Peter Jacksonin viimeinen Hobitti–elokuva on komea, mutta kolisee onttouttaan

Ensi-ilta: 10.12.2014
Alkuperäisnimi: The Hobbit: The Battle of the Five Armies
Ohjaaja: Peter Jackson
Käsikirjoittajat: Fran Walsh, Philippa Boyens, Peter Jackson & Guillermo del Toro
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Luke Evans, Ian McKellen, Billy Connolly, CEvangeline Lilly, Lee Pace & Orlando Bloom
Pituus: 144 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Peter Jackson potkitaan vihdoinkin Keski-Maasta
Arvostelija: Tatu Junni

Peter Jacksonin kolmelle vuosikymmenelle venynyt rupeama Tolkien-filmatisointien parissa saadaan vihdoin päätökseen Hobitti – Viiden armeijan taistelun myötä. Se on tällä tietoa viimeinen Keski-Maahan sijoittuva elokuva, sillä J. R. R. Tolkienin perikunta ei ole halukas myymään Silmarillionin oikeuksia Hollywoodille.

”Elokuvantekijät raiskasivat Taru sormusten herrasta -kirjan tehdessään siitä toimintaelokuvan 15–25-vuotiaille nuorille. Ja vaikuttaa siltä, että Hobitista tehdään samanlainen elokuva”, Christopher Tolkien ennusti Le Monde -lehdelle vuonna 2012, ennen Hobitti – Odottamattoman matkan ensi-iltaa.

Toivottavasti professori Tolkienin 90-vuotias poika ei ole katsonut Hobitti-trilogiaa, sillä se kärsii ADHD:sta vielä Sormusten herra -elokuviakin pahemmin. Huumorista ja videopelimäisistä toimintakohtauksista päätellen kohderyhmän muodostavat nyt 10–12-vuotiaat, energiajuomilla marinoidut lapset. Loppua kohden Hobitti-trilogia vakavoituu hieman, mutta ainakaan omalla listallani keskiviikkona ensi-iltansa saava Viiden armeijan taistelu ei nouse yhdenkään Taru sormusten herrasta -elokuvan tasolle.

Hobitti-trilogian keskimmäinen osa, Smaugin autioittama maa, päättyi vuosi sitten kömpelöön cliffhangeriin. Kääpiöiden suututtama lohikäärme suuntasi kohti Järvikylää aikeissa tuhota sen liekeillään. Viiden armeijan taistelun alussa nähdään se, minkä kaikki jo arvasivatkin. Benedict Cumberbatchin äänellä sihisevä Smaug mekkaloi aikansa, kunnes Bard (Luke Evans) löytää sisäisen sankarinsa ja pistää lohikäärmeen polvilleen.

On järjen ulottumattomissa, miksi 10-15 minuutin mittaista kohtausta piti pantata vuosi, eikä sitä voitu suosiolla jättää Smaugin autioittaman maan loppuun. Tämä olisi ollut toimivampi ratkaisu molempien elokuvien kannalta. Nyt jättikärmeksen piipahdus valkokankaalla jää täysin irralliseksi Viiden armeijan taistelun muun tarinan rinnalle.

Fran Walshin, Philippa Boyensin, Peter Jacksonin ja Guillermo del Toron laatiman käsikirjoituksen kaari on muutenkin pahasti mutkalla. Kun Smaugista on päästy eroon, lässähtää elokuvasarjan jännite pahasti. Siinä, kuka saa kääpiöiden kotivuoren ja sen kulta-aarteet haltuunsa, ei riitä jännitettävää, sillä tärkeimpien hahmojen kohtalot ovat tiedossa jo ennakkoon. Mitä yksittäisille kääpiöille tapahtuu tarinan päättyessä, on useimmille katsojille se ja sama.

Tuntuva osa Viiden armeijan taistelun dramatiikasta lasketaan Sauronin paluun varaan, mutta sekään ei toimi, sillä tiedämme jo miten tilanne eskaloituu Sormuksen ritareihin mennessä.

