NVENTIV Mach II

Tanskalainen nVENTIV saattaa olla useimmille varsin tuntematon tietokoneiden jäähdytyslaitteiden valmistaja, mutta Prometeia-kompressorit ovat varmasti tulleet monille Muropaketin lukijoille tutuiksi extreme-kellotuksien yhteydessä. Tässä artikkelissa tutustumme Muropaketin testipenkkiin saapuneeseen nVENTIVin Mach II -kompressorijäähdytykseen.

Kysymys ei ole pelkästä jäähdytyksestä, vaan paremminkin jäähdytysratkaisusta, sillä Mach II toimitetaan usein kotelon kanssa. Mach II -kompurajäähdytysten maahantuoja Akiba Oy lähetti Muropaketin testiin Lian Lin mustalla alumiinikotelolla ja sitä varten räätälöidyllä kompressoriyksiköllä varustetun mallin.

Tässä artikkelissa ei käsitellä kompressorijäähdytyksen periaatteita, vaan asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Jani Aholan mainio artikkeli aiheesta.

Lian Li PC-61

Mach II:n voi ostaa joko Enlightin tavanomaisella muovista ja teräksestä valmistetulla kotelolla tai Lian Lin hienolla alumiinisella kotelolla varustettuna. Lian Lin koteloa on saatavilla tavallisena alumiinin värisenä ja mustana versiona. Halvimmalla Enlightin mustalla kotelolla Mach II maksaa 720 euroa, Lian Lin tavallisella alumiinikotelolla 995 euroa ja Lian Lin mustalla PC-61-kotelolla hulppeat 1055 euroa. Reilun 300 euron hintaero koteloiden välillä saattaa tuntua kohtuullisen korkealta, joten sen takia lienee syytä tarkistaa, mikä Lian Li PC-61 -kotelossa oikein maksaa.

Ominaisuudet

• Mitat: 210 x 450 x 490 mm
• Lisälaitepaikat: 4 x 5.25″, 3 x 3.5″, 5 x 3.5″ sisäiset
• Jäähdytys: Neljä kuulalaakeroitua 80 mm tuuletinta
• Materiaali: Mustaksi anodisoitu alumiini
• Emolevykelkka
• Tuulettimien nopeussäätö

Mustaksi anodisoitu harjattu alumiini on hillityn näyttävä ratkaisu kotelon ulkokuorien materiaaliksi. Ainoastaan etupaanelin ylä- ja alapää ovat valmistettu muovisesta hiilikuitujäljitelmästä. Etupaneelista löytyvät muoviset reset- ja virta-napit, HDD- ja virtaledit sekä etupaneelin takana olevien kotelotuulettimien nopeussäätö. Aivan etupaneelin alareunassa on pieni alumiininen luukku, jonka takaa löytyy kaksi USB-liitintä.

Mustaksi anodisoidusta ulkokuorestaan huolimatta kotelon sisäosat ovat anodisoimattomat. Kotelon ominaisuuksiin kuuluu muun muassa sormiruuvein irrotettava emolevykelkka, jonka ansiosta emolevyn asentaminen koteloon on helppoa ja vaivatonta. Virtalähteen sijoituspaikka on aivan emolevyn yläpuolella, jolloin emolevyn yläreunan ja virtalähteen alareunan väliin jää noin kaksi senttimetriä tyhjää tilaa. Virtalähde asennetaan kotelon ulkopuolelta ja lukitaan sormiruuvein virtalähteen takapäähän asennettavasta kehikosta.

Helppokäyttöisiä sormiruuveja ei ole säästelty ja käytännössä kaikki kotelon irrotettavaksi tarkoitetut osat on kiinnitetty niillä. Teräksiset ruuvit pureutuvat pehmeään alumiiniin tiukasti, joten sormiruuvien päissä näkyville meisselin paikoille tulee käyttöä ennemmin tai myöhemmin. Kotelon sivuseinät ovat irrotettavia, mutta katto on kiinnitetty runkoon niiteillä.

