Uusimmat

Zalman Reserator 1

29.06.2004 00:00 Muropaketin toimitus

Zalman on parin viime vuoden aikana onnistunut keräämään itselleen varsin vakuuttavan maineen hiljaisten jäähdytysratkaisuiden tarjoajana ja valmistajana. Erikoiset ja ilman kompromissejä tehdyt jäähdytysratkaisut ovat olleet Zalmanille ominainen tunnusmerkki ja onnistuneilla tuotteilla se on saanut suuren joukon uskollisia kannattajia. Kehittyminen on kuitenkin yksi markkinoilla pysymisen perusehdoista ja nyt Muropaketin testissä on Zalmanin valmistama passiivinen vesijäähdytys Reserator 1.

 

Pyrkimys täydelliseen hiljaisuuteen on kohtuuttoman haastava ja mahdoton tehtävä nykytietokoneiden yhä lisääntyneen lämmöntuoton takia. Zalman on kuitenkin pyrkinyt tähän päämäärään keinoja kaihtamatta ja kerännyt kokemuspisteitä vaihe kerrallaan. Täysin passiivinen heatpipe-tekniikkaa hyväksikäyttävä näytönohjaimen jäähdytysratkaisu, hiljaiset virtalähteet, prosessorijäähdytykset ja jopa koko koneen hiljentävä täydellinen kotelo- ja jäähdytysratkaisu ovat herättäneet ansaittua huomiota ja arvostusta.

Vesijäähdytysten puuhastelu on ollut jo vuosikausia hiljaista ja tehokasta tietokoneen jäähdytystä haluavien harrastajien lempi puuhaa. Paljon käsityötä, suunnittelua, osien haalimista ja tarkkuutta vaativat vesijäähdytysratkaisut ovat kuitenkin omassa erinomaisuudessaankin yleensä liian hankalia asentaa ainakin mummon surffailukoneeseen. Zalman on vihdoin ottanut asian tarkempaan käsittelyyn ja Reserator 1 on yrityksen ensimmäinen kokeilu vesijäähdytysjärjestelmien saralla. Massoille suunnatun vesijäähdytyksen rakentaminen on haastava operaatio ja epäonnistumismahdollisuuksia on enemmän kuin riittävästi. Tässä testissä tutkitaan kuinka Zalman on tehtävässään onnistunut.

Pakkaus ja sisältö

Suuressa pahvilaatikossa saapuva Reserator 1 -jäähdytys on painoltaan ja kooltaan aivan omassa luokassaan. Prosessorin ja näytönohjaimen jäähdytykseen soveltuva Reserator 1 koostuu suuresta alumiinisesta jäähdytystornista, vesipumpusta, jäähdytysblokeista ja suuresta määrästä erillaisia tarvikkeita järjestelmän huolettomaan kasaamiseen ja käyttämiseen.

Siniseksi anodisoitu jäähdytystorni on eniten huomiota herättävä osa. Tornin ulkopintaa kiertää kauttaaltaan alumiiniset jäähdytysprofiilit, joilla efektiivinen jäähdytyspinta-ala on saatu kasvatettua kohtalaisen suureksi. Tornin sisälle on piilotettu Eheimin valmistama pikkuinen vesipumppu.

 

  • Tornin paino: 6,5 kg
  • Materiaali: Alumiini
  • Mitat: 150 mm x 150 mm x 592 mm
  • Jäähdytyspinta-ala: 1,274 m2
  • Tilavuus: 2,5 litraa

Torni painaa alumiinisesta rakenteestaan huolimatta melkoisesti eli 6,5 kiloa. Kuusikymmentä senttimetriä korkean sinisen alumiinirivaston vieressä normaali tietokoneen miditornikotelo jää helposti korkeudessa kakkoseksi. Laadukkaasti työstetty torni on purettavissa kolmeen osaan: pohjaan, jäähdyttävään keskiosaan ja kanteen. Liitokset on tiivistetty O-renkailla vuotojen estämiseksi.

