Epämiellyttävä totuus
Epämiellyttävä totuus on dokumentti kahdesta asiasta: maailmanlaajuisesta ilmaston lämpenemisestä ja Yhdysvaltain entisestä varapresidentistä Al Goresta. Ensi-iltansa se sai viime tammikuussa Sundancen elokuvafestivaalilla, sai lisää näkyvyyttä keväällä Cannes’ssa ja tuli Suomeen myös festivaalin, Espoo Cinén, saattelemana.
Dokumentin saama myönteinen julkisuus eurooppalaisilta, joita pidetään ympäristöasioiden edelläkävijöinä verrattuna takapajuisiin Yhdysvaltoihin, on nostanut elokuvan monien sellaisten tietoisuuteen, jotka poliitikot olisivat mielellään pitäneet tiedottomina koko ”epämiellyttävästä totuudesta”.
Sekä kriitikot että yleisö ovat olleet melko lailla yhtä mieltä siitä, että Epämiellyttävä totuus on tärkeä sanomansa vuoksi. Selvistä elokuvallisista puutteista kärsivä dokumentti saakin asiansa läpi helpommin ja rivakammin kuin Al Gore ehtisi itse maailmaa kiertämällä tehdä. Vajaan kahden tunnin liikkuvan kuvan pakettia kun jaksaa seurata levottomampikin sielu.
Elokuvan nimi viittaa siihen tosiasiaan, että Maan ilmasto lämpenee ja sen aiheuttaa Ihminen polttamalla huolettomasti fossiilisia polttoaineita. Tiedemiehet eivät ole asiaa epäilleet enää moneen vuoteen, mutta populaarissa mielipiteessä kytee sitkeä epäluulo siitä, että koko juttu on vain suurta huijausta. Kyse on epäilijöiden ja vastustajien mielestä milloin ilmaston syklisestä vaihtelusta, milloin viattomien teollisuuspäästöjen seurausten liioittelusta.
Periaatteessa Epämiellyttävä totuus ei ole elokuvana muuta kuin tallenne Goren pitämästä luennosta, jonka hän on omien sanojensa mukaan esittänyt noin tuhat kertaa. Mukaan on leikattu materiaalia Goren lapsuudesta ja vuoden 2000 presidentinvaaleista. Hävittyään presidentinvaalit Gore palasi julistamaan samaa sanomaa, jonka oli tuntenut elämäntehtäväkseen 1960-luvulta alkaen. Ympäristötietoista poliitikkoa mahtaakin kismittää, sillä Amerikan Yhdysvallat on edelleen se ainoa merkitsevä maa, joka ei ole ratifioinut vuoden 1997 Kioton sopimusta. Eikä vaalit voittanut Bushkaan toteuttanut lupaustaan päästöjen vähentämisestä.
Epämiellyttävä totuus on suunnattu amerikkalaiselle yleisölle, vaikka kamera seuraa Goren luennointia ympäri maailmaa. Gore viittaa jatkuvasti siihen, kuinka huonosti ”me” olemme sisäistäneet ympäristöongelman vakavuuden. Amerikkalaiseen kansallisylpeyteen tuntuu kuuluvan ajattelutapa, että ongelmat ovat muualla, eivät kotimaassa. Vaikka ilmaston lämpenemisen tuhoisat seuraukset on nähty Afrikassa ja Aasiassa vuosien ajan, sai vasta hurrikaani Katrina vuoden 2005 elokuussa amerikkalaiset ymmärtämään, mitä jäätiköiden sulaminen todella tarkoittaa.
Mikään helppo juttu amerikkalaisten herättely ei ole, mutta se on myös pakollinen tehtävä: suhteessa muihin maihin Yhdysvallat johtaa kirkkaasti päästötilastoja. Gore tietää myös kertoa, että amerikkalaiset autonvalmistajat eivät saa enää myytyä autojaan halpatuotannon emämaahan Kiinaan, sillä ne eivät täytä paikallisia ympäristövaatimuksia. Yksi näpäytys kotimaalle tämäkin.
An Inconvenient Truth
USA 2006
Ohjaus Davis Guggenheim
Kesto 98 min
