SimCity (Mac, PC)

11.03.2013 16:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Maxis
Julkaisija: EA
Testattu: PC Windows 8, Intel Core i5-750, 8Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac (2013 alkupuoliskolla)
Laitevaatimukset: Windows XP, 2,0GHz Core 2 Duo -prosessori, 2 Gt keskusmuistia, 10 Gt kiintolevytilaa, 512 Mt muistilla varustettu Shader Model 3.0 -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä)
Muuta: vaatii jatkuvan internet-yhteyden
Pelin kotisivu: http://www.simcity.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Maxiksen SimCity on pelimaailman todellisia dinosauruksia. Kiehtova kaupunkisuunnittelu viihdytti pelaajia ensi kertaa jo 24 vuotta sitten, eikä se hohto ole siitä suinkaan mihinkään hiipunut. Jatko-osat ovat nostaneet rimaa ja tehneet kaiken kattavammin ja realistisemmin.

Niinpä moni olikin järkyttynyt, kun sarjan tuoreimman osan teemana ei ollutkaan monimutkaisuus, vaan yksinkertaistus. SimCity halusi selvästi oman osansa Sims-rahapotista ja lähti jahtaamaan sitä helpommin lähestyttävällä pelillä.

SimCity on ollut minulle aina todella rakas nimi. Se oli ensimmäinen peli, jota pelasin ensimmäisellä PC-tietokoneellani, vuonna 1990 hankitulla IBM:n 286:lla. Ja voi, miten sitä pelattiin! Puhuttiin sadoista, ellei jopa tuhansista pelitunneista ja lukemattomista vihkoista, jotka piirrettiin täyteen korkealentoisia kaupunkisuunnitelmia. Ja se oli siinä se, olin myyty.

Pelasin toki kaikkia sarjan myöhempiäkin osia. Fiilis, etten enää kuitenkaan oikeasti ymmärtänyt pelejä, kasvoi kuitenkin koko ajan. Monimutkaisuus kasvoi siihen pisteeseen, että oikeasti pärjätäkseen olisi ehkä täytynyt suorittaa vähintään kanditason opintoja kaupunkisuunnittelussa.

Puhun menneessä aikamuodossa, sillä se sarjan tuorein osa, SimCity, on selvästi askel toiseen suuntaan. Se hylkää monia sarjan aiempien osien ideoita ja yrittää rohkeasti monenlaista uutta. Kaikki tämä vieläpä helpommin lähestyttävään pakettiin käärittynä! Kunnianhimoinen projekti, joka onnistuu tavoitteissaan vaihtelevasti.

Verkkoon, mars!

Itse kukin on varmasti kuullut SimCitystä jo paljon, todennäköisesti vieläpä negatiivisessa mielessä. Ei ole enää mikään uutinen, että pelin julkaisu meni aivan reisille. Suosio yllätti EA:n, serverit kyykkäsivät ja sitten kukaan ei päässyt pelaamaan. Hetkinen, serverit? SimCityssä? Kyllä: SimCity on peli, joka vaatii jatkuvasti aktiivisen nettiliittymän.

Taustalla on varmasti DRM-ajattelua, sillä kun peli on jatkuvasti yhteydessä servereihin, sen warettaminen on äärimmäisen vaikeaa. Diablo 3:a ei pelailla vieläkään wareversioilla, joskaan vertaus ei ole aivan ongelmaton. SimCity kun ei varsinaisesti pyöri serverillä MMO-pelin tapaan, se vain pitää jatkuvasti yhteyttä sen kautta muihin kaupunkeihin.

Tästä johtuen SimCity ei varsinaisesti sisällä mitään suoranaista yksinpeliä. Uutta kaupunkia luodessaan hypätään mukaan jo olemassaolevalle alueella tai luodaan kokonaan uusi. Alueesta riippuen kullekin mahtuu kahdesta 16:een kaupunkia. Lähimmäs yksinpeliä pääsee tekemällä yksityisen alueen, johon pääsevät vain kaverit ja hekin erikseen kutsuttuna, mutta alueista ja verkosta ei koskaan pääse täysin eroon.

Paperilla idea olisikin ihan hyvä. Ideana on alusta saakka ollut kannustaa ja jopa pakottaa pelaajia yhteistyöhön. Kaupungeille varattu tila on selvästi aiempia pelejä pienempi ja lisäksi alueet ovat kiinteästi suunniteltuja. Niitä ei voi luoda itse, eikä niiden ulkomuotoa voi myöskään mitenkään muokata. Tämän sijaan kehittäjät ovat suunnitelleet kullekin alueille kaupunkipaikkoja, jotka soveltuvat vähän erilaisiin tarkoituksiin. Yksinkertaisena esimerkkinä kaikilla kaupunkipaikoilla ei ole lainkaan öljyä tai malmia, jota tarvitaan raskaan teollisuuden pyörittämiseen.