Kotelon sisällä tila on käytetty hyvin hyödyksi. Millimetrin paksuisesta alumiinista valmistettu runko on kevyt ja jämäkkä. Virtalähteen ja ylimmät 5,25″-paikat peittävä alumiinilevy on muotoiltu kuin varta vasten ikkunan muotoiseksi. Koteloon onkin mahdollista saada lisävarusteena ikkunallinen sivupaneeli. Mach II:n mukana tuleva Lian Li PC-61 eroaa vakiomallista vain kotelon pohjaan sahattujen reikien ja etupaneelin nVENTIV-logon puolesta.

Kotelossa on neljä ulkoista 5,25″- ja kolme 3,5″-paikkaa lisälaitteille. Kotelon alosasta löytyy näiden lisäksi irrotettava kehikko, johon sopii kolme sisäistä 5,25″-laitetta tai mukana tulevalla adapterilla kolme 3,5″-laitetta. Etupaneelin 80 millimetrin tuulettimien suotuisan sijoittelun johdosta kehikko on omiaan erityisesti kiintolevyjen sijoituspaikaksi. Jostain syystä Lian Li näyttää luottavan vielä vanhantyyppisiin kiinnitysmenetelmiin lisälaitepaikoissa, kun monissa huomattavasti halvemmissakin koteloissa käytetään jo kiskoja.

Alumiini on pehmeä metalli, mutta veitsenterävät reunat ovat silti riittävät viiltämään ikäviä haavoja varomattomiin sormiin. Pahimmat reunat on suojattu muovisuojilla, mutta vaarapaikkoja kotelossa on silti runsaasti.

Lian Li PC-61 -kotelon jäähdytyksestä vastaa yhteensä neljä 80 millimetrin tuuletinta. Kaksi säädettävää tuuletinta on sijoitettu etupaneeliin, yksi kattoon ja yksi takaseinään. Kotelon jäähdytys on kokonaisuudessaan tehokas, mutta hieman äänekäs. Neljästä tuulettimesta vain kaksi on säädettäviä. Tuulettimien korvaaminen hiljaisilla malleilla tai yksinkertaisesti poistaminen on helppo tapa tarvittaessa hiljentää koteloa. Sinänsä alumiininen kotelo ei ole helpoin hiljennettävä sillä esimerkiksi kiintolevyjen hakuäänet aiheuttavat alumiinirungossa huomattavasti enemmän resonointia kuin teräksisessä.

Emolevykelkan sormiruuvit ovat näppärät, mutta kelkan ollessa kotelossa, niiden käyttö on hankalaa. Myös ruuvimeisselin käyttö tuottaa ongelmia, koska kotelon reunaa ei ole muotoiltu ruuvien kohdilta.

Lian Li PC-61:stä paistaa läpi se tosiasia, että kotelomalli on käytännössä useita vuosia vanha. Verrattuna aivan uusimpiin koteloteollisuuden tuotoksiin se häviää joissakin ominaisuuksissa, mutta pärjää ja ylittää edelleen viimeistelyssä ja laadussa useimmat muut tietokonekotelot. Lian Li on ollut jo vuosia yksi arvostetuimmista kotelovalmistajista, mutta valitettavasti laatu ja viimeistellyt yksityiskohdat eivät aina riitä tiukassa vertailussa. Tietyllä tapaa myös alumiinikotelon hyvät puolet kuten keveys häviävät täysin Mach II:n kanssa käytettynä, sillä kotelon paino kokoonpanosta on vain pieni osa. Ei ole silti syytä epäillä etteikö Lian Lillekin olisi markkinoita, ostavathan jotkut uuden autonkin nimen ja värin perustella.

Ominaisuudet:

• Mitat: 190 x 240 x 480 mm
• Paino: 19 kg
• Kompressori: Danfoss NL11F
• Kylmäaine: R134a
• Jäähdytysteho: 200 W
• Virrankulutus: 130-200 W
• Äänentaso: 35 db käytössä, 40 db käynnistys
• Älykäs säätöyksikkö
• Jäähdytys: Kaksi 120x120x38 mm Panaflow

Kompressoriyksikkö painaa yhteensä noin 19 kilogrammaa. Yksikön päälle kiinnitettävään alumiinikoteloon verrattuna painoa on siis melkoisesti. Kompressoriyksikön ulkokuori on vaihdettavissa samoin kuin etupaneelin LCD-näyttökin. Testikappale on luonnollisesti varustettu mustalla alumiinikuorella kuten Lian Lin kotelokin. Laatikon päältä sojottaa höyrystin sekä muutama virtajohto.

