VIA EPIA M9000

11.04.2003 00:00 |

Alkusanat

Tällä hetkellä suurena buumina tietokoneharrastajien parissa on koneiden pienikokoisuus, jonka myös valmistajat ovat huomanneet. VIAn julkaistua ensimmäinen versio EPIA-emolevystä, saavutti se heti suuren suosion modifoinnista kiinnostuneiden piirissä Mini-ITX-standardin sekä VIA C3 -prosessorin alhaisen lämmöntuoton takia.

Sittemmin EPIAsta on julkaistu jo uusia versioita, ja uusin saatavilla oleva versio, M9000, saapui Muropaketinkin testipenkkiin. M9000:n valtteja ovat muun muassa 933 MHz:n C3-prosessori, integroidut IEEE1394-, USB2.0-, 2D/3D-, ääni- sekä LAN-ominaisuudet. Edellä mainittujen seikkojen takia EPIA M9000 on kuin suunniteltu elokuvakoneen pohjaksi. Artikkelissa katsastetaan M9000 läpi ominaisuuksien valossa sekä tarkastetaan pintaa syvemmältä, riittääkö tuotteesta puristusta muun muassa DivX- ja DVD-elokuvien katsomiseen.

VIA CLE266 -piirisarja

Northbridgenä EPIA M9000:sta löytyy VIA CLE266, joka tukee 100 (200 MHz DDR) ja 133 MHz:n (266 MHz DDR) kellotaajuudella toimivia DDR-muisteja. Vanhemmista malleista löytyy VIAn PLE133-northbridge, joka ei tue kuin nykyään jo vanhanaikaisia SDRAM-muisteja.

CLE266:n ominaisuuksiin voidaan lukea lisäksi integroitu 2D/3D-näytönohjain (VIA CastleRock AGP), joka toimii northbridgen AGP4X:n tuen mukaan. Näyttöjä silmällä pitäen CLE266 tukee lisäksi CRT- ja LCD-näyttöjä sekä TV-ulostuloa. DVD-elokuvia paljon katsovia ilahduttaa varmasti myös se, että VIA CLE266:stä löytyy MPEG2-purkuominaisuus suoraan raudalta.

Kun siirrytään tarkastelemaan southbridgeä, todetaan, että käytössä on erittäin yleinen VT8235-piiri. North- ja southbridgen toisiinsa yhdistää 266 MB/s:n siirtonopeuteen kykenevä 4X V-link -tekniikka. Normaalien sarja- ja rinnakkaisporttien lisäksi VT8235 tukee ATA133:a kahden kanavan turvin, AC’97-audiota sekä USB2.0:aa. EPIA M9000:sta löytyy näiden lisäksi myös paljon muita ominaisuuksien, kuten IEEE1394 (FireWire) sekä verkkokortti. Nämä kuitenkin katsastetaan tarkemmin vasta seuraavalla sivulla.

Jo speksien pohjalta CLE266-piirisarja vaikuttaisi erittäin lupaavalta M9000:lle: siitä löytyy integroidut grafiikkaominaisuudet, tuki DDR-muisteille, MPEG2-purkuominaisuus, USB2.0 ja niin edelleen.

VIA EPIA M9000

VIA EPIA M9000 toimitetaan pienehkössä pahvilaatikossa, jonka uumenista löytyy itse emolevyn lisäksi varsin niukka määrä oheismateriaalia. Ohjekirjan ohella mukana toimitetaan diskettiaseman kaapeli, Ultra ATA -kaapeli, I/O-paneeli, ajuri-CD sekä liitinkortti kotelon korttipaikkaan. Kyseisestä kortista löytyy kaksi kappaletta USB2.0- ja IEEE1394-liittimiä.

Pakkauksesta jäi mielestäni kuitenkin puuttumaan jotain olennaista, nimittäin S-Video- ja/tai komposiittikaapelit. Nämä olisin mielelläni nähnyt paketissa, varsinkin kun VIA vielä mainostaa EPIA-kokoonpanojen TV-ominaisuuksia.

Kokoa M9000:lla on vaivaiset 17 x 17 senttimetriä ja on hämmästyttävää nähdä, kuinka paljon VIA on saanut integroitua kaikenlaisia ohjaimia emolevyyn. Toimintakuntoon saattamiseen minimikokoonpanolla, emolevyn lisäksi vaaditaan ainoastaan muistikampa, virtalähde sekä kovalevy.