  • Pumpun merkki: Eheim
  • Nosto: 0,5 m
  • Tuotto: 300 litraa / h
  • Tehonkulutus: 5 W

Tornin pohjaan on pultattu kiinni Eheimin valmistama vesipumppu, jonka teho tämänkaltaiseen järjestelmään on enemmän kuin tarpeeksi. Vesipumppu on jäähdytysratkaisun ainoa ääntä tuottava osa ja samalla järjestelmän heikoin lenkki. Verkkovirralla toimivan pumpun virtajohdosta löytyy on/off-kytkin, joka on mielummin syytä unohtaa päälle kuin pois päältä. Virtajohdon pituus onnistui yllättämään ja tällä kertaa erillistä jatkojohtoa ei testeissä tarvittu. Jäähdytystornin sisäinen vesipumppu on mahdollista korvata myös ulkoisella omavalintaisella pumpulla. Ulkoinen pumppu tulee kysymykseen, jos torni on tarkoitus sijoittaa esimerkiksi ulos tai kauas itse keskusyksiköstä.

  • Blokin paino: 447 g
  • Materiaali: Alumiini ja kupari
  • Mitat: 64 mm x 64 mm x 31 mm
  • Yhteensopivuus: Socket A, S478, S754, S939 ja S940

ZM-WB2 GOLD -vesiblokin kullattu kuparinen pohja siirtää prosessorilta tulevan lämmön tehokkaasti jäähdytysveteen ja anodisoitu alumiinen kansiosa keventää blokin rakennetta jonkin verran. Myös muut Reserator 1:n alumiiniset osat on anodisoitu hapettumisen estämiseksi. Yksi vesiblokin ehdottomia huippuominaisuuksia on erinomainen yhteensopivuus eri alustojen kanssa. Käytännössä kaikkiin nykyisiin PC-koneisiin soveltuvat kiinnitystavat ovat eduksi tulevaisuuttakin ajatellen.

Monikäyttöisyydestä johtuen vesiblokin mukana tuleva oheismateriaalin määrä on melkoinen. Ohjekirjasta on apua, kun asennusvaiheessa on tarpeen määrittää mitä osia oma kokoonpano vaatii. Ohjelehtinen on helppotajuinen ja vaikka englanti ei olisikaan täysin hallussa, niin pelkkien kuvienkin avulla pärjää mainiosti. Socket 754-, 939- ja 940-alustoille mukana tulee myös metallinen pohjalevy, joka kuuluu teoriassa emolevyn varusteisiin. Muutamat emolevyvalmistajat ovat kuitenkin paikoitellen oikoneet AMD:n referenssiratkaisusta ja joidenkin emolevymallien mukana tuleekin pikakiinnityksillä varustettuja pohjalevyjä, joiden yhteensopivuus referenssiratkaisulle tehtyihin jäähdytysratkaisuihin on toisinaan heikko.

Kultauksen ansiosta kuparipohjan viimeistely näyttää erittäin hyvälle. Kupari pyrkii hapettumaan herkästi ja se huonontaa niin näyttävyyttä, kuin lämmönsiirtokykyäkin. Kultauksen avulla näiltä haitoilta vältytään ja samalla saadaan vesiblokkiin ripaus loistoa. Vesiblokin yläpuolelta löytyvät lukituksilla varustetut letkulähdöt, joiden toimivuus käytettäessä normaaleja PVC- ja silikoniletkuja on erinomainen.

ZM-GWB1

Reserator 1:n mukana tulee ei vain yksi, vaan kaksi, näytönohjaimen vesiblokkia. Syy tähän kummallisuuteen on näytönohjainten hieman toisistaan poikkeavat kiinnitystavat. Kahdella blokilla saavutetaan yhteensopivuus käytännössä lähes kaikkien ATIn ja NVIDIAn näytönohjainmallien kanssa. Vesiblokkien käyttäminen vaatii jonkinlaiset reiät GPU:n ympäriltä, joita ei kaikista näytönohjaimista välttämättä löydy. Kannattaa siis tarkistaa tilanne omasta näytönohjaimesta ennen ostopäätöstä. Jäähdytystä voi käyttää tietenkin myös ilman näytönohjaimen blokkia.

Paketin sisältö pöydälle levitettynä on jälleen käsittämättömän laaja. Kahden vesiblokin lisäksi paketista löytyy pienet muistisiilit näytönohjaimen muisteille, letkun kiinnittimet, blokkien kiinnitystarpeita ja jopa ruuvimeisseli.

  • Blokkien paino: 60 g / 75 g
  • Materiaali: Alumiini
  • Mitat: 35,6 mm x 66 mm x 27,5 mm / 35,6 mm x 66 mm x 27,5 mm
  • Yhteensopivuus: Laaja

Molemmat blokit ovat anodisoitua alumiinia kauttaaltaan. Rakenne on äärimmäisen yksinkertainen sillä vesi virtaa suoraan blokin läpi. Alumiininen blokki ja yksinkertainen rakenne eivät varmasti ole aivan tehokkain tapa jäähdyttää varsinkaan tehokkaimpia näytönohjaimia, mutta lopultakin teho ei ole Reserator 1:n tärkein ominaisuus vaan hiljaisuus ja yhteensopivuus.