J. R. R. Tolkienin kirjojen ystävien kannattaa tälläkin kertaa napata pari rauhoittavaa ennen saliin astumista.

Hobitti – Viiden armeijan taistelu tarjoaa sen mitä elokuvan nimi lupaa: pari tuntia silkkaa mättöä. Ihan näyttävää sellaista, kyllä, mutta pidemmän päälle homma käy puuduttavaksi. Onttoa juonta pyritään peittelemään loputtomilla hyökkäysaalloilla, uusilla pahishahmoilla ja näyttävillä ilmakuvilla, mutta turhaan. Tarinaa ei ole jäljellä enää nimeksikään, ja nyt viimeistään on varmaa, ettei Hobitti eli sinne ja takaisin -satukirjaa olisi ikimaailmassa pitänyt pilkkoa kolmeksi elokuvaksi. Edellisen Tolkien-trilogian päätösosa Kuninkaan paluu tarjosi sentään muutakin kuin Minas Tirithin massiivisen taistelun.

Kaiken mekastuksen keskellä Hobitti-elokuvasarjan onnistunein hahmo eli Martin Freemanin Bilbo unohtuu toistuvasti. Se on harmillista, sillä piskuisen karvajalan yhteiset kohtaukset esimerkiksi järkensä jättäneen Thorinin (Richard Armitage) kanssa ovat elokuvan ehdoton suola. Viiden armeijan taistelun parhaassa kohtauksessa ei taistella, vaan siinä Bilbo istuu Gandalf-velhon (Ian McKellen) kanssa vierekkäin ja on aivan hipihiljaa. Tällaisia suvantoja elokuva olisi kaivannut enemmänkin. Ehkä se olisi silloin onnistunut herättämään katsojassa jotain muutakin kuin pelkän vessahädän.

Niin, vessat. Viiden armeijan taistelu kestää ”vain” 144 minuuttia, eli tällä kertaa mammuttitautia sairastava Peter Jackson on ollut poikkeuksellisen suopea yleisöään kohtaan. Elokuvan kestosta huolimatta ohjaaja on kelpuuttanut valkokankaalle kohtauksia, jotka aiemmin olisivat jääneet Extended Edition -painoksiin tai päätyneet suoraan roskakoriin. Sekin osaltaan kertoo käsikirjoituksen ongelmista.

Hobitti – Viiden armeijan suurin ongelma ei ole sieluttomuus, vaan se, miten turhaa tauhkaa katsojien silmille tuputetaan.

Taurielin (Evangeline Lilly) ja Kilin (Aidan Turner) viime vuosien vihatuinta valkokangasromanssia tungetaan yhä kurkusta alas kairan kanssa. Järvikylän Isännän lipevä kätyri Alfrid (Ryan Gage) saa hauskuuttaa lapsikatsojia koheltamalla koltussa kolikkotisseineen. Entistä enemmän valokeilaan nostettu Legolas (oudon muovinen Orlando Bloom) laukoo pahaenteisiä itsestäänselvyyksiä ja esittelee jo Smaugin autioittaman maan koskenlaskusta tuttuja akrobatiatemppujaan.

Överiksi menee tälläkin kertaa ja vielä useampaan otteeseen.

Kun sota vihdoin päättyy ja Bilbo pääsee palaamaan Kontuun, ei mieli ole samalla tavalla maassa kuin Kuninkaan paluun päättyessä. Päinvastoin. Olo on huojentunut siitä, että tarina saadaan vihdoin päätökseen ja hengästyttävästä digisirkuksesta päästään pois. Lopputekstit tarjoavat onneksi hyvän tilaisuuden rauhoittua ja hyvästellä elokuvasarjan ennen astumista ulkomaailmaan. Hienot piirrokset täyttävät valkokankaan Billy ”Pippin” Boydin esittämän The Last Goodbyen soidessa taustalla.

Vaikka tässä nyt kiukuttelenkin, ei Hobitti – Viiden armeijan taistelu ole ihan huono elokuva. Tehosteet, näyttelijät ja moni muukin juttu toimii kyllä. Silti trilogian päätösosa tuntuu alusta loppuun encorelta, joka tarjoiltiin ilman yleisön pyyntöä. Mikäli Silmarillion-elokuva(trilogia) joskus toteutuu, sen ohjaa toivottavasti joku muu kuin Peter Jackson. Liian isot budjetit ja vapaat kädet eivät selvästikään ole hyväksi Uuden-Seelannin karvanaamalle.