Mini-ITX-standardit täyttävän emolevyn oikeaan reunaan on sijoitettu kaksi kappaletta ATA133:sta tukevia IDE-liittimiä sekä näiden viereen yksi DDR-liitin. Tuulettimella varustetun siilin alta löytyy itse prosessori sekä suurehkomman siilin alta north- sekä southbridget. Vanhempi EPIA 800:sta ei löydy lainkaan liitintä/ohjainta diskettiasemalle, mutta uudempaan versioon VIA on tämän osalta tehnyt parannuksen. Liitin löytyy emolevyn keskeltä, PCI-liittimen läheisyydestä. PCI-liittimiä ei siis löydy kuin yksi kappale, ja se on sijoitettu aivan M9000:n alareunaan. Tähän voidaan liittää vaikkapa TV-, ääni- tai radiokortti.

Normaali ATX-liitin on sijoitettu emolevyn yläreunaan, prosessorin viereen. Patteri on tilan säästämiseksi sijoitettu pystyasentoon, kuten joissain Abitin emolevymalleissa.

Emolevyn takapaneelin liittimien määrä on vähintäänkin kiitettävä, sillä PS/2-liittmien lisäksi löytyvät VGA-, kaksi kappaletta USB2.0-, RJ-45-, S-Video-, komposiitti-, rinnakkaisportti-, sarjaportti- sekä ääniliittimet.

Jos tästä liitinmäärästä jotain voisi mainita puuttuvaksi, olisi se linjasisään- (etukaiuttimet) ja -ulostulo- sekä mikronifoniliittimien vierelle lisäksi liittimet keskikaiuttimelle/subwooferille sekä takakaiuttimille.

Komposiittiliitintä voidaan käyttää kuvan ulosviemisen sijaan myös S/PDIF-liittimenä, kunhan vain jumpperin paikkaa muutetaan emolevyltä.

Yksi VIA EPIA M9000:n mielenkiintoisimmista ominaisuuksista on sen integroitu VIA C3 -prosessori, joka tässä mallissa toimii 933 MHz:n kellotaajuudella (133 MHz x 7). Alhaisen 1,35 voltin käyttöjännitteen takia prosessori ei myöskään vaadi kovinkaan suurta jäähdytysratkaisua, joka toisi kokoa/melua. Socket 370 -kantaa käyttävästä prosessorista löytyy L1-välimuistia 128 kilotavua ja L2-välimuistia vastaavasti 64 kilotavua.

EBGA-koteloitu prosessori perustuu vielä Ezra-ytimeen, mutta tehokkaampi, Nehemiah-ydin on jo luvassa tulevissa malleissa. Tarkkaa tietoa kuitenkaan, mikä tämä malli sitten on, ei valitettavasti vielä ole saataville. M9000 ei kuitenkaan ole Ezra-ytimellä varustetuista EPIA-emolevyistä tehokkain, vaan VIA on jo julkaissut M10000:n, jonka saatavuus on kuitenkin artikkelin kirjoitushetkellä aivan olematon. Erona M10000:ssa on yhden gigahertsin kellotaajuudella toimiva C3-prosessori.

Aiemmin mainitsemiini kahteen IDE-liittimeen voidaan siis asentaa enintään neljä oheislaitetta. Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa DVD- ja CD-RW-asemia sekä kahta kovalevyä.

DDR-liittimiä ei löydy kuin yksi kappale, mutta se tuskin tulee ongelmaksi, kun ottaa huomioon millaiseen käyttöön EPIA-kokoonpanot on suunnattu. Muistityyppinä käy joko 100 MHz:n (200 MHz DDR / PC1600) tai 133 MHz:n (266 MHz DDR / PC2100) kellotaajuudella toimiva muistikampa, joka omaa enintään gigatavun muistikapasiteetin.

Koska EPIA M9000:sta löytyy erittäin kattava liitin/ominaisuusvalikoima, eikä kaikkia löydy integroituna north- tai southbridgestä, on jouduttu turvautumaan varsin massiiviseen määrään erilaisia piirejä. Ylemmän kuvan kaikkein vasemmanpuoleinen piiri on 10/100 Mbps -verkkotoiminnasta vastaava VIA VT6103.

Keskimmäinen VIA VT1616 -piiri vastaa äänipuolesta. Kyseinen piiri tukee AC97-koodekin kautta 18-bittistä ja 6-kanavaista ääntä. Oikeanpuoleinen VIA VT6307S -piiri tuo mukanaan tuen IEEE1394:lle eli FireWirelle.