Niinpä käykin niin, että yksi kaupunki ei voi tehdä kaikkea, vaan täytyisi hieman turvautua kaverien apuun. Kaupungista toiseen liikkuu tavaran ja rahan ohella myös väkeä, sillä asukkaat osaavat sukkuloida naapurikaupunkiin töihin, ostoksille tai opiskelemaan, mikäli oma kaupunki ei tarjoa siihen sopivia mahdollisuuksia. Täten ideana olisi, että yksi vaikka erikoistuu kalliiden erikoisrakennusten avulla tarjoamaan alueelle kattavaa koulutusta, toinen louhii maasta raaka-aineita ja kolmas vaikka jalostaa siitä korkeateknologiaa hyödyntäen muiden osaamista ja raaka-aineita.

Ja kun homma toimii, se toimiikin sangen hyvin. Valitettavasti vajaan viikon testijakson aikana se ei ole toiminut useinkaan. Verkko on natissut ja nitissyt pelaajataakan alla ja tästä on ollut seurauksena jos jonkinlaisia ongelmia. Joskus peli ei vain yksinkertaisesti tajua, että joku on rakentanut kaupunkiinsa rakennuksen, jonka pitäisi avata koko pelialueelle vaikka kehittyneempiä versioita poliisi- ja paloasemista. Toisinaan taas peli ilmoittaa, että naapureilta voisi ostaa sähköä tai vettä omien aukkojensa paikkaamiseen, mutta serveri ei suostu kuittaamaan ostopäätöstä. Siinä sitten kärvistellään yksin keskellä muiden pelaajien kaupunkeja, eikä mikään oikein toimi.

Ja tämä siis sillä oletuksella, että alunperinkään pääsee pelaamaan. Viikko kului nimittäin ikävissä merkeissä, kun serverit ilmoittelivat milloin missäkin vaiheessa, että yhteys ei onnistu. Sitten ei pelata tai menetetään parhaimmillaan tunnin verran työtä kun peli päättää, että servereille tallennettu, tunnin vanha versio kaupungista, on se ainoa oikea. Mitään paikallisia talletuksiahan ei ole.

Oma lisäriemunsa tulee siitä, että satunnaisten vastaantulijoiden kanssa pelattuna verkkoratkaisu on todella herkkä kiusaamiselle ja perseilylle. Alueilta ei voi äänestää ulos kaupunkeja, joten mikään ei estä jotain paikallista riemuidioottia tunkemasta vaikka kaikkia vapaita kaupunkipaikkoja täyteen peniksen muotoon piirrettyjä teitä, ottamasta niihin täysiä velkataakkoja ja sitten ajamasta kaupunkeja vararikkoon. Niinpä en suosittelisikaan verkkopelaamista kuin salasanoin suojatuilla alueilla, luotettavien ja hyvien kaverien kanssa.

Tekniset ongelmat ovat onneksi lientyneet EA:n puskettua linjoille lisää rautaa, sammuteltua pelistä suurimpia pelinopeuksia – jotka tukkivat servereitä lähettelemällä sinne liian usein tietoa – ja tekemällä muita kevätjuhlaliikkeitä. Niinpä tulevaisuus näyttääkin jo valoisammalta, mutta silti vähän huolestuttaa: kun olemme nähneet, miten kaikki voi pamahtaa reisille, sitä myös jatkuvasti pelkää, että kaikki taas laukeaa käsiin.

Ja tämä on suunnaton harmi, sillä kun SimCity toimii, se on sangen hyvä peli.

Yksinkertaisuus on illuusiota

Paperilla SimCity vaikuttaa selvästi edeltäjiään simppelimmältä peliltä, sillä monia aiemmin mukana olleita juttuja on automatisoitu. Pelaaja toimii yhä kaupunkisuunnittelijana, joka piirtelee kaupunkiin tiekarttoja, merkitsee sen eri osia asuinalueiksi, kauppa-alueiksi tai teollisuusalueiksi, sijoittelee sinne kouluja, sairaaloita ja muuta tarvekalustoa, sekä säätelee verotusta ja valvoo palveluiden toimimista.

Erona aiempaan pelistä ei löydy enää lainkaan esimerkiksi viemäreitä, sähköverkkoja tai vesiputkia, vaan kaikki tällainen siirtyy automaattisesti teiden mukana. Niinpä riittää, että talot on kytketty tieverkkoon ja peli yrittää sitten parhaansa mukaan hoidella niihin vettä ja sähköä jakelukeskuksista, sekä pumpata kakkia toiseen suuntaan.

Samaten myöskään alueita kaavoittaessaan ei saa enää päättää, haluaako tehdä esimerkiksi asuinalueesta omakotialueen vai pilvenpiirtäjän. Sen sijaan asukkaat itse muuttavat alueitaan näyttävämmiksi, kunhan ovat elämäänsä tyytyväisiä. Kun tila on äärimmäisen rajallinen ja tyytyväisyyteen vaikuttaa monta eri tekijää, tämän varmistaminen onkin vähän haastavampaa. Ja samalla myös SimCityn se varsinainen haaste, eikä mikään pieni haaste olekaan.

