Socket 939 -emolevyvertailu

Socket 939 -kokoonpanot ovat tehneet tuloaan markkinoille parin kuukauden ajan. Kesäkuun alun julkaisun jälkeen emolevyvalikoima on laajentunut ja saatavuus parantunut merkittävästi. Halvin Socket 939 -prosessori maksaa edelleen yli 350 euroa, joten halvasta ratkaisusta ei missään nimessä ole kysymys.

Vertailuun on saatu emolevyt Abitilta, Asukselta, Gigabyteltä ja MSI:ltä. Tarkoituksena on tutustua emolevyjen ominaisuuksiin, ylikellottuvuuteen ja tietysti suorituskykyyn testien muodossa.

Socket 939 ja prosessorit

Socket 939 -alustan suurin ero Socket 754 -alustaan on kaksikanavaisen muistiohjain prosessorissa. Socket 939 eroaa puolestaan Socket 940 -alustasta käytännössä lähinnä vain siinä, että uusi alusta ei vaadi rekisteröityjä muisteja toimiakseen. Kaksikanavainen muistiohjain lisää suorituskykyä nykyisillä Athlon 64 -prosessoreilla ainakin AMD:n mukaan noin 200 MHz:n verran, jolloin 2200 MHz Socket 939 -prosessori vastaa käytännön tehoiltaan 2400 MHz Socket 754 -prosessoria.

Toistaiseksi prosessorivalikoima Socket 939 -alustalle on varsin heikko. Tehokkaiden Athlon 64 FX-53-, Athlon 64 3800+- ja Athlon 64 3500+ -mallien lisäksi AMD ei ole toistaiseksi julkaissut alustalle muita prosessorimalleja. Athlon 64 FX- ja Athlon 64 -mallit toisistaan erottaa välimuistin määrä, joka 64 FX:ssä on megatavu ja 64:ssa puoli megatavua. Muropaketin testipenkistä löytyy tällä hetkellä Athlon 64 3800+ ja FX-53 testattiin kesäkuun alussa.

Piirisarjat

Testijoukkion piirisarjavalikoima on tällä kertaa kahden piirin varassa. Asuksesta ja Abitista löytyy VIA K8T800 Pro, kun taas Gigabyten ja MSI:n emolevyiltä löytyy NVIDIAn nForce3-piirisarjan Ultra ja 250 Gb -mallit. Ominaisuuksiltaan ja ulkoasultaan piirit poikkeavat hieman toisistaan. Siinä missä VIA K8T800 Pro -piirisarja tarvitsee vielä parikseen southbridgen, joka vertailuemolevyissä oli VT8237, on nForce3-piirisarja toteutettu yhdellä piirillä, joka sisältää kaikki toiminnot.

VIA K8T800 Pro -piirisarjan paranneltuihin ominaisuuksiin aiemman sukupolven K8T800-piirisarjaan verrattuna kuuluu lukitut AGP- ja PCI-väylien kellotaajuudet ja yhteen gigahertsiin nostettu HyperTransport-väylän nopeus. VT8237-piiriin yhdistettynä kombinaatio tarjoaa emolevyllä perusominaisuudet kuten esimerkiksi SATA-tuen. VIA julkaisi äskettäin K8T890-piirisarjan, joka eroaa K8T800 Pro -piirisarjasta lähinnä vain PCI Express -tuella. Myöhemmin tänä vuonna julkaistava VT8251-piiri tuo tarpeellisia lisäominaisuuksia jo hieman vanhahtavaan VT8237-piiriin. Odotettavissa on mm. HD audio- ja PCI-E-tuet.

NVIDIAn nForce3-piirisarjasta on tehty monia eri versiota. Gigabyten K8NSNXP tukeutuu tällä hetkellä parhaimpaan saatavilla olevaan Ultra-malliin, kun taas MSI:stä löytyy Ultran edeltäjä 250Gb. Eroa näillä kahdella on vain Ultran virallisesti tukema yhden gigahertsin HyperTransport-väylä. VIA K8T800 Pron tavoin uusista nForce3-piirisarjoista löytyvät perusominaisuudet kuten SATA, mutta näiden lisäksi nForce3 Ultra ja 250Gb -piirisarjoilla on tarjottavanaan jotain muutakin. Gigabitin integroitu verkko-ohjain ja rautapalomuuri eivät taatusti kuulu aivan jokaisen piirisarjan perusvarustukseen.

Ulottamalla vertailu Intel-puolelle, on kuitenkin havaittavissa, että sekä K8T800 Pron että nForce3 Ultran ominaisuuksissakin on parantamista. PCI-E:n ja HD Audion uupuminen molemmista piirisarjoista ovat ehkäpä suurimmat piirisarjoja koskettavat puutteet. Vuoden loppuun mennessä kaivattuja ominaisuuksia saataneen vihdoin myös AMD:n puolelle piirisarjavalmistajien julkaistessa entistä kehittyneempiä piirisarjojaan. Tällä hetkellä VIAN K8T800 Pro ja NVIDIAn nForce3 Ultra edustavat kuitenkin parasta mitä Socket 939 -alustalle on tarjolla.

Abit on lähtenyt Socket 939 -emolevymarkkinoille VIA K8T800 Pro -piirisarjaa käyttävän AV8-emolevyn voimin. Reilun 120 euron hintainen emolevy tarjoaa perusominaisuuksien lisäksi myös joitakin lisäominaisuuksia, kuten Firewiren ja lähinnä ylikellottajille suunnattuja parannuksia emolevyn biosiin ja ohjelmistoon. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan mikään integrointihirmu, joten ominaisuudet kuten IDE-RAID ja kaksi integroitua verkkokorttia puuttuvat listalta. Käytännössä kysymyksessä on siis nykyajan mittapuilla varsin tavanomainen perusemolevy.

Abit AV8:n vihreä myyntipakkaus hehkuttaa uGuru-ominaisuuksia. Paketin sisältä löytyy siististi laatikoihin pakattu oheistuotevalikoima, joka on varsin karu. Pakollisten ohjekirjojen ja ajuri-CD:n lisäksi paketista löytyvät pyöristämättömät levykeasema- ja IDE-kaapelit, yksi SATA-kaapeli, yhdistetty Firewire- ja USB-liitinlevy sekä I/O-suoja kotelon taakse.

Emolevyn I/O-takapaneelistä löytyvät PS2-, sarja- ja rinnakkaisliittimet, neljä USB-liitintä, ääniliittimet sekä analogisena että optisena, RJ-45-liitin ja yksi Firewire-liitin.