Diskettiaseman mukaantulo on mahdollistettu M9000:sta löytyvällä VIA VT1211 -piirillä, jota ei edellisistä malleista löydy. Vasemmanpuoleisella VT1622M:llä taas on toteutettu TV-ulostulo komposiitin sekä S-Videon turvin. TV-ulostulo tarkastetaan seuraavalla sivulla tarkemmin.

Vaikka VIA C3 -prosessorit vaativatkin alhaisen käyttöjännitteen ja niiden lämmöntuotto jää noin 10 watin tuntumaan, vaativat gigahertsin tuntumassa pyörivät mallit jäähdytykseen siilin lisäksi myös tuulettimen. M9000:ssa alumiinisiilen pariksi on lisätty 40 millimetrin tuuletin, joka pitää varsin kovaa meteliä reilun 6000 rpm:n kierroslukeman ansiosta. North- ja southbridgeilläkin on sen verran lämmöntuottoa, että VIA on päättänyt turvautua suurehkoon siiliin, joka kattaa molemmat piirit.

Vaikka vakiovarusteena mukana onkin prosessorin päällä kohtalaisen äänekäs jäähdytysratkaisu, ei se tarkoita, etteikö VIA EPIA M9000:sta saisi helpolla hiljaista konetta rakennettua. Siilen korvaaminen isommalla sekä kohtalaisella kotelotuuletuksella kokoonpano pysyy varmasti tarpeeksi viileänä vakaaseen käyttöön.

BIOS

VIA EPIA M9000:sta löytyy Phoenixin AwardBIOS kohtalaisen kattavin säätömahdollisuuksin. Päivitin M9000:n biosin uusimpaan 1.0F-versioon, joten bios-valikot eroavat jonkin verran alkuperäisen 1.0B:n valikoista.

Advanced Chipset Features -välilehden alta löytyvät lähinnä näytönohjainta koskevat säädöt. Tärkeimpinä näistä kohdat ”Select Display Device” sekä ”TV Type”. Ensimmäisenä mainitulla valitaan, mitä tapoja käytetään kuvan ulostuomiseen, itse käytin CRT + TV -valintaa, jolloin käyttöön voidaan ottaa normaali kuvaputkinäyttö sekä televisio. Vaihtoehtoina tästä löytyy eri muunnelmina TV:tä, CRT:tä sekä DVI:tä. Mainittakoon vielä, että nämä valinnat löytyvät ainoastaan 1.0F-biosilla. 1.0B:llä on valittavana ainoastaan joko TV tai CRT.

Jälkimmäisenä mainittu kohta on erityisen tärkeä, jos käyttöön otetaan televisio, jolloin valittevana on PAL tai NTSC. Suomessa näistä valitaan PAL, jolloin kuva saadaan näkymään oikein. NTSC-valinnalla kuva on mustavalkoinen ja epäselvä.

Olin positiivisesti yllättynyt, kun näin muistien säätömahdollisuudet, jotka ovat kattavammat, kuin monessa normaalissa emolevyssä. Valittavana on muistien kellotaajuus: 100 tai 133 MHz, DRAM CAS Latency, Bank Interleave, Precharge to Active, Actice to Precharge, Actice to CMD, DRAM Command Rate sekä DRAM Burst Len. Näiden lisäksi muisteille syötettävän jännitteen määrää voidaan säätää 2,5; 2,6; 2,7 ja 2,8 voltin välillä. Lopusta löytyy vielä Spread Spectrum -säätö, jolla voidaan estää sähkömagneettisista purkauksista syntyneitä häiriöitä.

PC Health Status -välilehdeltä löytyy prosessorin lämpötila, laite- sekä prosessorituulettimien kierrosnopeudet sekä +5-, VCore-, +3,3- ja +12-jännitelinjojen jännitearvot.

Usein valmiina myytävien EPIA-kokoonpanojen mukan ei toimiteta lainkaan CD-asemaa, joten käyttöjärjestelmän asennus on toimitettava verkon kautta. VIA onkin tässä panostanut EPIAaan normaaleita emolevyjä enemmän ja oletuksena kokoonpano yrittää bootata verkon kautta. Tämän saa kuitenkin biosista luonnollisesti poistettuakin, jos niin haluaa. Itse en tätä ominaisuutta testannut, vaan asensin käyttöjärjestelmän CD-aseman avulla.

Ajurit ja kuvanlaatu

Ennen television kytkemista kiinni, asetin normaalin monitorin avulla biosista päälle TV 800×600-resoluutiolla ja TV Type -kohtaan PAL:n. S-Video-kaapelin kautta kuva tuli aluksi ongelmitta näytölle, mutta työpöydälle siirryttäessä televisio heitti kokonaan mustaksi, eikä herännyt eri bios-säädöillä.