Itsekin kuvittelin ensimmäisten pelituntieni aikana, että SimCity oli koko perheen versio aiemmin haastavasta pelistä. Kaikki näytti simppelimmältä ja helpommalta. Kaupunki lähestyi ilman mitään ongelmia 100 000 asukkaan rajaa ja homma sujui kuin tanssi. Ja sitten kaikki meni päin helvettiä vajaassa vartissa. Yllättäen asukasluku lähti laskemaan, verotulot romahtivat, rikolliset ja densot täyttivät kadut ja aiemmin muhkeat verotuloni romahtivat miinukselle. Ja sitten ihmeteltiin, mikä oikein meni pieleen.

Yrityksen ja erehdyksen kautta kävi selväksi, että SimCity on edelleen vaikea peli, mutta nyt vaikeus on hieman erilainen kuin ennen. Alussa tehdyt suunnitteluratkaisut ja –virheet moninkertaistuvat myöhemmin, kun tila käy kortille ja kaupungin pitäisi lähteä orgaanisesti kehittymään pelaajan tekemien ratkaisujen mukaan.

Sitten käy ilmi, että esimerkiksi vähänkään epäoptimaalisesti toteutettu liikenneverkko saa aikaan sellaisia ruuhkia, että roska-autot eivät liiku, paloautot eivät pääse palopaikalle eivätkä asukkaat töihin. Ja siinä kohtaa ei ole tehtävissä oikein muuta kuin aloittaa alusta, sillä rahat tuskin riittävät kaiken jyräämiseen ja uuteen yritykseen. Tyhjempi juttu, jos koko alue nojasi sinun kaupunkiisi saadakseen elintärkeitä resursseja muiden kaupunkien pyörittämiseen.

En pidä tätä suunnittelumallia sinänsä huonona juttuna, mutta nykyisellään se tuntuu hieman epäreilulta. Pelilogiikassa tökkii jokin ja esimerkiksi liikenneverkon suunnittelu ei tunnu noudattavan mitään oikean elämän toimintamalleja. Ruudukkomallisen kaupungin sijaan pelaajat ovat päätyneet rakentelemaan outoja spiraalikaupunkeja, joissa ei ole risteyksiä tai muita reitinhakua hämääviä pisteitä, vaan kaikki ajavat yhtä 15 kilometrin tietä pitkin kaupungin läpi ja sen päässä sitten tekevät uukkarin, jos kohde olikin tien toisella puolella. Älytöntä, mutta toimivaa.

Kiehtova, mutta ongelmallinen

SimCity on oppikirjaesimerkki pelistä, joka ei saavuta potentiaaliaan. Olin itse myyty jo ensimmäisistä trailereista saakka, sillä peli vaikutti persoonalliselta, lähestyttävältä ja kiehtovalta. Eikä tämä toki harhaa ollutkaan, sillä SimCity on kaikkea tätä. Mukaan pääsee helposti ja kun pelille on antanut pikkusormensa, huomaakin yllättäen, että kello on neljä aamulla ja sitä tuli juuri pelattua kahdeksan tuntia.

Taustalla pyörivä simulaatio on myös selvästi syvällinen ja kattava, vaikka pinta onkin karkkia. Ja jos kaikki toimisi kuten sen voisi olettaa, arvostelun lopussa olisi helposti puoli pistettä lisää. Vaan kun ei se aina toimi. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun katselee, miten ambulanssi kiertää potilaan korttelia koko päivän, koska reitinhaku ei löydä polkua tien toiselle puolelle. Tai sitä fiilistä, kun kaikki kaupungin 16 paloautoa ovat sammuttamassa yhtä hodarikioskia prosessoritehtaan palaessa maan tasalle. Tai sitä ihmetystä, kun kaupunkiin osuu viiden minuutin sisään kolme meteori-iskua, yksi muukalaisinvaasio ja zombien kansannousu. Tai sitä, kun kolmasosa kaupungista ei saa sähköä, koska sähköimpulssit kääntyvät risteyksestä väärään suuntaan, eivätkä ikinä pääse perille. Tai… No, tuli selväksi: bugeja löytyy.

Niinpä Maxiksen urakka – niin valtava kuin se tähänkin saakka on varmasti ollut – on vasta aluillaan. Tiimi on koko viikon yrittänyt tilkitä serveriratkaisuaan sellaiseen kuntoon, että peliä yleensäkään pystyy pelaamaan. Nyt sitä jo pystyy, ainakin useimmiten. Ja silloin käy ilmi, että ongelmien ja bugien alla on jo nyt peli, joka on parhaimmillaan hurmaava ja erinomaisen toimiva. Jos tiimi jaksaa vielä sykkiä, se voi olla sitä ihan kokopäiväisestikin. Ainakin siihen asti, että serverit sammutetaan.

Keskustelua aiheesta foorumilla: SimCity