Kompressoriyksikön sisältä löytyy itse kompressori, ohjauselektroniikka, lauhdutin sekä kaksi isoa Panaflown 120 millimetrin tuuletinta. Danfossin isolla 11 cm³ kompressorilla varustettuna Mach II kykenee siirtämään lämpöä peräti 200 watin edestä, lämpötilan pysytelessä reilusti pakkasen puolella. Kylmäaineena on käytetty ympäristöystävällistä R134a:ta. Windowsista säädettävissä olevan ohjausyksikön ansiosta muun muassa tuulettimien kierrosluvut ovat vapaasti säädettävissä.

Kompressorin sähkönkulutus on noin 130 wattia normaalissa Windows-käytössä ja kulutus nousee aina noin 200 wattiin asti lämpökuorman kasvaessa. NVENTIV ilmoittaa kompressoriyksikön äänitasoksi käytössä noin 35 desibeliä ja käynnistyksen aikana 40 desibeliä. Suurin osa äänestä tulee tuulettimista, mutta oman äänensä pitää myös itse kompressori.

Höyrystimen räjäytyskuvassa näkyy sen rakenne pääpiirteissään. Lisäksi höyrystimessä on mitä luultavimmin lämpövastus sillä se lämpeää melkoisesti käytön aikana, vaikka teoriassa kysymyksessä on jäähdytyksen kylmin osa. Kapilaari- ja imuputkea suojaa paksu eristekerros, jonka päällä on vielä suojana verkko. Minkäänlaisia kondensaatio-ongelmia ei parin viikon testijakson aikana havaittu systeemissä.

Kompressorijäähdytyksen asentaminen on aikaa vievä operaatio sillä varsinkin eristykseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Mach II:lle on saatavilla kiinnityssarjat Socket A-, Socket 478- ja Socket 754 -kannoille. Erikseen ostettuna kiinnityssarjat maksavat noin 75 euroa, joten nopea siirtyminen alustasta toiseen syö kukkaroa jonkin verran. Asennuksen kohtuullisen monimutkaisuuden ja vaadittavan tarkkuuden vuoksi se käydään tässä artikkelissa läpi melko tarkasti. Testikappaleemme toimitettiin AMD 64/FX -kiinnityssarjalla, joten ohjeet eivät ole kaikilta osin samanlaiset kuin muissa kiinnityssarjoissa. Lisäksi ohjekirjasta puuttuu asennusohjeet kyseiselle kiinnityssarjalle ja suomenkielisiä ohjeita ei ole edes saatavilla.

Athlon 64 -kiinnityssarjan sisältä löytyy lämmitysvastus emolevyn taakse, pari tuubia Arctic Aluminaa, tarvittavat ruuvit, kuusiokoloavain ja muoviset kiinnityskehikot. Lisäksi paketissa tulee vielä iso rulla eristysnauhaa, johon tutustutaan myöhemmin.

Asennuksen alkuvaiheessa emolevyn on oltava irti kotelosta ja alkuperäinen jäähdyttimen asennuskehikko on poistettava. Asennus suoritettiin Shuttle AN50R -emolevylle ja kuvassa emolevyn oikealla puolella näkyy asennuksessa tarvittavat komponentit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Emolevyn alle tulee lämmitysvastus, jonka tarkoituksena on estää emolevyn takapuolen jäätyminen ja kosteuden tiivistyminen. 7,5 watin vastus liimataan muoviseen vastapalaan ja jännitteen se saa Mach II:n ohjausyksiköltä.

Asennuksen ensivaiheissa lämmitysvastuksen takapuolen liimapintaa suojaava pahvi otetaan pois ja vastus liimataan mustaan vastakappaleeseen. Kehikon ympärille pyöräytetään kierros eristenauhaa. Teoriassa tässä vaiheessa vastakappaleen ruuvireikiin olisi syytä laittaa myös ruuvit, metalliprikat ja O-renkaat, mutta ainakaan tässä testikappaleessa ei O-renkaista ollut tietoakaan.