Ilmeni, että näytönohjaimen ajureista pitää asettaa TV-kohta (katso alempi kuva) päälle, jotta TV-ulostulo ylipäätään toimii. Tätä ei voi kuitenkaan valita, jos televisio ei ole kiinni, joten TV-ulostulon käyttöönsaattamiseksi onkin oltava kummatkin, sekä televisio että monitori kiinni. Luonnollisesti myös tällöin pitää olla biosista valittuna CRT + TV -kohta.

Kun käynnistin koneen normaali monitori kiinni ja asetin ensiksi monitorilta TV-kohdan päälle, lähti TV-ulostulo toimimaan.

2D-kuvanlaatu monitorilta katsottuna on tasokasta, enkä ainakaan itse keksi tältä puolelta mitään moittimista.

Kun edellisessä kappaleessa mainitut säädöt olivat kohdallaan, kuva välkkyi vielä erittäin epämielyttäväksi. Tämä korjaantui vaihtamalla ajurien TV Type -kohdasta NTSC:n sijasta PAL.

Ajurien säätövara ei kuitenkaan jää näin niukaksi, vaan lisää säätöjä löytyy TV Output -liukuvalikon alle jäävän napin kautta.

Advanced-valikosta löytyy kohdat, joilla TV:n kuvan kokoa sekä sijoittelua voidaan säätää. Flicker filter -kohdalla voidaan vielä korjata mahdollista televisioruudun välkkymistä, mutta itse en tällä säädöllä todennut vaikutusta.

Liukupalkeista löytyy lisäksi mahdollisuus säätää television kirkkautta, kontrastia, väriä sekä värisävyä. Näihin säätöihin en joutunut koskemaan, koska vakioasetuksilla kuva oli kirkas väritasapainon ollessa hyvä.

Advanced-valikosta löytyy Test pattern -nappi, jolla voidaan tarkastaa vielä kuvanlaatua eriväristen ruutujen sekä kuvioiden kanssa. Värit olivat kohdallaan, mutta ylemmän kuvan kaltaisissa kuvissa oli havaittavissa selvää epäselvyyttä. Kahden eri viivan liitoskohdat varsinkin tuottivat selvää epäselvyyttä ja ”blurrausta”.

Windows 2000:n työpöytä näkyy selvänä, vaikka pientä pehmennystä onkin havaittavissa koko kuvaruudun alalta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tekstit valikoista, työpöydän kuvakkeista, kansioista ja niin edelleen muuttuvat automaattisesti huomattavan isofonttisiksi. Tästä on apua varsinkin, jos kuva on epäselvä eikä teksteistä saa helposti selvää.

Testasin TV-ulostuloa vielä DVD-videon kanssa, jolloin kuva oli paljon liikettä sisältävissäkin kohdissa täysin sulava. Värit olivat myös kirkkaat ja kuva selvä.

Koska CLE266-piirisarja on suunniteltu Eden- ja C3-prosessoreitä silmällä pitäen, eivät tehot näiden osalta ole huipputasoa. Monilla EPIA suuntaa elokuvakoneeksi, jolloin DVD-alokuvat olisi suotava pyöriä sulavasti. DVD-elokuvien sujuvuus on varmistettu sillä, että CLE266-piirisarja tukee MPEG2-purkua suoraan raudalta.

Prosessorin käyttöaste eri musiikki/videoformaateilla

En kuitenkaan jättänyt TV-ulostulon testaamista aivan silmävaraiseksi, vaan päätin testata prosessorin käyttöasteen erilaisilla musiikki- sekä videoformaateilla. Videot katsoin BSPlayer-nimisellä ohjelmalla seuraavat koodekit asennettuina:

  • DivX 5.03
  • XviD 04102002-1 (Koepi)
  • ffdshow 2003-01-03

Ffdshow on koodekki, joka käyttää hyväkseen MMX-, SSE- ja 3DNow!-optimointeja ja tukee XviD- sekä kaikkia DivX-versioita. Ffdshow tarkastaa automaattisesti jälkikäsitelyä ja laskee laatua, jos prosessorikuorma nousee huomattavan korkealle.

