oleva asia ja muut ylikellottamista auttavat asiat painavatkin vaakakupissa enemmän. NForce 3 250 -piirisarjan etuihin kuuluu ilman muuta säädettävä AGP-kellotaajuus ja vakiotaajuuteen lukittu PCI-väylän kellotaajuus. Gigabyte on puolestaan helpottanut ylikellottajien elämää emolevyn erittäin kattavilla muistien viivesäädöillä ja hyvällä prosessorin virransyötöllä. Hieman puutteellisten jännitesäätöjen lisäksi parantamisen varaa jää vielä prosessorin kertoimen säädön puuttumisen muodossa.
Antti Valkeinen 27. Toukokuuta 2004 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)
