Operation Flashpoint 2: Dragon Rising – ensitesti osa 2

12.05.2009 17:45 Jukka O. Kauppinen

Operation Flashpoint. Legenda peliksi. Teos, joka vaatii oman lukunsa Pelien Suuressa Kirjassa. Tämä FPS-sotasimulaatioiden pienen mutta sitäkin ärhäkämmän perheen esi-isää muistellaan yhä lämmöllä, etenkin kun peligenre elää tänä vuonna uutta vahvaa tulemistaan.

Flashpoint saa ensi syksynä jatko-osan, kahdeksan vuotta ilmestymisestään. Tutustuimme ensitestimme ensimmäisessä osassa erityisesti pelin tekoälyyn ja yleiseen olemukseen. Nyt vierailemme taistelukentällä ja ihmettelemme tekijätiimin lupauksia monialustakehittämisen eduista PC-pelaajille. eDome tutustui Dragon Risingin saloihin Codemastersin pelitekijöiden hellässä ohjauksessa.

Oletko lukenut jutun edellisen osan?

Operation Flashpoint 2: Dragon Rising – ensitesti osa 1

Taistelutoverit verkkokentällä

Niin Flashpointin kuin alkuperäisen Flashpoint-kehittäjä Bohemian oman uudemman Armed Assaultin pitkän tähtäimen viehätysvoima löytyy moninpelistä. Molemmat pelit sinnittelivät alkuaikojen bugisuuskavalkadiensa halki yhteisöjensä avulla. Aktiivinen ja laaja pelaajakansa kiittikin tekijöitä uskollisella paneutumisella sotapelien maailmaan, hienoilla peleihin tehdyillä laajennuksilla ja sitä kautta tasaisesti jatkuvalla pelimyynnillä. Flashpoint ja Armed Assault eivät olleet tähdenlentoja, vaan ne ovat pysytelleet myyntilistoilla pitkään julkaisunsakin jälkeen.

Myös Dragon Risingissa nähdään moninpeli tärkeänä elementtinä. Sen yksityiskohtia ei kuitenkaan vielä paljastettu. Sen verran kuitenkin tiedetään, että sekä PC- että konsoliversioissa on verkkopeli ja tarjolla on erityisen hyvältä kuulostava neljän pelaajan co-op-pelattava nettikampanja.

Varsinaiseen PvP-tyyliseen tai joukkuepohjaiseen verkkosotaan voi osallistua enemmänkin pelaajia, minkä lisäksi pelitilasta ja pelaajamääristä riippuen pelaajien resurssit vaihtelevat. Esimerkiksi kahden pelaajan nettimatsissa molemmilla voi olla komennossaan jopa kahdeksan neljän tekoälysoltun ryhmää. Kaksinpelikin voi siis olla todella ison mittakaavan yhteenotto.

Tiettävästi PC-version verkkopelaaminen onnistuu laajimmillaan 36 pelaajan yhteenottoina niin, että molemmilla puolilla on 18 ihmispelaajaa. Näillä voi olla edelleen tekoälyryhmiä komennossaan, joten laajimmillaan taistelukentällä voi olla 36 ihmisen lisäksi 252 tekoälysolttua. Konsoliverkkosotiminen on hieman pienimuotoisempaa, kahdella 12 pelaajan joukkueella.

Tuttuun tapaan PC-versio tulee nauttimaan laajemmasta muokattavuudesta. Sen mukana tulee näet tehtäväeditori, jota pelintekijät käyttävät itsekin. Koska editorit ovat sekä pelintekijöiden että myöhemmin pelaajien ulottuvilla, Codemastersin tiimi kertoo tekevänsä ne mahdollisimman helppokäyttöisiksi. Näin peliin ihastuneet voivat luoda uutta sisältöä pikkuvaivalla ja jakaa sitä toisilleen.

Mainittakoon myös muutamista hieman irrallisista yksityiskohdista.

Vauriomallinnusta käsiteltiinkin jo ensikosketuksen ensimmäisessä osassa – mutta laajennetaan ripaus. Codemastersin mukaan mallaus on ”täysin realistinen”, jossa huomioidaan muun muassa ammusten ballistinen lentorata, luodin putoaminen ja ennakoiden ottaminen. Ammuksen osuessa johonkin lasketaan läpäiseekö se esteen ja jos läpäisee, mitä tapahtuu ja osuuko se johonkin esteen takana. Osuuko ammus esimerkiksi kulkuneuvossa johonkin laitteeseen? Osuuko tai vaurioituuko vaikkapa auton tai tankin moottorista jokin osa ja miten se vaikuttaa laitteen toimintaan? Kimpoavat luodit ja ammukset pysyvät edelleen fysiikkaobjekteina, jotka liikkuvat niin kauan kuin niillä on liikevoimaa. Näin ympäristöään hyödyntävä pelaaja voi ampua kulman takaa luoteja kapealle kujalle, jossa ne kimpoilevat aikansa, ehkä osuen johonkin.