DVD:n testaamiseen käytin Band of Brothers -sarjan ensimmäistä osaa ja kohtaa, jossa oli liikettä mahdollisimman paljon. Ylemmästä kuvasta nähdään, että prosessori tekee elokuvan aikana koko ajan raskaasti työtä noin 90 – 95 prosentin välillä, 100%:n käyttöasteeseen kuorma ei jäänyt pitkäksi aikaa.

Seuraavaksi testasin DivX 3.11 -versiolla pakatun videon, joka oli asetuksiltaan seuraavanlainen: 512×384, 23 fps, 115kbps, 24bit ja ääni MP3-formaatissa ja pakattu 128bps-asetuksella.

Prosessorin käyttöaste ei noussut maksimissaankaan kuin noin 50 prosentiin ja yleisesti se pysytteli 30 – 40 prosentin tuntumassa.

Uudempaa DivX5-versiolla pakattua videota katselin hieman kovemmilla asetuksilla: 640×480, 25fps, 272kbps, 24bit ja ääni Microsoft ADPCM -formaatissa 44,1 KHz:n laadulla.

Tämäkään ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa toistossa, eikä prosessori edes käynyt kertaakaan 100 prosentin rasituksessa. Video toistettiin neljä kertaa peräjälkeen, joka näkyy ylemmässä kuvassakin varsin selvästi. Yleisesti prosessorin käyttöaste pysyi 80 – 90 prosentissa.

Testaamani XviD-elokuva oli asetuksiensa puolesta seuraavanlainen: 608×256, 23,976fps, 182kbps, 24bit ja ääni poiketen AC3-muodossa 48 KHz:n asetuksella.

DivX:n tapaan myöskään XviD-formaatissa oleva elokuva ei tuottanut ongelmia prosessorikuorman vaihdellessa 50 prosentista aina 80:een.

Seuraavaksi katsastin kaksi erilaista MPEG-muodossa tallennettua videopätkää, joista MPEG1 ensimmäisenä oli resoluutioltaan 352×240 ja ruudunpäivitysnopeudeltaan 29,97fps. Kuten ylemmästä kuvasta nähdään, pysyy prosessorin käyttöaste noin 25 – 30 prosentissa.

MPEG1:een verrattuna MPEG2 rasittaakin jo jonkin verran enemmän prosessoria, mutta kuorma pysyy edelleen 50 – 60 prosentin välimaastossa. Testattu MPEG2-video oli 720×480-resoluutioinen ja 29,97 kuvaa sekunnissa päivittyvä.

Ogg

MP3

WAV

Musiikkipuolen rasitusta testasin Ogg-, MP3- ja WAV-formaateilla. Kappaleet soitin Winamp 2.81 -versiolla ja Oggia varten oli erikseen asennettu Nullsoft Ogg Vorbis 1.2.9 -koodekki. Kappaleet olivat seuraavanlaiset:

  • Ogg: 161 kbps
  • MP3: 192 kbps
  • WAV: 706 kbps

Kuten ylemmistä kolmesta kuvasta nähdään, on musiikkipuolella prosessorin rasitus häviävän pientä, ainoastaan muutama prosentti.

Testikokoonpano

VIA EPIA M9000:n verrokiksi nostin AMD Duron -prosessorin, joka kellotettiin M9000:sta löytyvän C3-prosessorin kanssa samoihin kellotaajuuksiin, 933 MHz:iin (133 MHz x 7). Duronilla alustana toimi Abit NF7S 1.2 nForce2-emolevy, jonka kanssa käytettiin ainoastaan yhtä muistikampaa.

VIA EPIA M9000:

  • Corsair 512MB PC3500 CS2 (CAS 5-2-2-2)
  • Maxtor 30GB 5400 rpm
  • LG 52X
  • Antec 400W
  • VIA Hyperion 4-in-1 v4.46
  • VGA: 5.13.01.0012-01.10.01
  • LAN: 3.0
  • USB2.0: 2.47
  • Audio: 3.20
  • Windows 2000 SP3
  • DirectX 9.0

AMD Duron -kokoonpano

  • AMD Duron 933 MHz
  • Abit NF7-S 1.2 (nForce2)
  • Corsair 512MB PC3500 CS2 (CAS 5-2-2-2)
  • Maxtor 30GB 5400 rpm
  • Albatron Ti4680 Turbo (GeForce4 Ti4200-8X)
  • LG52X
  • Antec 400W
  • nForce-ajurit: 2.03
  • DetonatorXP 43.45
  • Windows 2000 SP3
  • DirectX 9.0

Testitulokset

SiSoft Sandra 2003:n prosessorinopeutta mittaavissa testiosioissa, CPU Arithmeticissa ja CPU Multi-Mediassa on heti selvästi havaittavissa VIA C3 -prosessorin tehottomuus ja AMD Duron samoilla kellotaajuuksilla voittikin parhaimmillaan lähes viisinkertaisesti.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että EPIA-sarjan tuotteet eivät ole edes suunnattu mihinkään paljon prosessorinopeutta vaativaan käyttöön, vaan esimerkiksi toimistokoneeksi tai elokuvakoneeksi.