Lopulta vastakappale vastuksineen ja eristysnauhoineen laitetaan emolevyn taustapuolelle. Tässä vaiheessa on syytä olla tarkkana sillä eristenauha on erittäin tiukasti kiinnitarttuvaa ja jos ruuvinreiät eivät satu aivan kohdilleen ensimmäisellä yrittämällä -niin vaihe hankaloituu huomattavasti. Kannattaa myös huomioida, että vastakappale ei ole symmetrinen.

Emolevyn yläpuolelle tulevassa kappaleessa on kiinni metallinen kiinnityskehikko höyrystimelle. Kiinnityskehikon aukko on pienempi kuin itse prosessori ja tämän vuoksi prosessori on kiinnitettävä emolevylle ennen kiinnityskehikkoa.

Kiinnityskehikon rautaiseen runkoon on juotettu kiinni messinkiset tapit ilmeisesti fosforikuparilla. Liitos näyttää heikolta ja sitä se onkin. Useiden raporttien mukaan messinkitapeilla on taipumusta irrota höyrystintä kiinnitettäessä ja kotikonstein liitoksen uusiminen on hankalaa. Tässä kohdassa nVENTIVIllä on selvästi parannettavaa.

Kiinnityskehikon yläosa eristetään samaan tapaan eristysnauhalla kuin alaosakin. Eristysnauhaa on kuitenkin syytä kiertää kaksi kierrosta päällekkäin sillä kiinnityskehikko ei tule aivan emolevyn pintaan kiinni, vaan välissä on hieman tyhjää tilaa pintaliitoskomponentteja varten.

Kiinnityskehikko on sovitettava emolevylle tarkasti, sillä kehikko ei ole symmetrinen. Kun kehikko on sovitettu paikoilleen, voidaan emolevyn taustapuolelta ruuvata ruuvit kiinni. Ruuvit pitää kiristää aivan pohjaan asti. Kun kiristys on suoritettu, laitetaan palat eristenauhaa myös ruuvikantojen päälle.

Kunnollisessa kiinnityksessä eristenauha pursuilee kehikon alta ja ilmarakoja ei näy. Kiinnityksen onnistuneisuus kannattaa tarkistaa hyvässä valossa emolevyn molemmin puolin ja parantaa tiivistyksiä, jos ongelmia näkyy. Mikäli ongelmia ei näy, emolevyn voi kiinnittää koteloon.

Viimeisessä vaiheessa höyrystin kiinnitetään prosessoriin. Aluksi kannattaa sovittaa höyrystintä paikoilleen, sillä riippuen prosessorikannan sijoittelusta höyrystin menee paikoilleen helposti tai vähemmän helposti. Suurta voiman käyttöä ja höyrystimelle menevän putken turhaa taivuttelua tulee välttää. Sovituksen jälkeen kierretään taas eristenauhaa höyrystimen ympärille kierros. Myös piitahna on syytä levittää prosessorille tai höyrystimen kuparipinnalle. Jos höyrystimen kuparipintaa suojaava tarra on sattumalta vieläkin paikoillaan, on myös se poistettava. Piitahnaa annosteltaessa kannattaa muistaa, että liian vähän on liian vähän, mutta liiassa on mukana myös riittävä määrä. Höyrystin painetaan tukevasti paikoilleen prosessorin päälle ja jousin varustetut kuusiokoloruuvit painetaan koloihinsa. Ruuvit kiristetään mukana tulevalla pitkällä kuusiokoloavaimella.

Höyrystimen kiinnityksen jälkeen voidaan kaikki muut mukana tulevat johdot kytkeä paikoilleen ohjekirjan mukaisesti. Kannattaa huomioida, että kotelon virtakytkimen johto kiinnitetään kompressoriyksikön vastakappaleeseen eikä suoraan emolevylle. Mach II:n johdot ovat värikoodattuja, mutta muita merkintöjä niissä ei ole, joka on hyvä, koska johtojen paikoilleen laittamisessa kannattaa turvautua ensisijassa ohjekirjan apuun.