Erilaisia ammustyyppejä puolestaan löytyy ”kaikenlaisia, eri aseille”. Ilmeisesti vastaus oli liian laaja kerralla annettavaksi. Tai sitten vastaaja ei vain osannut luetella kaikkia ulkoa. Mutta esimerkiksi panssarivaunuille löytyy erilaisia tykinammuksia, tykistölle puolestaan sekä erilaisia ammustyyppejä että tulitusmahdollisuuksia. Pelaaja voi tilata resurssiensa mittakaavassa häirintätulta, spotata tykistölle maaleja ja tilata täysimittaisen keskityksen kohteeseen.

Pieni kurkistus taistelukentälle

Astukaamme hetkeksi taistelukentälle. Neljä reipasta kaveria saa tehtäväkseen eliminoida aivan tietyn Kiinan kansanarmeijan upseerin. Tämä majailee lähistöllä olevassa kylässä, hyvin suojeltuna. Kiinalaisista ei kuitenkaan liene meille vastusta. Onhan meitä neljä huimaa kyborgia, yönäkölaseineen kaikkineen. Selässä aidot jenkkiarmeijan reput. Olemme vastustamattomia.

Lähdetäänpä liikkeelle. Annetaan pojille käskyjä. Komentovalikko avautuu konsoliohjaimen oikeasta olkanapista. Tähtäimen ympärille avautuvasta komentorinkulasta voi antaa käskyjä koko ryhmälle tai yhdelle sotilaalle kerrallaan. Siirrän kursorin esimerkiksi halutun maalin kohdalle ja voin antaa tulitus- tai liikkumiskäskyn. Määrään osaston seuraamaan minua muodossa.

Siirrymme kylää kohti ja pysähdymme tutkimaan tilannetta läheisen kukkulan laelle, puiden suojaan. Tästä on kiva tarkkailla vihollisaluetta.

Kylä näkyy alhaalla. Edessä on laskeva rinne, jolla on varsin niukalti suojaa. Jätän osastoni kukkulan laelle tulitueksi. Ensin hölkkään, sitten kuljen matalampana kylää kohden. Kiikaroidessani aluetta matkan aikana huomaan ryhmän kiinalaissotilaita. Käytettävissäni on tykistön tuli-isku, jonka tilaan. Hetken kuluttua taivaalta sataa rautaa, vihollinen ottaa damaa ja herää. Jokin on vialla, toverit!

Napautan komentovalikon auki ja määrään ryhmäni jakamaan kylään suojatulta, samaan aikaan kun kierrän hieman sivumpaa kohteen luo. Viholliset ammuskelevat minuakin mutta välimatkaa on vielä mukavasti. Samalla tekoälyn kuolemanpelko saa ne pitämään päänsä matalalla, joten tulitus on heikkoa. Pääsen kylän reunamille melkeinpä juhlamarssimalla.

Kierrän kylän reunaa tarkkailen minikarttaa. Radiosta kuuluu koko ajan ryhmän toisten jäsenten huutoja. Nämä varoittavat toisiaan ja minua havaitsemistaan kohteista. Nämä välkähtelevät omallakin kartallani. Hiivin kylän taakse ja lähestyn kohdettani merenrannan kautta. Pari vihollista tulee vastaan. Toisen saan ammuttua huomaamatta, toinen kulkee läheltä ohitseni mutta ei huomaa. Ampuminen ja osuminen rautatähtäimen läpi oli yllättävän haasteellista. Liekö pelissä useampia tähtäinsysteemejä, mutta jos tämä on ainoa niin räiskintäpainotteisemmille pelaajille tulee kovat paikat.

Etenen vihollisen komentopaikalle. No mutta, onko se tyhjä? Ei sentään takahuoneesta löytyy radioon puhuva kiinalaisupseeri. Kranu sisään, luoti viimeistelee. Tehtävä suoritettu. Nyt pois.