Sandra Memory Bandwith -osiossa EPIA M9000:n tehot eivät yllä tämän hetken huipulle johtuen VIA CLE266 -piirisarjasta. AMD Duron -kokoonpanolla muistien kaistanleveys on lähes seitsemänkertainen M9000:een verrattuna.

PCMark2002-ohjelmalla testasin Sandran tapaan prosessorin sekä muistien nopeutta. Prosessorin osalta tulokset näyttävät hieman paremmilta, eikä Duron ota pidemmän korren ”kuin” kolme ja muistitestissä noin neljä kertaa paremmalla tuloksella.

Raakaa laskentanopeutta ilman mitään optimointeja testasin vielä lopuksi Pifast- sekä SuperPI-ohjelmilla. Pifastilla tulos näyttää vielä kohtalaisen hyvältä EPIAn kannalta, kulutetun ajan ollessa ainoastaan noin kolmasosa Duron-kokoonpanolla laskemiseen käytetystä ajasta. SuperPI:ssä tulos sen sijaan onkin aivan eri luokkaa ja AMD ottaa kaulaa lähes seitsemänkertaisella tuloksella.

VIA CLE266 -piirisarjaan on integroitu 2D-ominaisuuksien lisäksi myös CastleRock-nimellä kulkeva 3D-grafiikkapiiri, jonka suorituskykyä testailin nopeasti Quake 3:n timedemon 001-kentän parissa. 1024×768-resoluutiolla kaikki herkut päällä ruudunpäivitysnopeudeksi saatiin 16,8. Tällä hetkellä huippua edustaviin näytönohjaimiin verrattuna tulos ei ole kummoinenkaan, mutta kannattaa edelleen pitää mielessä, mihin VIA EPIA -kokoonpanot on suunnattu. Integroiduilla 3D-ominaisuuksilla pystytään hyvin pelaamaan vanhempia pelejä, kuten Half-Lifeä sekä Quake 3:sta grafiikka-asetusten ollessa hieman alhaisemmat.

Loppusanat

VIA EPIA M9000:ssa on omat hyvät sekä huonot puolensa, mutta vaaka onneksi kallistuu kuitenkin reippaasti plussan puolelle. Pelkästään jo Mini-ITX-standardin mukainen 17×17 senttimetrin koko on pelkkää plussaa modifioinnista kiinnostuneille tai pientä tietokonetta muuten vain havitteleville. On myös hämmästyttävää nähdä, kuinka paljon M9000:een on integroitu erilaisia ohjaimia: CLE266-piirisarjaan integroidut CastleRock-grafiikkaominaisuudet, MPEG2-purku suoraan raudalta, USB2.0, IEEE1394, TV-ulostulo (sekä S-Video että komposiitti), verkkokortti ja niin edelleen.

Itse otin testien jälkeen M9000:n käyttöön elokuvakoneeksi ja olikin erittäin mukava nähdä, että niin DVD-, DivX-, XviD kuin MPEG-formaattiin pakatut elokuvat toistuivat kaikki täysin sulavasti. TV-ulostulokin lähti toimimaan kunnolla, mutta miinukseksi auttamatta muodostuu se, että television kytkemiseksi vaaditaan monitori vierelle, jotta ajurien säädöt saadaan kuntoon. Tämän jälkeen luonnollisesti monitoria ei enää tarvita.

En osaa sanoa, voiko suorituskykyä laskea lainkaan miinuksien puolelle, koska EPIA M9000 ei ole suunnattukaan esimerkiksi pelikäyttöön. Tehot riittävät siihen, mihin itse tuote on suunniteltukin.

VIA EPIA M9000 on kaiken kaikkiaan erittäin kiitettävää tasoa oleva tuote, josta on vaikea löytää mitään kovin suuria ongelmia. Koska hintakaan ei ole mikään hirveä, noin 190 euroa, voin suositella tuotetta lämpimästä kyseistä konetta harkitseville.

>> Etusivulle

11. huhtikuuta 2003 – Ville Suvanto ([email protected]://muropaketti.com)