Oleellisimpien osien lisäksi paketissa tulee luonnollisesti myös suuri määrä kaikenlaista kiinnitystarvetta ja käyttöä helpottavaa vehjettä, kuten veden virtausta osoittava mittari. Veden virratessa veikeästi värisevä anturi on mukava yksityiskohta, jonka todellisesta tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä.

Ylläolevassa kuvassa on puolestaan PCI-paikkojen kiinnityslevyihin kiinnitettävät letkujen läpiviennit ja letkujen irroitusta varten puristimet, joilla veden virtaaminen saadaan estettyä.

Läpivientien rakenne on yksinkertainen. Kotelon takaseinään tehtyihin PCI- ja AGP-paikkojen reikiin sopiva läpivienti sisältää tukevan kiinnityksen itse kotelon seinään ja letkuille.

Letkun puristimet puolestaan astuvat kuvaan, kun toimiva kokoonpano pitää purkaa tai siirtää. Puristimet ruuvataan kiinni letkuihin, jolloin veden virtaus estyy ja letkut voidaan irroittaa eristetystä kohdasta hyvin pienellä veden vuodattamisella. Kannattaa tietysti muistaa, että täysin vedettömäksi eristetty alue ei jää. Puristimet ovat näppärä keksintö ja helpottavat jäähdytysjärjestelmän purkamista merkittävästi.

Varaosiakaan ei ole unohdettu ja edellä esitettyjen tavaroiden lisäksi Reserator 1:n mukana tulee lisäksi sinistä silikoniletkua ja mainio ohjekirja.

Asennus

Vesijäähdytyksen asentamisen ei tarvitse olla hankalaa. Käytännössä se kuitenkin on lähes poikkeuksetta hieman vaativampi operaatio kuin perinteisen ilmajäähdytyksen asentaminen. Nopea tutkistelu asennuksen pääkohtiin lieneekin siis paikallaan. Kohteena kuvissa on Athlon 64 -kokoonpano Gigabyten K8NSNXP -emolevyllä ja Radeon 9800SE -näytönohjaimella varustettuna.

Prosessorin blokin asennusta varten emolevy on poistettava kotelosta tai emolevykelkasta. Emolevyn taakse laitetaan metallinen vastakappale johon metalliset kiinnitystapit ruuvataan etupuolelta tukevasti kiinni. Emolevy on näillä toimenpiteillä valmis koteloon kiinnittämistä varten. Varsinainen vesiblokki kiinnitetään paikoilleen kahdella sormiruuvilla ja kiinnitysraudalla. Asentaminen on erittäin helppoa ja vahvojen sormien lisäksi muita työkaluja ei tarvita.

Näytönohjaimen blokin asentamista varten vanha jäähdytys tarvitsee poistaa. Radeon 9800SE:n vakiojäähdytys irtoaa helposti sorminäppäryydelläkin ja kiinnitysreikiin tuntui sopivan mainiosti isompi kahdesta blokkivaihtoehdosta. Blokin kiinnittäminen näytönohjaimeen vaatii hieman enemmän näppäryyttä kuin prosessoriblokin kiinnittäminen. Piitahnan levittämisen jälkeen blokki painetaan GPU:n päälle ja pyritään tietysti saamaan ruuvit reikiin. Näytönohjain käännetään ylösalaisin ja kumiset O-renkaat ja messinkiset vastakappaleet painetaan ja pyöräytetään ruuveihin kiinni. Asennus viimeistellään tukevaksi mukana tulevalla ruuvimeisselillä.

Emolevykelkalla varustetuissa koteloissa Reserator 1 -jäähdytyksen asentaminen on suorastaan naurettavan helppoa. Pöydällä on hyvä mittailla tarvittavat letkun pituudet ja asentaa letkunpätkät paikoilleen. Suurin epäonnistumisen vaara koko kokoonpanon asentamisoperaatiossa lienee tässä vaiheessa. Letku kun on paloiteltava itse sopivan mittaisiksi pätkiksi ja liiallinen lyhyys tai pituus häiritsevät toimintaa jopa ratkaisevasti. Aikaa ja vaivaa kannattaa käyttää runsaasti ja pyrkiä saamaan kaikki kerralla kohdalleen.