Ominaisuudet

VT8237-piiriin integroitujen SATA- ja IDE-ohjaimien lisäksi emolevyltä ei löydy muita massamuistiohjaimia. VT8237 pitää huolen myös USB-tuesta ja USB-portteja emolevyllä on tarjottavaan liittimineen kahdeksan kappaletta. VIAn VT6306-piiri toteuttaa Firewire-tuen ja myös gigabitin nopeudella toimiva integroitu verkko-ohjain on VIAn valmistama VT6122. Äänipuolella Abit on tyytynyt VT8237-piiristä löytyvään ohjaimeen vahvistettuna Realtekin 5.1 ALC658-codecilla.

Erikoisominaisuuksiin voidaan luetella diagnostiikkaledit, joka näyttää käynnistyksen yhteydessä tietoa ja mahdollisen ongelmatilanteen vikakoodin. Emolevyn kattavat uGuru-ominaisuudet esittellään artikkelissa myöhemmin.

Komponenttien sijoittelu

Abit AV8:n oranssi piirilevy valkoisine liittimineen edustaa tuttua ja turvallista keskitietä. Ylimääräinen silmänruoka on karsittu ja emolevyn yleisilme onkin kiitettävän rauhallinen. Pyöristetyt piirilevyn kulmat kuuluvat tänä päivän miltein jokaisen emolevyn ominaisuuksiin. AV8:n näkyvimpiä erityispiirteitä ovat piirilevyn reunalle sijoitetut IDE-liitimet ja piirisarjan paikka aivan I/O-paneelin vieressä.

Kaksikanavainen muistiohjain lähestulkoot vaatii neljän muistipaikan sijoittamista emolevylle. AV8:ssa muistipaikat löytyvät tiukasti prosessorin läheisyydestä. Normaalisti muistipaikkojen takaa löytyvät ATX- ja IDE-liittimet, mutta tässä tapauksessa ATX-virtaliitin on siirretty emolevyn toiselle reunalle ja IDE-liitimet löyvät emolevyn alaosasta. Levykeaseman liitin on sentään jätetty koristamaan muistipaikkojen takapihaa.

Muistien virransyöttö on rakennettu AGP-liittimen jatkoksi. AGP- ja muistipaikkojen väliin on jätetty runsaasti tilaa, joten muistien irrottaminen onnistuu helposti myös pitkän näytönohjaimen ollessa paikoillaan. Sen sijaan pitkän näytönohjaimen kiinnittäminen paikoilleen saattaa muodostua ongelmaksi AGP-paikan takana piillottelevien korkeiden kondensaattoreiden takia. Ainakin Asuksen GeForce 6800 -näytönohjaimen asennus vaati kondensaattoreiden reilua taivuttamista sivullepäin.

Prosessorin kolmivaiheinen virransyöttö on kasattu yläreunan tuntumaan aivan piirisarjan yläpuolelle. Sekä ATX-virtaliitin että 12V-virtaliitin on sijoitettu samalle alueelle. Neljän 1200 uF 16 V ja kahdeksan 2200 uF 6,3 V Rubycon-merkkisen kondensaattorin voimin virransyöttö mitä luultavimmin kykenee hoitamaan tehtävänsä kunnialla ja edellisvuosien tapaisiin huonolaatuisten kondensaattoreiden aiheuttamiin ongelmiin ei enää törmätä.

PCI-paikkojen takaa löytyvät yleensä emolevyjen ihmeellisimmät viritykset. AV8:ssa integroitujen ominaisuuksien määrä ei ole kuitenkaan niin korkea, että tilan puute olisi johtanut mihinkään ihmeellisiin ratkaisuihin. IDE-paikat on näppärästi sijoitettu piirilevyn reunalle ja SATA-liittimet löytyvät aivan VT8237-piirin vierestä. biosin nollausjumpperi on pitkää ja helppokäyttöistä mallia ja sijoitettu keskeiselle paikalle. Pieni puute emolevyn kohtalaisen onnistuneessa toteutuksessa on kotelon kytkimille tarkoitettujen liittimien värikoodauksen uupuminen.

Emolevyn viidestä tuuletinliitännästä kolme sijaitsee alimmaisen PCI-paikan alapuolella. Useimmissa tapauksissa liitinten sijainti on varsin hankala sulavaa käyttöä ajatellen. Kokonaisuutena AV8n komponenttien sijoittelu on varsin tyydyttävä, joskin pienet ongelmat huonontavat hieman yleisvaikutelmaa.

Abit on panostanut AV8:n biosiin tuttuun tapaan. Perusominaisuuksien lisäksi Abitin uGuru-ominaisuudet helpottavat erityisesti ylikellottamista.

OC Guru -säätöpaneelista löytyvät suurin osa ylikellottamiseen liittyvistä säädöistä. Prosessorin väylä on säädettävissä välillä 200 – 336 MHz ja prosessorin kerrointa voi säätää oletuskertoimesta alaspäin. K8T800 Pro -piirisarjan hienouksiin kuuluu vielä mahdollisuus AGP- ja PCI-väylien kellotaajuuksien säätämiseen ja lukitsemiseen väylätaajuudesta riippumatta. Vaihtoehtoja on tarjolla 6:2:1, 7:2:1, 8:2:1 ja Fixed.

Säädettävien jännitteiden valikoima on varsin kattava ja siitä lista seuraavassa.

• CPU: 1,5 – 1,85 V
• AGP: 1,5 – 1,65 V
• Muisti: 2,5 – 2,8 V
• Piirisarja K8T800 Pro: 1,5 – 1,65 V
• Piirisarja VT8237: 2,5 – 2,65 V
• HyperTransport-väylä: 1,2 – 1,40 V

Muistiasetusten säätäminen emolevyllä on vaivatonta ja säätöjä löytyy runsaasti. Tarpeen vaatiessa muistiasetuksia on mahdollista säätää vielä Windowsista käsin A64Tweaker-ohjelmalla.

HyperTransport-väylän leveyttä ja nopeutta on myös mahdollista säätää esimerkiksi ylikellotusta ajatellen.

Yksi AV8:n mielenkiintoisista ominaisuuksista on käyttötuntimittari. Paneelistä näkyvät myös Up Time ja käynnistyskerrat sekä se, kuinka monesti emolevy on ollut irroitettuna sähköverkosta.

