Overlord II:ssa uppoudutaan pahuuden ytimeen – ensikosketus

08.04.2009 16:30 Jukka O. Kauppinen

Pari vuotta sitten julkaistu Overlord oli poikkeuksellisen omaperäinen ja hauska peli. Jostain syystä se jäi kuitenkin hirveän vähälle huomiolle pelaajakansan silmissä. Ehkä se ilmestyi jotenkin oudolla hetkellä, tai sitten ihmiset vain eivät tajunneet mistä on kyse. Näkivätkö pelaajat sen tavanomaisena toiminta- ja mätkintäpelinä, hukaten täysin sen hurjan huumoripotentiaalin? Ken tietää.

Toivottavasti Overlord II ponnistaa pelaajien huomiokynnyksen yli, sillä näin riemastuttavan pahailkistä ja mustaa huumoria viljelevää peliä saa etsiä. Ja harvoinpa pelaaja pääsee leikkimään pahaa, oikein kunnolla!

Reippaat minionit taas vauhdissa

Overlordin idea on kaukana perinteisestä. Pelaaja on näet ihan suorasukaisen rehellisesti pahis, joka ei suinkaan etsi sielulleen pelastusta vaan levittää ilkitöitään niin laajalle kuin vain yltää.

Eli olet tosi, tosi paha tyyppi.

Eikä se vielä mitään, että sinä olet pahis. Vielä rasittavampia ilkiöitä ovat apulaisesi, isohampaiset ja pahanilkiset minionit. Nämä reippaat pikku veitikat ovat aina valmiit pahantekoon, mistä ne kaiken lisäksi tykkäävät niin penteleesti.

Siinä ne Overlord-pelien kantavat ainekset. Sinä ja apurisi, hyvällä pahuuden asialla.

Tai yksi juttu oli vielä mainitsematta. Huumori. Overlordit kun ovat läpeensä hauskoja pelejä. Ne on rakennettu ennen kaikkea huumorin pohjalle, mitä tukee niin Rhianna Pratchettin muikea käsikirjoitus kuin pelin audiovisuaalinen toteutus. Hupisiirappi on paksua nieltävää, joka saattaa herkemmillä takertua kurkkuun. Se kun on usein sitä mustempaa ja sarkastisempaa sorttia, joka ei sovi herkkämielisimmille.

Overlord II jatkaa ensimmäisen Overlordin tarinaa. Edellisessä pelin viimeisen osan myötä pääpahulainen jäi kiinni ja paiskattiin vankilaan. Onneksi hänen poikansa ehdittiin kuitenkin muiluttaa piiloon. Nuori pahuuden kuningas on kuitenkin kasvatettu hyviskylässä, kilttien kasvattivanhempien hoivassa. Tämäkös minioneja hirvittää, kun he pitkän etsinnän jälkeen löytävät vanhan herransa jälkeläisen. No, ryövätään juniori, paljastetaan hänen jumalinen taustansa ja aloitetaan pahuuskoulu.

Pelaaja astuu kuvaan mukaan kun Overlord Junior yrittää todistaa itselleen ja minioneille kykenevänsä todelliseen pahuuteen. Ja sekös minioneja riemastuttaa, saavathan he nyt uuden herran. Vaikka juniorin kyvyt vähän välillä epäilyttävätkin. Mutta pelko pois, Pelaaja ei tunne sen enempää pelkoa, hyvyyttä kuin sääliäkään.

Tarinan edetessä uusi Overlord kamppailee alamaisineen Glorious Empire -valtakuntaa vastaan, joka on lauman silmissä itse pahuuden perikuva. Pystytkö kaatamaan maailman mahtavimman valtakunnan ja valtaamaan sen itsellesi? Ja miten kohtelet uusia alamaisiasi? Lanaatko paikat matalaksi vai oletko kansalaisille hyvä paha herra?

”Oletko tuhoa kylvävä vai pelkästään kaikkea hallitseva yliherra”, siinä pelin ydinkysymys.