Mach II:n käynnistäminen vie hieman kauemman aikaa kuin normaalin ilmajäähdytteisen kotikoneen. Virtanapin painalluksen jälkeen kompressori käynnistyy ja alkaa kierrättämään kylmäainetta höyrystimessä. Kun höyrystin jäähtyy -33 Celsius-asteeseen, käynnistää Mach II:n ohjausyksikkö tietokoneen. Käynnistys vie aikaa muutaman minuutin, jos höyrystin on alkutilassa huoneenlämpöinen. Kun koneen sammuttaa, kytkeytyy virrat pois ensin keskusyksiköstä ja hieman tämän jälkeen myös kompressoriyksiköstä. Sammutuksen jälkeen käynnistyy kahden minuutin ajastin, jonka jälkeen koneen voidaan käynnistää uudelleen. Kompressoria ei siis pysty käynnistämään heti sammutuksen jälkeen uudestaan.

Kompressorin ohjausyksikkö pitää huolen siitä, että kompressori on aina päällä kun prosessori saa virtaa. Jos kokoonpanon käynnistää suoraan emolevyltä, sammuttaa ohjausyksikkö sen mikäli kompressori ei ole päällä tai höyrystimen lämpötila on liian alhainen. Käytännössä mahdollisuus prosessorin rikkomiseen Mach II:sta käytettäessä on äärimmäisen vähäinen verrattuna omatekoisiin kompuralaitteisiin, jotka saattavat sammua sähköverkon häiriöiden takia, kun tietokone pysyy yhä käynnissä.

Prometeia Control Centre 1.22

Prometeia Control Centre on ohjelma, jolla joitakin Mach II:n ominaisuuksia voi säätää ja tarkkailla. Ohjelman käyttöliittymä on helppo ja asetukset ovat kätevästi käsillä. Mach II:sta säädetään USB-väylän kautta.

Ensimmäinen välilehti on tarkoitettu prosessorin ja Mach II:n tarkkailuun. Välilehdeltä löytyy systeemin oleelliset tiedot nopealla vilkaisulla.

Setup-välilehdeltä saa säädettyä kompressoriyksikölle varoitus- ja sammutuslämpötilan. Oletusarvoisesti ohjausyksikkö sammuttaa kokoonpanon, jos höyrystimen lämpötila nousee nollaan Celsius-asteeseen. Samalta välilehdeltä löytyy myös tuulettimien nopeussäädöt. Ohjelma tarjoaa oletusarvoisesti kolme valmista säätöä, jotka ovat nimetty loogisesti Low noise, Normal ja Turbo. Lisäksi tuulettimien nopeuksia on mahdollista säätää myös manuaalisesti liukupalkeilla. Turbo-asetuksella tuulettimien pyörimisnopeus on noin 2100 RPM, Normal-asetuksella noin 1100 RPM ja Low noise -asetuksella 650 RPM.

Kolmas välilehti on pyhitetty kompressoriyksikön etupaneelissa olevan LCD-näytön ohjaukseen, sekä joihinkin ohjelman säädettäviin ominaisuuksiin. Prometeia Control Centre tarjoaa joitakin valmiita rimpsuja, jotka pyörivät säädetyllä aikavälillä yksikön etupaneelissa. Tosimiehet kirjoittavat tekstit itse ja tuloksena on LCD-näytössä lukee esimerkiksi Super Cooled Computer -44 C.

Neljänneltä välilehdeltä saa tyhjättyä ja luettua ohjelman kirjoittamat lokitiedostot, säädettyä koneen käynnistymislämpötilan ja ohjelmassa käytetyn lämpöyksikön sekä tarkistettua käyttötunnit.

Lämpömittaukset

Kompressoriyksikön sisällä on varsin lämmin tunnelma ja lauhduttimen sekä itse kompressorin jäähdyttämisellä on suuri vaikutus laitteen jäähdytystehoon. Mach II:ssa kompressoriyksikön jäähdytyksestä huolehtii kaksi PanaFlown 120 millimetrin tuuletinta, joiden kierrosluvut ovat vapaasti säädettävissä Windowsista käsin. Testasimme käytännössä kuinka suuri vaikutus itse kompressoriyksikön jäähdytyksellä on höyrystimen lämpötilaan. Testi suoritettiin rasittamalla kompressoria 2600 MHz:n kellotaajuudella toimivalla Athlon 64 -prosessorilla. Kompressorin lämpötila mitattiin ulkoisella anturilla ja höyrystimen lämpötilassa luotettiin Mach II:n ilmoittamaan arvoon, joka tuntui varsin realistiselta.