Lämpötilojen ja jännitteiden tarkkailupaneelit löytyvät ABIT EQ -valikon takaa. Lämpötilojen tarkkailusta löytyvät prosessorin lämpötilan lisäksi emolevyn ja virransyötön lämpötilat. Jänniteiden tarkkailu on laajuudessaan vaikuttava ja käytännössä kaikki mahdolliset linjat löytyvät seurannasta.

Tyypilliseen tapaan emolevyltä löytyvien tuuletinliitäntöjen jännitettä pystyy säätämään tietyissä rajoissa. Abit on vienyt vanhaa tuttua ideaa hieman pidemmälle ja jännitteen voi kytkeä seuraamaan esimerkiksi prosessorin lämpötilaa ja säätymään annettujen raja-arvojen perusteella.

BIOS-asetusten tallennusmahdollisuus on verraton lisä, jota on toivottu hartaasti jo useamman vuoden ajan. DFI:n Infinity- ja Lanparty-emolevysarjoista tuttu ominaisuus on nyt rantautunut myös Abitin tuotteisiin. Tallennuspaikkoja on viisi.

Käyttökokemukset

Abitin toiminta testijakson aikana oli vakuuttavan toimivaa. Asennus onnistui helposti ja kaikki ominaisuudet toimivat luvatulla tavalla ja temppuilematta. Erityisen vaikutuksen teki BIOS, joka on poikkeuksellisen hyvillä ominaisuuksilla varustettu ja toimiva kokonaisuus. Testijakson suurimmat ongelmat liittyivät pieneen yhteensopivuusongelmaan Asus GeForce 6800 -näytönohjaimen ja emolevyllä pystyssä töröttäviin kondensaattoreihin. Kondensaattoreita jouduttiin vääntämään varsin reilusti sivulle, että näytönohjain saatiin uppoamaan paikoilleen.

Erityiskiitosta ansaitsee emolevyn hiljaisuus, sillä myös piirisarjan jäähdytys on emolevyllä hoidettu passiivisesti. Passiivijäähdytyksen toimivuus vähän lämpiävässä K8T800 Pro -piirisarjassa on erinomainen. Emolevyn kattavasta lämpötilojen ja jännitteiden seurannasta löytyi sen sijaan hieman sanottavaa ja ainakaan prosessorin lämpötilan seurantaa ei voi hyvällä syylläkään luottaa. Vakiokellotaajuudella prosessorin lämpötila lähestyi 70 asteen rajaa, kun taas raskaasti ylikellotettuna lämpötila pysytteli kiltisti 40 asteen tuntumassa.

Abitista poiketen Gigabyten lähetymistapa K8NSNXP-939-emolevyn kohdalla on ollut varsin kaiken kattava. Emolevyn ominaisuuksista ei juuri puutteita löydy ja mukaan on mahdutettukin rautaa peräti 230 euron edestä. Kysymyksessä on ehdottomasti markkinoiden kallein Socket 939 -emolevy.

Pramea Limited Edition -tarralla varustettu myyntipakkaus herättänee varmasti huomion, jos hintalapulla ei sitä saada aikaan. Pakkauksen sisältä löytyy kohtalainen määrä oheistuotetta. Ohjekirjojen ja ajuri-CD:n ohessa laatikkoon on kätketty pyöristämättömät levykeasema- ja IDE-kaapelit, kolme SATA-kaapelia virta-adaptereineen, Firewire-, USB- ja audio-takapaneelit ja komeutena päälle liitinpalikka ulkoisia SATA-laitteita varten. Kattavan oheistuotepaketin omituisuus lienee pyöristämättömät levykeasema- ja IDE-kaapelit.

Ominaisuudet

K8NSNXP-939:n ominaisuudet ovat vakuuttavat. NForce 3 Ultra -piirisarjan integroitujen IDE- ja SATA-ohjaimien lisäksi piirilevylle on juotettu vielä Silicon Imagen Sil3512-piiri, joka nostaa emolevyn SATA-liittimien määrän neljään. Emolevyn takapaneelista löytyy neljä USB-liitintä ja piirilevyn pinnasta löytyvät paikat vielä neljälle portille. Texas Instrumentsin valmistama FireWire-ohjain on nopeaa b-mallia 800 megabitin nopeudellaan.

Emolevyn kaksi integroitua verkkokorttia ovat nForce3:n integroitu PHY yhdistettynä Marvelin 8001 -piiriin ja ICS 1883, joka toimii itsenäisenä 10/100-verkkokorttina. Äänipuolella Gigabyte on luottanut Realtekin valmistamaan ALC850-ohjaimeen, joka sisältää mm. valmiuden 7.1-äänille.

DPS Gold on Gigabyten yksi erikoisuus. Gigabyten aiemmilla DPS-emoleyllä lisävirtayksikkö on ollut erillinen ja liitetty piirilevyn pinnasta sille löytyvään paikkaan. K8NSNXP-939:n DPS Gold on kokonaisuudessaan juotettu emolevylle ja niinpä kullan väriseksi eloksoidun jäähdytinyksikön alta löytyykin kuusivaiheinen virransyöttö. DPS Gold ei ole kuitenkaan emolevyn ainoa erikoisuus, vaan listalta löytyy vielä Dual BIOS. Dual BIOS:n kaksi flashrom-piiriä toimivat yhteistyössä toisen säilyttäessä varmuuskopiota käytössä olevasta flashrommista ja palauttaen kopion, jos pääpiirin sisältö korruptoituu.

Komponenttien sijoittelu

Värikkään emolevyn yleisilme on Gigabytelle tyyppillinen. Salaattikoria muistuttava K8NSNXP-939:n näkyvimmät erikoispiirteet ovat DPS Gold -virransyötön alumiininen jäähdytysripa ja myös muille nForce3-emolevyille tyypillinen piirisarjan sijoittelu emolevyn alaosaan. Sinisen piirilevyn nurkat on pyöristetty nykyisen trendin mukaisesti.

Socket 939 -prosessorikanta on sijoitettu likimain keskelle emolevyn yläosaa. Neljä muistipaikkaa sijaitsevat aivan prosessorikannan tuntumassa ja muistipaikkojen takaa löytyvät levykeaseman ja IDE-väylien liittimet. Myös ATX-virtaliitin on tutun turvallisessa paikassa. 12 V -virtaliitin majailee aivan emolevyn yläosassa virransyötön läheisyydessä.

