Arvostelu: HBO Nordicilla nähtävä umpisurkea Knightfall-sarja yrittää olla uusi Vikings

History Channelin toinen käsikirjoitettu draama on tylsää saippuaoopperaa ja taistelukohtauksia. 

History Channelin Vikings-hittisarja on edennyt jo viidenteen tuotantokauteensa, ja kanava yrittää vasta nyt tyrkyttää katsojille samalla kaavalla tehtyä fiktiota ja faktaa sekoittavaa draamasarjaa. History Channel saa pisteet siitä, että malttoi odottaa näinkin kauan ennen rahastusyritystä, jollainen Knightfall-uutuussarja aivan selkeästi on. Vikingsin ja Game of Thronesin faneille suunnattu Knightfall on valitettavasti jokaisella osa-alueella viikinkiseikkailua huonompi tekele, ärsyttävän mitäänsanomaton keskiaikapullistelu, jossa seksikkäät uskonmiehet päätyvät jatkuvasti ääriväkivaltaisiin miekkataisteluihin, joissa ei digiverta säästellä.

Näyttelijä Jeremy Rennerin tuotantoyhtiön käsialaa oleva Knightfall kertoo Temppeliherrain ritarikunnasta, vaikutusvaltaisesta ja varakkaasta järjestöstä, jonka tehtävänä oli kristinuskon tärkeimpien pyhäinjäännösten suojelu. Tausta on tositapahtumissa, mutta meno on suunnilleen yhtä realististista kuin Vikingsissa, eli historialliset faktat kannattaa unohtaa saman tien. Periaatteessa Knightfall yrittää tarjota monipuolista keskiaikaan sijoittuvaa poliittista ja sotilaallisesta juonittelua, ihmissuhdekoukeroita, rakkautta, kostoa ja uskonnollista pohdintaa. Lopputulos on kuitenkin äärimmäisen tylsä saippuasarja, kuin Game of Thrones ilman lohikäärmeitä, joka yrittää kohahduttaa mässäilemällä väkivallalla, mutta saa katsojan lähinnä haukottelemaan.

HBO lähetti sarjan kymmenestä jaksosta katsottavaksi kolme ensimmäistä, joista uupuu kumma kyllä melkein kokonaan paljas pinta. Ilmeisesti väkivallan lisäksi seksikohtauksia on luvassa myöhemmissä jaksoissa reippaasti enemmänkin, mutta jos taso pysyy muuten samana, niin sarjaa ei pelasta rohkeinkaan turhanpäiväinen ähinäkohtaus.

Knightfallin alkuasetelmassa Temppeliritarit kadottavat pyhän Graalin maljan. Vuosia myöhemmin heidän korviinsa kantautuu vihje maljan mahdollisesta sijainnista, jota lähdetään etsimään ritari Landryn (Tom Cullen) johdolla. Cullen on tuttu Downton Abbey -sarjasta, kuten moni muukin Knightfallin näyttelijöistä. Downtown Abbeyssa ovat näytelleet Cullenin lisäksi ainakin paavi Bonifatius VIII:tä esittävä Jim Carter ja Ranskan kuninkaan lakimiestä William De Nogaretia näyttelevä Julian Ovenden.

Suurin osa kolmesta ensimmäisestä jaksosta vietetään Pariisissa, jossa puhutaan, taistellaan, huudetaan, taistellaan ja taistellaan vielä vähän lisää. Juuri mitään yksityiskohtia juonesta ei jäänyt mieleen loputtomien toimintakohtausten seasta. Jos miekalla huitominen kerran on pääosassa, niin sen olisi voinut toteuttaa aika hiton paljon paremmin. Tällaisenaan Knighfallin taistelut ovat kamalaa CGI-puuroa ja pateettisuudessaan naurettavia.

Hidastuksia riittää loputtomiin, digiveri roiskuu ja yltiömahtipontinen tusinatuuttausmusiikki meuhkaa taustalla. Sama kaava on käytössä kohtauksesta toiseen, ja jotta katsojat ymmärtäisivät kyseessä olevan tosi tosi rankan tekeleen, niin mukana on myös mässäilygorea ja ääriväkivaltaa. Esimerkiksi selällään maassa makaava vihollinen tapetaan suurella ristillä, iskemällä se pahiksen suuhun pystyyn. Välillä kamera on sijoitettu ritarien kypärän sisälle, joka on omaperäinen ratkaisu ja tuo taisteluihin klaustrofobista fiilistä, mutta on videopelifiiliksessään pelkkä kertakäyttökikka.

Komean näköinen vaatetus ja lavastus toimivat, mutta ne eivät riitä pelastamaan sarjaa, joka on kaikilla muilla osa-alueilla tusinatavaraa. Knightfall on rasittavan tylsä, eikä yllä mitenkään Vikingsin tasolle. Temppeliritarien tarina ja Graalin malja ansaitsisivat jotain aivan muuta kuin väkivaltaisen ja melodramaattisen saippuaoopperan, josta kovimmankaan keskiaikafanin on hankala innostua.

Knightfall alkaa HBO Nordicilla tänään torstaina 7. joulukuuta.