Sininen silikoniletku taipuu erittäin hyvin tiukoistakin mutkista ja kiinnitykset blokkeihin ja läpivienteihin ovat enimmäkseen helppoja operaatioita. Ainoastaan näytönohjaimen blokissa on kiinnitysmetodi, joka vaatii sekä voimaa että työkaluja. Silikoniletkun pujottaminen isoihin karoihin saattaa olla hieman hankalaa ja puristettavat kiinnitysraudat ovat monille sormille hieman jäykähköt. Pihtien kanssa pelatessa kannattaa noudattaa asianmukaista varovaisuutta. Letkujen mittaamiseen on suositeltavaa pitää blokit paikoillaan emolevyssa ja näytönohjaimessa, mutta kiinnittämisen ajaksi ne on parasta irroittaa yleisen rikkoutumisvaaran vuoksi.

Kun kotelon takaseinään kiinnitettävät letkujen läpiviennit ovat paikoillaan, kokoonpanon voi sulloa koteloon hyvillä mielin. Ainoa kotelon sisällä tapahtuva toimenpide tämän jälkeen on vain tarkistus mahdollisten vuotojen varalta.

Vesijäähdytyksen viimeistelyssä on oikeastaan enää huomioitava vain jäähdytystornin letkulähtöjen virtaussuunnat. Ainakin veden virtaamista osoittava vekotin on kiinnitettävä oikein päin letkuun toiminnan takaamiseksi. Kun letkut ovat paikoillaan sekä tornin liittimissä, että kotelon takaseinässä, on hyvä tarkistaa vielä jäähdytystornin sijoitus koteloon nähden. Tornin yläpalassa on ilmausreikä ja sen on syytä olla koko systeemin korkeimmassa kohdassa. Kone pöydällä ja torni pöydän alla ei siis ole välttämättä toimiva ratkaisu. Zalman suosittelee, että torni ja kotelo ovat samassa tasossa parhaan suorituskyvyn takaamiseksi. Myös eritasoratkaisu toimii jossain määrin kunhan systeemi ilmataan ensin samassa tasossa.

Letkujen ja liittimien tarkastuksen jälkeen voidaan jäähdytysnesteen lisääminen aloittaa. Torni täytetään noin 80-90 prosenttisesti ja pumppu käynnistetään. Pumpun teho riittää ilman poistamiseen letkuista ja pian veden pitäisikin kiertää järjestelmässä ja pumpun äänen rauhoittua. Järjestelmää kannattaa pitää ainakin tunnin verran päällä ennen virtajohtojen kytkemistä itse tietokoneeseen. Kun kaikki tarkastukset on tehty niin kokoonpanon voi käynnistää turvallisin mielin.

Ensimmäisenä on todettava, että Reserator 1 ei ole täysin äänetön jäähdytysratkaisu. Pumpun aiheuttama resonointi jäähdytystorniin on itseasiassa sen verran voimakas, että tietyissä tapauksissa jurina saattaa jopa häiritä. Asiasta tosin selviää helposti laittamalla esimerkiksi palan retkipatjaa jäähdytystornin alle. Suurimman vaikutuksen allekirjoittaneeseen teki Reserator 1:n viimeistely. Lähestulkoon kaikki mahdollinen on huomioitu ja asennuksen aikana tai sen jälkeen ei ole odotettavissa epämiellyttäviä yllätyksiä.

Järjestelmän asennus on lähes yhtä helppoa kuin tavanomaisen prosessorin ilmajäähdytyksen, ja monta kertaa helpompaa kuin esimerkiksi Zalmanin passiivisen heatpipe-jäähdytyksen asentaminen näytönohjaimelle. Ohjekirjan ja ohjelehtisten selventävien kuvien avulla ei ongelmia pitäisi ilmaantua edes ensikertalaiselle. Varsinaisia heikkoja lenkkejä Reserator 1:stä on vaikea löytää, kaikki vaikuttaa olevan harvinaisen hyvin suunniteltu.

Käytännöllisyydessään Reserator 1 ei pärjää kotelon sisään rakennetulle suljetulle vesijäähdytykselle, puhumattakaan ilmajäähdytyksestä. Koneen siirteleminen vaatii aikaa ja vaivaa, vaikka Zalman on onnistunut ratkaisemaan myös tämän ongelman varsin hienosti. Kokonaisuutena asentaminen ja käyttäminen osoittautui oletettua helpommaksi ja vaivattomammaksi.