Idle

• Kompressorin lämpötila
• Low Noise: 65 C
• Normal: 65 C
• Turbo: 57 C
• Höyrystimen lämpötila
• Low Noise: -34 C
• Normal: -40 C
• Turbo: -44 C

Rasitus

• Kompressorin lämpötila
• Low Noise: yli 70 C
• Normal: yli 70 C
• Turbo: 60 C
• Höyrystimen lämpötila
• Low Noise: -18 C
• Normal: -24 C
• Turbo: -33 C

Lämpötilamittaukset paljastavat selvästi, että raskaalla kuormalla suuresta jäähdytystehosta on paljon hyötyä. Höyrystimen lämpötila oli jopa 15 Celsius-astetta korkeampi, kun tuulettimet olivat hiljaisella asetuksella. Kompressoriyksikön lämpötiloista ei kannata olla huolissaan sillä useimpien kompressoreiden normaalit käyttölämpötilat ovat noin 80 Celsius-astetta. Lämpömittarin skaala tosin loppui jo 70 Celsius-asteen kohdalla, joten lopullista lämpötilaa ei kaikilla asetuksilla saatu edes selville.

Käytännössä Turbo-asetus on aivan liian meluisa normaaliin kotikäyttöön ja sitä voi suositella ainoastaan tilapäisiin ylikellotussessioihin. Normal-asetuksella kompressoriyksikkö pitää selkeästi ääntä, mutta allekirjoittanut on nukkunut metrin päässä yksiköstä noin kaksi viikkoa ja melu ei ole vielä toistaiseksi häirinnyt nukahtamista. Low Noise -asetuksella tuulettimien ääni hiljenee käytännössä kokonaan ja kompressorin käyntiääni kuuluu yksikön sisältä voimakkaammin. Lämpötilojen puolesta Low Noise -asetusta voi suositella vain kohtuullisen vähällä rasituksella oleviin koneisiin, täydellistä hiljaisuutta hakevien kannattaa huomioida, että edes Low noise -asetuksella Mach II ei ole täysin hiljainen.

Lämpötilamittauksia prosessorin ytimestä ei voitu tehdä, koska lämpötilalukemat eivät olleet lähelläkään järkeviä. Ilmeisesti lämpöanturin kalibrointi ja tarkkuus kärsii huomattavasti alhaisissa lämpötiloissa. Oletettavasti prosessorin lämpö on on noin 20-30 C korkeampi kuin höyrystimen lämpötila.

Varsinaisesti testitulokset eivät liity itse jäähdytysyksikköön, mutta käytännössä useimmilla Mach II:n ostajilla lienee mielessä ylikellottaminen. Tämän vuoksi testitulokset on ajettu kolmella eri kellotaajuudella. Testiprosessorina käytetty Athlon 64 3000+ toimii vakiona 2 GHz:n kellotaajuudella, vesijäähdytyksellä korkein vakaa saavutettu kellotaajuus oli 2,4 GHz ja Mach II:lla 2,6 GHz. Testit on siis ajettu näillä kellotaajuuksilla.

Mach II:lla saatiin tasan 30 prosentin nousu vakaassa kellotaajuudessa, mutta riippuu huomattavan paljon prosessorista ja muusta kokoonpanosta, miten tämä vaikuttaa käytännössä ohjelmien nopeuksiin. Testitulokset ovat näin ollen vain suuntaa antavia, sillä prosessoreiden väliset kellottuvuuserot ja muut ominaispiirteet vaikuttavat kellotustuloksiin merkittävästi jäähdytystä enemmän.

• Prosessori: AMD Athlon 64 3000+
• Emolevy: Shuttle AN50R
• Muisti: Kingston HyperX 256 MB CAS 2 5-2-2
• Kiintolevy: IBM 120GXP 80 GB
• Näytönohjain: Club3D 9800 Pro 128 MB

Pienempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 23 %.

Pienempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 24 %.

Suurempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 18 %.

Suurempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 23 %.

Suurempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 32 %.

Suurempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 28 %.

Suurempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 30 %.

Suurempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 29 %.

Pienempi tulos on parempi. Ero suorituskyvyssä vakiokellotaajuudella toimivan prosessorin ja Mach II:lla jäähdytetyn prosessorin välillä 24 %.