AGP-väylän ja muistipaikkojen välissä on runsaasti tilaa, joskin alueelle on saatu ahdettua nForce3-piirisarjan aktiivituuletin ja kaksi SATA-liitintä. Varsinkin SATA-liittimien outo sijoittelu saa kummastelemaan Gigabyten insinöörien mietteitä. AGP-paikasta löytyvän lukitustapin käyttäminen osoittautui joillakin näytönohjaimilla vaikeaksi sillä tappia on vedettävä ulospäin samalla kun kortti vedetään ulos väylästä.

Emolevyn tuottama äänitaso on varsin korkea johtuen peräti kahdesta aktiivisesta jäähdytyksestä. Lämpökontrolloimattomat tuulettimet sirittävät varsin voimakkaasti ja nForce3-piirisarjan tuulettimen vaihtaminen äänettömämpään saattaa osoittautua hankalaksi, sillä pelikäyttöön suunnatut näytönohjaimet ylettyvät järjestäen jäähdytinratkaisun päälle. Onneksi nForce3-piirisarjan lämmöntuotto on niin vähäistä, että tuulettimen voi hyvin ilmastoidussa kotelossa ottaa jopa kokonaan pois päältä.

Dual BIOS:n kaksi flashrom-piiriä näkyvät kuvassa etualalla. Aivan patterin alapuolella näkyy lisäksi biosin tyhjäysjumpperin paikka. Vastoin yleistä käytäntöä itse jumpperia ei kuitenkaan toimiteta emolevyn mukana, joten BIOSsin tyhjääminen vaatii normaalia enemmän aikaa ja vaivaa.

Kiitosta Gigabytelle on annettava piirilevyn hyvistä merkinnöistä. Liittimet, jumpperit ja muut oleelliset yksityiskohdat on merkitty hyvin ja näkyvästi. Kuvassa näkyvät SATA-liittimet ovat tekstinmukaisesti piirisarjaan integroidun SATA-ohjaimen perässä kiinni.

Piirilevyn hyvien merkintöjen lisäksi kotelon tarpeelliset kytkimet ja ledit on värikoodattu helpottamaan emolevyn asennusta.

DPS Gold -virransyöttöä peittävän jäähdytysyksikön alta paljastuu mahtava rivi mosfettejä ja keloja. Jännitettä tasaamaan Gigabyte on käyttänyt HM(M):n seitsemää 6,3 V 3300 uF ja kuutta Sanyon 16 V 1000 uF kondensaattoria. Jäähdytinyksikön sininen loiste on peräisin emolevyn pintaan asennetuista ledeistä, joten valoista ei pääse eroon edes yksikön poistolla.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana emolevyltä ei löydy kuin kolme tuuletinliitäntää.

K8NSNXP-939:n BIOS on tutun turvallinen. Yksinkertaisten perussäätöjen lisäksi näppäinyhdistelmällä Control-F1 aukeaa lisää säädettävää, kuten muistiasetusten säätöpaneeli.

M.I.T-säätöpaneelin takaa löytyvät tarpeellisimmat ylikellotukseen liittyvät säädöt. Prosessorin väylää on mahdollista säätää välillä 200 – 455 MHz ja prosessorin kerrointa voi säätää normaaliin tapaan oletuskertoimesta alaspäin. AGP- ja PCI-väylien kellotaajuudet ovat nForce3-piirisarjoja käyttävissä emolevyissä aina lukittuja, mutta AGP-väylää voi ylikellottaa vakiokellotaajuutta ylemmäs.

Säädettävien jännitteiden valikoima on varsin kattava ja siitä lista seuraavassa.

• CPU: 0,8 – 1,7 V
• AGP: 1,5 – 1,8 V
• Muisti: 2,6 – 2,8 V
• HyperTransport-väylä: 1,2 – 1,50 V

Muistiasetusten ja HyperTransport-väylän säätövalikon saa esiin Control+F1-näppäinyhdistelmällä. Muistien viiveasetuksia on mahdollista säätää varsin tarkasti.

Lämpötilojen ja jännitteiden tarkkailu on karua katsottavaa. Ainoastaan prosessorin lämpötilasta saa jonkinlaisen käsityksen, sillä kaikkissa muissa tapauksissa BIOS näyttää vain sen onko kyseinen arvo suositellulla alueella vai ei. Tarkempi lämpötilojen ja jännitteiden seuranta onnistuu Windowsista emolevyn mukana tulevilla ohjelmilla.

Käyttökokemukset

Gigabyte K8NSNXP-939 osoittautui testeissä ongelmattomaksi emolevyksi. Ensireaktio emolevystä kiinnittyi varsin reiluun äänentuottoon, joka kuuluu muuten hiljaisessa kokoonpanossa varmasti läpi. Pieniä ongelmia oli myös kokoonpanon purkamisessa, sillä suurella jäähdytysratkaisulla varustetun näytönohjaimen irroittaminen osoittautui sorminäppäryyttä vaativaksi operaatioksi.

Lämpötilamittauksissa prosessorin lämpötila lähestyi aivan toista ääripäätä kuin Abit AV8:n tapauksessa ja vakiokellotaajuudella suoritetuissa testeissä prosessorin lämpötila saatiin nousemaan 30 asteen kunnioitettavaan lukemaan. Varsinkin ylikellotettaessa Dual BIOS pyrki aiheuttamaan harmaita hiuksia palauttelemalla vanhaa backup-biosia kesken sessioiden.

Vertailun toinen nForce3-piirisarjalla varustettu emolevy on MSI:n K8N Neo2 Platinum. Reilun 150 euron hintainen emolevy jää ominaisuuksissa vain hieman Gigabytestä, joten hinta lienee kohdillaan.

Komea Platinum-edition merkinnöin varustettu myyntipakkaus pitää sisällään kohtuullisen karsitun määrän oheistavaraa. Pyöristettyjen levykeaseman ja IDE-asemien kaapelien ohessa paketista löytyy kaksi erittäin ohutta SATA-kaapelia virta-adaptereineen. Kotelon takapaneeliin kiinnitettävässä USB-liitinpaneelissa on myös diagnostiikkaledit osoittamassa vikakoodia mahdollisessa ongelmatilanteessa.