Onni ei ole kuitenkaan myötä. Käskin kaverini etenemään kylään, jonka laitamilta meidät noudetaan kohta helikopterilla. Paikalle huristelee kuitenkin kiinalaisten jeeppi, jossa töröttää ilkeä konekivääri. Jo aikaisemmin yhteen taistelutoveriini on osunut, ei kuitenkaan kriittisesti. Nyt konekivääri saa jampan jyvälle ja tekee pahaa. Tosi pahaa. Niin pahaa, ettei kuolinterveisiä taideta kertoa äidille. Raivoisa, kärsivä ”FUCK YOU AND YOUR WAR” – ja elinmittari vaipuu punaiselle, katoaa.

Jeepin eliminoinnin jälkeen saapuu kopterikin ja palaamme kotitukikohtaan. Kolmisin.

Modernimpi, detaljoidumpi, massiivisempi

Codemastersilla Dragon Rising -projektia vetävä Clive Lindop mietiskeli muun muassa pelinsä lähtökohtia. Onko inspiraationa käytetty esimerkiksi Ghost Reconeita?

”Ei, ei missään nimessä”, Lindop kielsi.

”Dragon Rising ei ole mikään anti-terroristipeli. Sillä ei ole yhteyttä Ghosteihin tai muihin sen kaltaisiin peleihin. Pelillisesti ja sisällöltään se pohjautuu pikemminkin tv- ja elokuvadokumentteihin, Black Hawk Down -elokuvaan ja aivan ennen kaikkea nykyaikaiseen, realistiseen sodankäyntiin. Mutta pelattavuudessa on yhteneväisyyksiä Ghost Recon -peleihin.”

Entä miten lähellä peli on vanhaa reseptiä?

”Siinä on vähemmän sitruunaa”, Lindop tiivistää.

”Vuonna 2001 Operation Flashpoint oli todellakin ensimmäinen simu-shooteri. Se oli todella järeää kamaa. Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin Operation Flashpoint 2:n henki on meille se, että millaista on olla jalkaväkimies taistelussa, kun .50-kaliiberinen luoti viuhahtaa ohimosi ohi?”

”Pysyttelemme pelin ytimessä, mutta haluamme tarjota sekä saman entisen että mehukkaamman elämyksen, samassa pelissä. Ajatelkaa nykyistä sodankäyntiä. Sen perusperiaatteita ovat tuli ja liike, suojatulen antaminen. Vihollista ei välttämättä tarvitse tappaa, kunhan heidät pakotetaan pitämään päänsä alhaalla. Yritetään saada vihollinen tuntemaan. että homma on jo menetetty. Miten ihmeessä ihmispelaaja saataisiin tuntemaan samaa? Olemme tehneet hirveästi hommia efektien ja äänijärjestelmän kanssa, jotta pelaaja tavoittaisi tämän fiiliksen, tuntisi kuulien lentävän ympärillään ja haluaisi painaa päänsä piiloon turpeeseen.”

Se vaati paljon töitä muun muassa äänien kanssa. Mutta nyt, muutaman tehtävän jälkeen pelaaja tunnistaa jo pelkästä ohimenevän kuulan ja aseiden äänistä, että millä häntä ammutaan.”

”Alkuperäisen Flashpointin resepti toimi hyvin, mutta me olemme tehneet siitä modernimman, detaljoidumman ja massiivisemman. Alkuperäisteoksen ystävät tykkäävät varmasti tästäkin, kun tutustuvat peliin.”

Crossplatform on vahvuus, ei haitta

Entäpä pelin kehitys yhtaikaa PC:lle ja konsoleille? Monia huolestuttaa PC-pelin kärsiminen konsoliversiosta. Ainakin Lindop on sitä mieltä, että ei, ei kärsi missään nimessä.

”Olemme kehittäneet uutta tekniikkaa neljän vuoden ajan, jotta voimme tehdä pelejä tehokkaasti usealle pelikoneelle yhtaikaa.”

”Moni peli on toki ollut yksinkertaisempi, lyhyempi ja helpompi konsolitaustojensa takia. Mutta niin ei tarvitse olla enää. Vuonna 2009 ei ole enää mitään syytä miksei usealle alustalle tehty peli pystyisi samaan joka laitteella, miksei se tarjoaisi samaa upeaa elämystä joka versiollaan. ”

”Ei pelin kehittäminen useammalle alustalle tarkoita muutenkaan minkään uhraamista. Dragon Risingin konsoliversioissa ei ole tingitty mistään. Ne ovat kaikki reaaliaikaisia taistelupelejä, joissa on samat räjähdykset, toiminta, tekoäly, tekniikka ja grafiikka. Kaikki on samaa. Operation Flashpoint: Dragon Risingin eri versioita ei välttämättä edes pysty erottamaan toisistaan.”