Mach II:lla jäähdytettynä testikokoonpano oli testistä riippuen noin 20 – 30 % nopeampi kuin vakiokelloilla. Joissakin testeissä, kuten 3Dmark2001 SE:ssä, näytönohjain muodostui rajoittavaksi tekijäksi pienestä resoluutiosta huolimatta ja näin tapahtuu myös monessa pelissäkin.

25 prosentin tehonlisäys testituloksissa saa Athlon 64 3000+ -testiprosessorin käytännössä tasolle, joka vastaa mallimerkinnältään Athlon 64 4000+:aa. Asiaa tarkemmin tarkastelemalla käy siis ilmi, että tässä tapauksessa mallisarjan halvin prosessori on mahdollista kellottaa Mach II:n avustuksella lukemiin, jotka ohittavat malliston parhaimman prosessorin todella reilusti. Mach II onkin nimenomaan rajojen ylittämistä. Sijoittamalla 770-1000 euroa jäähdytykseen ja koteloon saa toivon mukaan useiksi vuosiksi alustan, jolla halvan prosessorin saa ylikellotettua vastaamaan markkinoiden nopeimpia prosessoreja ja ne nopeimmat prosessorit vielä nopeammiksi.

Aiemmin kävi jo selväksi, että ylikellottamalla testiprosessori saatiin kulkemaan vakaasti 2600 MHz:n kellotaajuudella, kun Mach II oli säädetty normaaliasetuksille. Ylikellottamista varten Shuttle AN50R-emolevylle modifioitiin paremmat säädöt prosessorin ja muistien jännitteille.

Linkki suurempaan kuvaan

Avaamalla tuuletusikkuna ja pitämällä Mach II:n tuulettimet turbo-asennolla, saatiin höyrystimen lämpötila laskemaan rasituksessa -43 Celsius-asteeseen. Testikokoonpanosta poistettiin ylimääräiset komponentit ja kellotaajuus saatiin nousemaan aina 2744 MHz:iin asti, jolla SuperPi 8M -testi ajettiin onnistuneesti läpi. Tulos oikeuttaa tällä hetkellä AMD-puolella Muropaketin SuperPi 8M Rankingin neljänteen sijaan. Prosessorin käyttöjännitettä jouduttiin nostamaan testin ajaksi 1,9 volttiin asti, joten prosessorin lämmöntuotto oli testin ajan melkoinen.

Loppusanat

NVENTIV Mach II on erikoistuote, jolle on erikoismarkkinat. Helppokäyttöisyydestään johtuen se mahdollistaa kuitenkin erittäin tehokkaan kompressorijäähdytyksen lähes jokaiselle sitä haluavalle. Asentaminen vaatii tarkkuutta ja pientä kokemusta, mutta käytännössä se ei tuottane suuria ongelmia vähän kokeneille tietokoneen käyttäjille. Erityisesti ohjausyksikön älykkyys edesauttaa kompressorijäähdytyksen sujuvaa ja varmaa käyttämistä ja vähentää jäähdytysjärjestelmän vioittumisesta johtuvat tietokoneen käyttöhäiriöt ja mahdolliset vioittumiset pienemmäksi kuin ilmajäähdytyksellä.

Mach II:n hinta rajoittaa käyttäjäkunnan varsin vähäiseksi sillä kompressorijäähdytyksen hyödyt tulevat esiin vasta prosessoria ylikellotettaessa ja se on aina riski, jota monet eivät halua ottaa. Mach II kuitenkin mahdollistaa kokoonpanon toiminnan kellotaajuuksilla, jotka normaaleilla jäähdytysmenetelmillä ovat täysin saavuttamattomissa. Kysymys on siitä, mihin haluaa panostaa, ei siitä mitä oikeasti saattaa tarvita. Urheiluautojakin ostetaan, vaikka niille on hyvin vähän käyttöä normaalissa ajossa. Tältä kantilta ajateltuna Mach II on epäilemättä tehokkain sarjavalmisteinen kotikoneenjäähdytys ja vastaa näin ollen helposti esimerkiksi Audin RS6:sta. Ja Audiin verrattunahan Mach II on suorastaan halpa.

>> Takaisin pääsivulle

Antti Valkeinen 23. Helmikuuta 2004 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)