Ominaisuudet

NForce3 Ultra -piirisarjaan integroitujen IDE- ja SATA-ohjaimien lisäksi SATA-ominaisuuksia on täydennetty Marvelin 88SR3020 -piirillä, jolla SATA-liitäntöjen määrä on saatu nostettua kokonaisuudessa neljään. USB-liitäntöjä I/O-paneelista löytyy neljä ja lisäliitinlevyn avulla liitäntöjen määrä saadaan nostettua kuuteen. Piirilevylle jää tällöin vielä yksi hyödyntämätön liitin esimerkiksi kotelon etupaneelista löytyville USB-liittimille. Firewire-ominaisuudet kuuluvat myös K8N Neo2:n ominaisuuksiin ja kolme 1394a-standardia tukevaa liitäntää tarjoaa VIAn VT6306-piiri.

Halvemmasta hinnastaan huolimatta MSI laittaa verkko-ominaisuuksien puolella Gigabyteä paremmaksi. NForce3 Ultra -piirisarjan integroidun gigabitin verkko-ohjaimen ja Realtekin 8110S-piirin lisäksi myös emolevyn toinen verkko-ohjain Marvell 88E1111 toimii suurimmillaan gigabitin nopeudella. Äänipuolesta vastaa myös tässä emolevyssä Realtekin ALC850.

Komponenttien sijoittelu

MSI K8N Neo2 poikkeaa vertailun muista emolevyistä varsin näkyvästi jo komponenttien sijoittelunkin osalta. Mustan piirilevyn lisäksi muistipaikkojen sijoittelussa on poikettu valtavirrasta. Kiinnostusta herättänee myös alin PCI-paikka, joka on väriltään oranssi. Kysymyksessä on ”Communication”-ominaisuuksilla varustettu tavallinen PCI-paikka, johon voi liittää esimerkiksi MSI:n erikseen myytävän WLAN-ohjaimen.

Socket 939 -prosessorikannan ja muistipaikkojen läheisyys on Athlon 64 -emolevyille tyypillinen välttämättömyys. Muissa vertailun emolevyissä muistit on asetettava pareittain samanvärisiin muistipaikkoihin, mutta MSI on merkinnyt paikat toisin ja niinpä muistit on tässä tapauksessa asennettava pareittain eri värisiin muistipaikkoihin.

Levykeaseman liitin, IDE-liitimet ja ATX-virtaliitin on järjestelty nätisti peräkkäin prosessorikannan ja emolevyn reunan väliin. Kankea ja paksu ATX-virtaliitin häiritsee varsin merkittävästi muiden johtojen kytkemistä. 12 V -virtaliitin on sen vakiintuneessa paikassa virransyötön välittömässä läheisyydessä.

MSI on onnistunut eliminoimaan poikkeavalla muistipaikkojen sijoittelullaan pitkän näytönohjaimen aiheuttamat ongelmat muistikampojen asentamisessa. Sen sijaan piirisarjaa viilentävä aktiivituuletin ulottuu hyvin lähelle AGP-paikan lukitusmekanismia, ja mekanismin käyttäminen vaatiikin melkoista sorminäppäryyttä.

Emolevyn alaosasta on muotoutunut varsin tilavalta vaikuttava kokonaisuus. Ihmetystä herättää lähinnä se minne MSI on onnistunut piilottamaan muutaman oleellisen liittimen ja jumpperin. Kaksi SATA-liitintä emolevyn neljästä löytyvät kyllä nopealla vilkaisulla, mutta kaksi liitintä on kateissa samoin kuin biosin tyhjäysjumpperikin. Jumpperin olinpaikaksi paljastuu alimmaisen PCI-paikan alapuoli, vihreä jumpperi pilkottaakin ylläolevan kuvan äärilaidassa. Jumpperin paikkaa ei juurikaan hankalemmaksi voisi enää saada.

Puuttuvat SATA-liittimet löytyvät AGP-paikan vierestä, jopa Gigabyten ratkaisuakin omituisemmasta paikasta. Herkästi taipuvia ja ohuita SATA-kaapeleita on mahdollista vetää huomattavasti IDE-kaapeleita hankalemmista paikoista, mutta MSI:n tapa järjestää SATA-liittimet hankalaan paikkaan on lähes käsittämätön.

Emolevyn värikoodatut liittimet osaavat yllättää toistamiseen. MSI:lle tyypilliseen tapaan musta väri osoittaa tässä tapauksessa virtaliittimen paikan, normaalin punaisen sijaan.

Kolmivaiheisen virransyötön seitsemän Rubyconin 6,3 V 1800 uF ja neljä 16 V 1500 uF M-merkittyjä kondensaattoria pitävät prosessorin jännitteen tasaisena. Matalat kondensaattori eivät haitanne isojen prosessorijäähyjen asentamista prosessorikannan läheisyydestä huolimatta.

Komean käynnistysruudun takaa paljastuu Award-BIOS, jonka säädöt ja ominaisuudet ovat tutut ja turvalliset.

Cell-menun takaa löytyvät kaikki emolevyn ja prosessorin säätämiseen vaikuttavat säädöt nätisti niputettuna. Automaattisten ylikellotusasetusten lisäksi ylikellotus onnistuu tiettyjen rajojen puitteissa manuaalisestikin. Prosessorin väylää on mahdollista korottaa huikeaan 455 magahertsiin asti. Valitettavasti kertoimen muuttamiseen ei ole mahdollisuutta lainkaan.

HyperTransport-väylän nopeutta on mahdollista säätää, mutta mahdollisuutta kaistan kaventamiseen ei ole. Epäloogisesti joitakin muistiasetuksia on piilotettu päävalikon alle: Aggressive Timing viittaa muistiasetuksiin kuten odottaa saattaa.

Perusjännitteiden säätö onnistuu myös MSI:n emolevyltä kaikkien sääntöjen mukaisesti.

• CPU: 1,5 – 1,85 V
• AGP: 1,5 – 1,85 V
• Muisti: 2,5 – 2,85 V

Muistiasetusten määrä on muihin vertailun emolevyihin verrattuna suorastaan vähäinen. Toisaalta ylemmässä valikossa ollut Aggressive Timing säätää tästä valikosta löytymättömät asetukset hyvin tiukalle.

Abit AV8:n ylenpalttisen tarkan lämpötilojen ja jännitteiden tarkkailun jälkeen MSI:n perustasoa oleva seurantapaneeli näyttää karulta. Prosessorin lämpötila testattiin samaan tyyliin kuin muillakin vertailun emolevyillä ja MSI näytti vakiokellotaajuudella toimivalle Athlon 64 3800+ -prosessorille lämpötilaksi kunnioitettavat 52 Celsius-astetta.