”Kaikkien versioiden ydinpeli ja pelattavuus on joka tapauksessa sama. Kaikki tehtävät voidaan pelata eri tavoin, joka kerta. Tämä dynaamisuus tulee nyt konsolipelaajillekin ensimmäistä kertaa, vaikka se on toki PC-pelaajille tuttu juttu entuudestaan.”

”Vuonna 2009 crossplatform ei tarkoita enää huonoa asiaa. Se antaa meille pelintekijöille paremman tekniikan ja paremmat mahdollisuuden tehdä parempia pelejä. Se on vahvuus, ei heikkous.”

”Crossplatform-kehittäminen ei tarkoita pelin tyhmentämistä tai huonontamista.”

Ja sitten Clive tykittää vauhdilla:

”PC-pelaaja jopa hyötyy multiplattauksesta! Kyllä! Hyötyy! Ei PC-pelaaja tarvitse kahden tonnin pelikonetta voidakseen nauttia kaikesta mitä tässä pelissä on. Pelaaminen sujuu peruskoneellakin! Konsoliversio esittelee myös uusia ohjaustapoja PC:lle. Et tarvitse pelaamiseen kaikkia näppäimistön näppäimiä. Ja silti pelissä on monta komentotasoa, voi antaa valtavan monimuotoisia komentoja niin PC:llä kuin konsolipadilla, määrätä sotilaillesi reittipisteitä ja taktiikoita. Mutta voit sanoa myös, että seuratkaa minua ja siinä se, pelaat tehtävän läpi.”

”Nykyään pelintekijöiden on pakko tehdä teoksistaan intuitiivisempia ja järkevämpiä.”

”Sitä paitsi, PC- ja konsoliversioita tehdessään pelikehittäjä muistaa, ettei konsolipelaaja ole missään nimessä tyhmä. Raskas simulaatiosota kiinnostaa myös konsolipelaajia!”

”Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että konsoli- ja PC-pelaajien älykkyysosamäärä ei olisi sama. Höpö höpö. Eivät he eroa toisistaan millään tapaa. Minullakin on olohuoneessani PC ja Xbox 360. Pelaan eri pelejä eri laitteilla. Nykyään moni on sekä PC- että konsolipelaaja. Ihmiset pelaavat monenlaisia pelejä.”

Näin Clive lataa niille, jotka pelkäävät uuden Flashpointin konsoliversioiden merkitsevän pelin huonontamista. Ainakaan nähdyn perusteella siitä ei tuntunut olevan suurta pelkoa, sillä kokeiltu Xbox 360 -versio näytti ja tuntui hyvältä sotapeliltä, vaativalta ja mielenkiintoiselta sotasimulaatiolta.

Toki kyseessä oli vasta pintaraapaisu, vain yhden tehtävän mittainen, mutta koetun perusteella peli vaikutti tarjoavan lupaustensa mitan. Jäämme kuitenkin odottamaan lopullista tuomiota, josko ensivaikutelma olikin vain häikäisevää sumutusta vai onko siinä sittenkin jotain todellista. Vaikka muu kuorrutus unohdettaisiinkin, niin tiimin lupaus lupaus aiheen lähestymisestä vakavissaan eikä räiskintänä kuulostaa kuitenkin hyvältä.

Loppukaneetiksi Cliven pieni lipsautus, jossa hän tunnusti ettei peliä olla loppujen lopuksi siltikään tekemässä aivan pelkällä Flashpoint-reseptillä. Ainekset ovat samat, mutta…

”Kyllä sekä Armed Assaultille että Operation Flashpoint 2:lle riittää ystäviä, mutta ArmA ei ole sama kuin OPF2. Operatio Flashpoint oli simupeli, me halusimme tehdä tunnepitoisemman elämyspelin. Simulaatio sinänsä ei ole välttämättä hirveän palkitseva, joten me mietimme mitä peleissä ei ole ennen nähty. Ja tuoda pelisotaan enemmän sitä tunnetta ja draamaa mitä televisiossa näkee, enemmän kuolemanpelkoa.”

Pikkutarkkaa analyysiä toivoville kerrattakoon, että kyseessä on ensitesti, jossa peliin tutustuttiin yleisellä tasolla, pelattiin yhtä demotehtävää sekä jututettiin tekijöitä. Ammusballistiikan hienouksiin tutustutaan – mahdollisesti – aikaisintaan ennakossa, kun peliä on voitu testata kaikessa rauhassa omassa rauhassa.

Ensitesin edellinen osa: Operation Flashpoint 2: Dragon Rising – ensitesti osa 1

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – syksy 2009
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: http://www.codemasters.com/flashpoint
Jukka O. Kauppinen