Testit

Lämpötilatestit kuuluvat tietysti asiaan. Testeissä Reserator 1 saa vastaansa kaksi hiljaista ja tehokasta ilmajäähdytystä ja erittäin tehokkaan vesijäähdytyksen. Testit on ajettu sekä vakiokelloilla, että prosessori ylikellotettuna 2400 MHz:n kellotaajuudelle. Rasitusohjelmana käytettiin CPU Burn K7 -ohjelmaa ja lämpötilat luettiin Gigabyten EasyTune 4 -ohjelmaa apuna käyttäen.

  • Prosessori: AMD Athlon 64 3000+
  • Emolevy: Gigabyte K8NSNXP
  • Virtalähde: Zalman ZM400A-APF
  • Testiympäristö: 25 C

Prosessorin vakiokellotaajuudella Reserator 1 pärjää odotetusti. Joukon hiljaisimpana jäähdytyksenä se onnistuu jopa kamppailemaan tasaväkisesti Zalman 7000Cu -ilmajäähdytyksen kanssa. Eroa tehokkaaksi luonnehdittavaan aktiiviseen vesijäähdytykseenkään ei tule kuin vaatimattomat seitsemän astetta. Huippulämpötilan saavuttaminen rasituksessa kesti useita tunteja.

  • Reserator 1 pintalämpötila rasituksessa: 39,2 C
  • Näytönohjaimen lämpötila rasituksessa: 52,5 C

Kevyesti ylikellotetulla kokoonpanolla ajetut testit osoittavat vesijäähdytyksen edut. Lämpökuorman kasvaessa edes passiivinen vesijäähdytys ei kärsi yhtä paljoa kuin testijoukon ilmajäähdytykset. Nyt Reserator 1 onnistuu saamaan myös Zalman 7000Cu:n päänahan samalla pitäen itsensä alle 10 asteen tuntumassa aktiivisesta vesijäähdytyksestä.

  • Reserator 1 pintalämpötila rasituksessa: 42,9 C
  • Näytönohjaimen lämpötila rasituksessa: 55,9 C

Ainoa mietityttämään jäävä asia oli Eheim-vesipumpun kestävyys korkeissa lämpötiloissa. Kahdeksan tuntia kestänyt lämmittely ylikellotetulla koneella sai aikaan pieniä sivuääniä pumpun hiljaisessa toiminnassa. Kysymyksessä saattoi olla myös pumppuun mahdollisesti joutuneet ilmakuplat. Sivuäänet olivat poissa, kun kokoonpano käynnistettiin seuraavan kerran testijakson jälkeen.

Loppusanat

Zalman on onnistunut tuomaan markkinoille vesijäähdytyksen, joka on paitsi hiljainen, niin myös yllättävän tehokas. Teholla ja hiljaisuudella on hintansa ja tällä kertaa se tuntuu kukkaron lisäksi myös järjestelmän koossa. Reserator 1 -jäähdytyksen lisääminen käytännössä rampauttaa koneen, joten innokkaimmat lanittajat voivat jättää Reserator 1:n suosiolla rauhaan. Varsinaiseen kohderyhmään, eli hiljaisuutta yli kaiken arvostaviin tietokoneen käyttäjiin Reserator 1 sen sijaan luultavasti tekee vaikutuksen. Täysin äänetön se ei tosin ole ja tietokoneessa ääntä osaavat pitää kyllä muutkin kuin jäähdytyksen komponentit. Sopivasti yhdistelemällä Reserator 1 toimii mainiosti yhtenä osana hiljaista kokoonpanoa.

Reserator 1:n teho ylikellotetussa kokoonpanossa yllätti positiivisesti. Aktiivinen vesijäähdytys on silti varsin ylivoimainen vastus, joskin mikä toisaalta kieltää esimerkiksi lisäämästä hiljaisen pöytätuulettimen tornin viereen. Myös helppokäyttöistä vesijäähdytystä metsästävien kannattaa ottaa Reserator 1 huomioon, tehokkaan aktiivisen jäähdyttimen lisääminen järjestelmään on helppo toimenpide. Moitteita Zalmannin tuotokselle voi oikeastaan antaa vain hinnasta, joka on silti varsin edullinen ottaen huomioon tuotteen laadun. Artikkelissa esitellyn paketin hinta on 249 euroa.

Kiitokset Jimm’s PC Storelle tuotteen toimittamisesta testiin.

>> Takaisin pääsivulle

Antti Valkeinen 29. Kesäkuuta 2004 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)