Käyttökokemukset

MSI:llä ensimmäinen asennuksen aikainen haksahdus tapahtui muistipaikkojen poikkevan värikoodauksen seurauksena ja kokoonpano käynnistyikin yksikanavaisella muistiohjaimella. Värikoodaus paljastui poikkeavaksi myös kotelon virtanapin, joka MSI:n tapauksessa olikin musta, usein käytetyn punaisen sijaan.

Kokoonpano osoittautui epävakaaksi tappiin säädetyillä muistiasetuksilla ja syyksi paljastui selvästi muista vertailun emolevyjä kireämmät muistiasetukset. Kokoonpano saatiin vakaaksi nostamalla muistijännite sopivalle tasolle. Alkukankeuksien jälkeen mitään erityisiä ongelmia ei emolevyn kanssa ilmaantunut.

Asus A8V Deluxe maksaa tällä hetkellä noin 120 euroa. Testin edullisin emolevy ei kuitenkaan jää ominaisuuksissa juurikaan kalliimmista kilpakumppaneistaan jälkeen, vaan laittaa joillain alueilla jopa paremmaksi.

Valkoisen isolla Ai-logolla varustetun paketin sisältä löytyy tämän hintaluokan emolevylle varsin uniikki valikoima oheistuotteita. PCI-väylään liitettävän WLAN-kortin lisäksi mukaan on ahdettu kolme kappaletta IDE-kaapeleita, yksi levykeaseman kaapeli, neljä SATA-kaapelia virtaliittimineen, firewire- ja USB-liitinpalikat, ohjekirjat, ajuri-CD ja WinDVD-ohjelmisto. Erityisesti WLAN-kortti ulkoisella antennilla herättää ihastusta.

Ominaisuudet

Asus A8V Deluxen ei tarvitse häpeillä integroitujen ominaisuuksien puolella. VT8237-piirin IDE- ja SATA-ohjaimien lisäksi Promisen PDC20378 RAID-ohjain tarjoaa kaksi SATA-liitäntää ja yhden IDE-liitännän. Verkkopuolella Asuksen ratkaisu on varsin uniikki ja emolevylle integroidun gigabitin Marvel 88E8001 -verkkokortin lisäksi erillinen PCI-liitäntäinen WLAN-kortti kykenee tiedonsiirtoon 54 megabitin nopeudella.

Äänipuolella Asus on turvautunut tavanomaiseen ratkaisuun Realtekin ALC850-piirin muodossa. Emolevyn I/O-paneelista löytyvät äänen digitaaliselle ulosviennille sekä optinen ja koaksiaalinen liitäntä. Analogista signaalia saa puolestaan ulos kahdeksan kanavan verran. I/O-paneelista löytyy ääniliittimien lisäksi RJ-45-, neljä USB-, yksi Firewire-, COM,- rinnakkais- ja PS/2-liittimet. Firewire-tuesta huolen pitää VIAn VT6307.

Ralinkin RT2560F 802.11g -WLAN-korttia voidaan hyödyntää Asuksen ohjelmiston avulla normaalina verkkoadapterina, access pointtina tai siltana langallisen ja langattoman verkon välissä. Kortin mukana tuleva ulkoinen antenni on varustettu noin kahden metrin mittaisella johdolla. Asuksen idea varustaa emolevy kahden integroidun tavallisen verkkokortin sijaan yhdellä gigabitin perinteisellä ja yhdellä nopealla WLAN-adapterilla on ainakin allekirjoittaneen mielestä toimiva yhdistelmä.

Komponenttien sijoittelu

A8V Deluxea ei voi kirkkain silmin väittää kauniiksi emolevyksi. Retrolook ei otaksuttavasti vielä ole kotelomodaajien suosiossa, joten luultavasti Asuksen ideana on ollut tarjota mahdollisimman paljon käytännön arvoa mahdollisimman halvalla ja ulkonäköön on panostettu vähemmän. Nykyisellä mittapuulla arvioituna karun näköinen olemus ei kuitenkaan tarkoita huonosti suunniteltua emolevyä, joten tarkempi tutustuminen lienee paikallaan.

Promisen ohjastamat SATA- ja IDE-liittimet on merkitty punaisella. Levykeaseman liitin on käännetty Abitmaisesti reunan suuntaiseksi. Selkeä asetelma täydentyy piirisarjan ohjastamien IDE-liittimien sijoituksella sopivan erilleen muistipaikkojen takamaastoon. Sininen biosin nollausjumpperi on kätevästi ulottuvilla hätätilanteen varalta ja USB- ja COM-liittimet löytyvät emolevyn alareunasta tuttuun tyyliin.

Värikoodatut liittimet kotelon nappuloille paljastavat kolmannen variaation virtakytkimen värikoodauksesta. Asuksen käyttämä vaalean vihreä on yleensä varattu virtaledin tarpeisiin. Erikoinen ilmiö on emolevyn pinnasta esiin pompaava ledi, kun yleensä piirilevyille asetetut ledit ovat pientä pintaliitosmallia.

AGP-paikan takana ja ympäristössä on erinomaisesti tilaa ja näytönohjaimen asentaminen sekä poistaminen sujuvat helposti. Muistipaikat eivät yllä lähellekkään näytönohjaimen mahdollisesti miehekästä perää.

Muistipaikkojen värikoodaus on päinvastainen kuin MSI:llä ja tällä kertaa muistit on asennettava samanvärisiin paikkoihin. A8V Deluxe on myös ainoa testijoukon emolevy, jossa muistit asennetaan samaan tapaan kuin Pentium 4 -emolevyissä, eikä vierekkäin. ATX-virtaliittimen sijoitus on onnistunut, samoin kuin IDE-liittimien hyväksi havaittu paikka emolevyn reunalla.

Prosessorikannan ympärillä on tilaa reilusti myös isoille jäähdytysratkaisuille. Kolmivaiheinen virransyöttö vaikuttaa olevan komponenteiltaan hillitty ja esimerkiksi kondensaattorit ovat arvoiltaan yllättävän pienet. Merkinnät eivät kuitenkaan ole esteenä ylikellotukselle tai luotettavuudelle, sillä emolevyllä on ajettu Athlon 64 FX-53 -prosessoria jopa 3,2 gigahertsin kellotaajuudella. Kuusi OSTin valmistamaa 6,3 V 1500 uF ja neljä KZG:n 16v 1000 uF kondensaattoria pitävät huolen jännitelinjan vakaudesta.