Lystiä ja synkkää

Ensimmäisen Overlordin tapaan pelaaja on salskea epäsankari, komeassa panssarissa ja mahtavan miekan kera. Hän marssii pitkin pelikenttiä tappaen vastaantulevia ja keräten näiden elämänvoiman parempaan talteen, takoo salaisessa tukikohdassaan uusia mahtavia aseita ja kasaa ympärilleen minioneiden armeijaa.

Näitä polvenkorkuisia pikku peikkosia komennetaan ja ohjataan tehtävissä pelaajan Overlord-hahmon ympärillä. Joskus minionit auttavat pelaajaa taistelussa – tai laiska kaveri voi tietysti jättää taistelut täysin minionienkin vastuulle. Joskus taas kenttien puzzlet vaativat minionien luovaa käyttämistä esimerkiksi kampien vääntelyyn, esineiden noutamiseen tai hankalissa paikoissa säätämiseen. Eli meno on samaa kuin edellisessäkin pelissä.

Esimerkiksi eräässä vaiheessa, aivan alkupelin aikana, pelaaja jahtaa isoa jetiä. Jeti kipittää ison kuilun toiselle puolelle turvaan. Pelaaja ei pääse yli jatkamana temppusiaan. Mikäs avuksi? No, pistetään minionit kaatamaan ensin tornia, jonka yli porukan voi sitten ohjata. Ohjaan tatilla pikkuveikkojen lauman lankkusiltaa pitkin toiselle puolelle, sitten komennan ne jetin kimppuun. Jeti karkaa ja kiipeää jonkin puurakennelman päälle. Käsken minionit ryskyttämään puurakennelmaa ja kohtahan se jeti sieltä putoaa. Jatkaa vain karkumatkaansa. No, perään vain. Ja lopulta jeti saadaan ansaan ja käsken ensin minionini sen kimppuun, sitten käyn itsekin päälle komeaa miekkaani seuraten. Taas on tuotu maailmaan vähän lisää pahuutta!

Tarina päivittyi, peli niukemmin

Jatko-osana Overlord II tosin päivittää itseään viitseliäästi. Pelillisesti erot alkuperäiseen ovat pinnallisen tutustumisen myötä vähäisen oloisia. Pelaajalla on kyllä uusia taitoja ja minionit osaavat uusia juttuja, kuten susilla ratsastamisen. Lisäksi ympäristöön voi vaikuttaa aiempaa enemmän. Perusmeiningiltään peli ei ole kuitenkaan juuri muuttunut. Toisaalta, kyllähän tämä toimii. Miksi pilaamaan toimivaa reseptiä liialla kikkailulla? Niin on moni jatko-osa pilattu.

Codemastersille se tärkein ja markkinoitavin muutos tuntuu tosin olevan jossain ihan muualla. Eli pelin pintakuorrutuksessa.

”Tämä on meille todellinen saavutus”, firman edustaja kehuu parantuneita grafiikoita. Ja hyvältähän peli näytti, ei siinä mitään. Mutta pelaajan kannalta se paras puoli lienee se repäisevä tarina, joka saa paatuneemmankin pelaajan nielaisemaan ainakin kerran pari uusien ilkitöiden edessä. Ja samalla se hurja, hetkittäin slapstick-henkinen meininki, hahmojen sanailu ja ilmeily saavat jopa hohottamaan. Herja on hetkittäin karua. Tosi karua.

Rhianna Pratchet

Pelin käsikirjoituksen onkin tehnyt taas kerran kirjailija Rhianna Pratchett ja ammattilaisen kädenjäljen todella huomaa. Kieli poskessa pursuava Austin Powers / Monty Python / Asterix –tyylinen huumori naurattaa – ja siinä se pelin juju onkin. Toimintaa, miekkamättöä ja huumoria. Kelpaa ainakin minulle.

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360, kesällä 2009
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: http://www.codemasters.com/overlordII/
Jukka O. Kauppinen