Asus poikkeaa muista testin emolevyistä eniten juuri biosin osalta. Awardin sijaan K8V Deluxesta löytyy AMIn BIOS. Valikot ja ulkoasu eroavat totutusta linjasta, mutta lähes kaikki perussädöt löytyvät kuitenkin helposti ja näppärästi.

A8V Deluxen ylikellotukseen liittyvät säädöt löytyvät etsiskelyn jälkeen System Frequency/Voltages -valikon takaa. AI Overclocking -valikosta voi valita ylikellotusasteen prosentteina aina 30 % asti tai säätää asetukset manuaalisesti. Prosessorin väylää on mahdollista nostaa aina 300 megahertsiin asti ja myös prosessorin kerroin on säädettävissä prosessorin määrittelemissä rajoissa. K8T800 Pro -piirisarjan ominaisuuksiin kuuluvat myös lukitut AGP- ja PCI-väylien kellotaajuudet. Asuksen valikoista ei kertoimia löydy vaan asetukset ovat Auto, 66,66/33,66 ja 75,4/37,7.

Oleellisimmat jännitteet ovat säädettävissä rajoitetusti ja erikoisen kattavat K8V Deluxen säädöt eivät ole.

• CPU: 0,8 – 1,8 V
• AGP: 1,5 – 1,6 V
• Muisti: 2,6 – 2,8 V
• V-Link: 2,5 – 2,6 V

Muistiasetusten puolella Asus pääsee loistamaan ja sormi saattaa lipsahtaa suupieleen kokeneemmalta asentajaltakin.

HyperTransport-väylän asetuksille on varattu kokonaan oma sivunsa ja nopeutta sekä leveyttä pystyykin säätämään lähes rajoituksetta.

Prosessorin ja emolevyn lämpötilojen tarkkailun lisäksi emolevyltä löytyvät vain kaikkein oleellisimpien jännitteiden seurannat. Tuuletinliitäntöjen jännitetasoa voi sentään säätää.

Käyttökokemukset

Asus A8V:n asennus oli lähestulkoot ylitsepääsemättömän vaikea operaatio toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Ensimmäinen ongelma emolevyllä oli kuitenkin se, että SATA-ohjainta ei voinut laittaa lainkaan natiiviin tilaan. Toiminta onnistui ainoastaan RAID-tilassa, joka vaati puolestaan Windowsin asentamisen yhteydessä ajureiden asentamista. Mystiseksi jäänyt epävakausongelma ensimmäisten päivien testeissä katosi, kun emolevy ja allekirjoittanut laitettiin jäähtymään hyllylle pariksi päiväksi. Kyseessä oli ilmeisesti huono kontakti prosessorin ja socketin välillä tai jossain muussa liitännässä, joten emolevyä ei käy syyttäminen tällä kertaa.

Lämpötilamittaukset emolevyllä näyttivät testiprosessorille rasituslämpötilaksi 47 astetta. Abitin 71, Gigabyten 30, MSI:n 52 ja Asuksen 47 vahvistavat, että vertailujoukon emolevyt eivät mittaa ainakaan asteita, vaan käytössä on luultavasti markkinatutkimukseen perustuva generaattori, joka arpoo prosessorin lämpötilan. Abitista poiketen Asuksen lämpötilan seuranta toimi sentään loogisesti ja näytti korkeampia lämpötiloja prosessorin kellotaajuutta ja jännitettä kasvatettaessa.

Muiden testien yhteydessä testattiin emolevyjen natiivit SATA-ohjaimet HDTach 3.0 -ohjelmalla. Suureksi yllätykseksi lähestulkoot minkäänlaisia eroja ei havaittu. Barracuda V luovutti dataa keskimäärin nopeudella 37,1-37,2 MB/s, prosessoritehon kulutuksen pysyessä alle kahden prosentin.

Ääni

Integroitujen ääniratkaisujen testaamiseen käytettiin Grado SR-80 -kuulokkeiden ja allekirjoittaneen lisäksi RMAA 5.4 -ohjelmaa. Kolmesta vertailujoukon emolevystä löytyvä Realtekin ALC850 -codec vaikutti olevan, niin kuuloketestissä kuin mittauksissakin jossain määrin Abitista löytyvää ALC658-codecia heikompitasoinen.

Ultra Bran ”Itket ja kuuntelet” -veisua ja muita integroitujen äänipiirien kanssa asianmukaisia testikappaleita kuunnellessa eroja emolevyjen välille alkoikin syntymään. Abitin vaikuttava esitys ALC658:n kohtuullisen kuulokevahvistimen kanssa erottui joukosta edukseen, muun joukkion kyetessä vaisumpaan esitykseen. Asus erottui joukosta puolestaan kummallisen bassokorostuksen voimin, RMAA-havaitsi myös äänen säröytymistä jo hyvin pienellä äänentasolla. RMAA 5.4 antoi Asukselle arvosanaksi ”Average”, muiden kyetessä arvosanaan ”Good”.

Ylikellottaminen

Ylikellotusominaisuudet vertailun emolevyillä olivat kaikilla kohtuullisen hyvät. Seuraavassa katsaus emolevyjen tarjoamiin vaihtoehtoihin.

Abitilla on tarjottavaan BIOSsista löytyvän ”On Fly” -ylikellotusominaisuuden lisäksi Windows-pohjainen uGuru-ohjelma, jolla reaaliaikainen ylikellottaminen onnistuu helposti.

Gigabyten EazyTune 4 tarjoaa myös reaaliaikaset ylikellotusominaisuudet Windows-ympäristössä. Samalla ohjelmalla voi tarkkailla myös emolevyn lämpötiloja.

MSI:n ylikellotusominaisuudet ovat varsin mielenkiintoiset niin BIOSsissa kuin työpöydälläkin. BIOSsista voi valita joukon ylikellotusasetuksia aina 30% ylikellotukseen asti. CoreCell-piirin ja CoreCenter-ohjelmiston avulla emolevy kykenee myös säätämään prosessorin käyttöjännitettä ja kellotaajuutta tarpeen mukaan. AMD:n Cool’n’quiet -tekniikkaan eroa on oikeastaan vain se, että CoreCenterin avulla onnistuu myös ylikellottaminen.

Asuksella ylikellottaminen rajoittuu omaan Ai-ylikellotusoptioon BIOS-valikoissa ja kolmannen osapuolen ohjelmiin Windows-ympäristössä. Esimerkiksi tunnettu ClockGen-ohjelma toimii varsin hyvin Asus A8V Deluxen kanssa.

Emolevyjen väylänkestoa mitattiin nostamalla väylää kunnes kokoonpano muuttui epävakaaksi ja saavutukset kirjattiin ylös. NForce3-piirisarjaa käyttävät emolevyt jäivät hieman K8T800 Pro -piirisarjaa käyttäviä emolevyjä alempiin nopeuksiin. Asus veti pisimmän korren saavuttamalla 330 megahertsin väylänopeuden varsin helposti.

Varsinaisessa ylikellotustestissä haettiin suurin kellotaajuus, jolla SuperPi 1M -testi saatiin rullattua läpi. Emolevyjen kaikkia mahdollisia optioita käytettiin hyväksi, eli tässä tapauksessa esimerkiksi Gigabyte kärsi hieman muita emolevyjä pienemmästä prosessorin käyttöjännitteestä. Eroja syntyi kuitenkin yllättävän vähän, eikä niitä voida pitää merkityksellisinä.

Testit on ajettu Windows XP SP2 -alustalla. Testejä varten jokaisesta emolevystä on asetettu muistiasetukset kireimpiin mahdollisiin. Reilua vertailua varten prosessorin kokonaiskellotaajuus on tarkistettu kullakin emolevyllä ja hienosäädetty tasan 2405 megahertsiin.

Testikokoonpanosta yhteenveto alla olevassa listassa:

• Prosessori: AMD Athlon 64 3800+
• Muisti: Kingston HyperX PC3500 2×256 MB 2-2-2-5
• Kiintolevy: Seagate Barracuda V 120 GB SATA
• Näytönohjain: Asus Radeon X800 Pro
• Abit AV8 BIOS-versio: 03/09/2004
• Gigabyte K8NSNXP-939 BIOS-versio: 11/06/2004
• MSI K8N Neo2 BIOS-versio: 30/08/2004
• Asus A8V Deluxe BIOS-versio: 18/06/2004

Testitulokset

Prosessoritehoa kysyvä MP3-tiedoston pakkaus sujui emolevyiltä odotetusti tasatahtiin. Pienempi tulos on parempi.

WinRAR-pakkaustestissä Asus osoittautui muita paremmaksi. Asuksessa muistit tuntuvat toimivan vertailun muita emolevyjä nopeammin sillä WinRAR on erityisen riippuvainen muistien nopeudesta ja viiveasetuksista. Pienempi tulos on parempi.

Unreal Tournament 2004 on varsin CPU-intensiivinen peli varsinkin pienillä resoluutioilla. Testissä ajettiin Colossus-kentässä nauhoitettu BotMatch-demo pienellä 640×480-resoluutiolla. MSI:n K8N Neo2 saavutti muihin emolevyihin verrattuna selvän etumatkan. NForce3-emolevyjen paremmuus verrattuna K8T800 Pro -piirisarjaa käyttäviin emolevyihin näkyy selvästi. Suurempi tulos on parempi.

Aquamark3:n CPU-testi ei paljasta suuria eroja emolevyjen välillä. NForce3-emolevyjen pieni etumatka grafiikan pyörityksessä vahvistuu. Suurempi tulos on parempi.

SiSoft Sandran optimoimaton ja bufferoimaton muistitesti paljastaa hyvin emolevyjen väliset erot. Tulokset eivät ole aivan odotetunlaiset. MSI pärjää hyvin tiukkien muistiasetustensa johdosta, mutta likimain yhtä kireillä asetuksilla varustettu Asus jää puolestaan selvästi jälkeen. Suurempi tulos on parempi.

Pienempi tulos on parempi.

SuperPi-testit paljastavat kaikki mahdolliset heikkoudet ja viiveet erityisesti muistikaistasta. Asuksen mystiset muistiasetukset antavat emolevylle pienen etumatkan muihin nähden. Pienempi tulos on parempi.

PCMark04:n monipuolisissa testeissä emolevyjen välille ei juuri eroja pääse syntymään. Suurempi tulos on parempi.

Selviä eroja emolevyjen välille ei testeissä päässyt syntymään. MSI:n ylivoima pelitesteissä ja Asuksen ylivoima WinRAR- ja SuperPi-testeissä olivat ehkä selvimmät trendit. Erot muissa testeissä olivat hyvin pienet. Testitulosten perusteella on helppo todeta, että normaaliin peruskäyttöön vertailun kaikki emolevyt sopivat mainiosti ja eroja ei tule havaitsemaan ilman testiohjelmia.

Loppusanat

Vertailun kaikki emolevyt ovat yllättävän viimeisteltyjä, pystyvät pitämään kiinni lupauksistaan ja tarjoamaan sekä runsaasti ominaisuuksia että hyvän suorituskyvyn. Testin mielenkiintoisin yllätys on ehkä se, kuinka samanlaisilla ominaisuuksilla aivan eri hintaiset emolevyt ovat varustettu. Testin halvin emolevy osoittautui ominaisuuksiltaan jopa paremmaksi kuin kallein ja varsinaisia puutteita yhdessäkään emolevyssä ei suoranaisesti voi havaita.

Integroitujen ominaisuuksien laatu edustaa vertailuryhmässä varsin tavallista tasoa. Esimerkiksi yhtään erityisen hyvällä integroidulla äänikortilla varustettua emolevyä testissä ei ollut, mutta Abit erottui joukosta kuitenkin analogisen äänenlaadun hiuksenhienon paremmuuden johdosta. MSI oli vertailun ainut kahdella gigabitin verkkopiirillä varustettu emolevy, mutta Asus laittoin paremmaksi tarjoamalla gigabitin integroidun verkkokortin lisäksi käyttökelpoisen WLAN-kortin. FireWire kuului jokaisen emolevyn vakiovarustukseen ja parhaat IDE- ja SATA-ominaisuudet tarjosi jälleen Asus kolmella IDE-väylällä ja neljällä SATA-portilla.

Vertailun parhaat ylikellotusominaisuudet löytyvät Abit AV8:sta, mutta ylikellotus onnistuu helposti myös muilla vertailun emolevyillä. Asus ylsi väylänkestossa selvästi korkeimmalle. Kokonaisuutena halpa ja karu Asus A8V Deluxe onnistui tekemään vakuuttavimman esityksen.

>> Takaisin pääsivulle

Antti Valkeinen 28. Syyskuuta 2004 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)