Arvostelu Netflix kierrättää kuluneita ideoita Tribes of Europa -scifi-sarjassa, jonka vain kuusi jaksoa sisältävä kausi ei tunnu loppuvan koskaan
Tribes of Europaa mainostetaan Dark-sarjan tekijöiden uutuutena. Sillä onkin samat tuottajat, mutta muuta yhteistä tällä bulkkimössöllä ei ole aivot nyrjäyttäneen Darkin kanssa.
Netflixin tuorein dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva tieteissarja Tribes of Europa vaikutti varsin lupaavalta. Sitä mainostetaan hienon Dark-sarjan tekijöiden uutuutena ja kantava idea on kiinnostava. Lopputulos on taas tuttua Netflixiä, onneton sekasotku, joka lainaa paremmiltaan, yrittää tunkea aivan liian monta ideaa samaan pakettiin ja onnistuu silti olemaan puuduttavan tylsä.
Sarjan tuottajat ovat Dark-häröilystä tuttuja, mutta muuta tekemistä Tribes of Europalla ei sen kanssa ole. Tai no, on mukana yksi sama näyttelijä, mutta se ei merkkaa yhtikäs mitään. Kuten eivät yhteiset tuottajatkaan, sillä Tribes of Europa on täysin luojansa Philip Kochin tekele, joka on käsikirjoittanut sen yhdessä Jana Burbachin ja Benjamin Seilerin kanssa.
Saksalaissarja sijoittuu nimensä mukaisesti Eurooppaan, vuoteen 2074, jolloin valtioita ei enää ole olemassa. Noin 50 vuotta aiemmin on tapahtunut maailmanlaajuinen katastrofi. Maanosa on jakautunut eri heimoihin, jotka asuttavat perinteistä post-apokalyptista maailmaa. Mystisen katastrofin johdosta keskenään sotivilla heimoilla ei ole käytössään modernia teknologiaa. Yhdistävänä tekijänä eri kööreillä on toisistaan mahdollisimman paljon eroavat käsitykset yhteiskunnasta ja usko oman järjestelmänsä ja arvojensa parhaudesta.
Sarjan luoja Koch sai innoituksen ja alkusysäyksen teokseensa vuoden 2016 Brexit-äänestyksestä. Tribes of Europen apokalypsin jälkeiset tapahtumapaikat tuntuvat autenttisilta, mutta juoni on dystopiatarinoiden geneeristä pakkopullaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tätä kamaa on nähty niin leffoissa kuin tv-sarjoissa aivan liikaa. Dystopiascifin päähahmoina ovat suunnilleen aina teinit tai nuoret aikuiset, vaikka kyseessä ei edes olisi YA-tekele. Tribes of Europa ei väkivaltaisuudessaan ole todellakaan mitään esiteinien kamaa, mutta silti päähenkilöiksi on jälleen nostettu kolme nuorta sisarusta, joista jokainen on ärsyttävä hahmo.
Sarja sekoittaa yhteen aineksia vähän sieltä täältä. Mukana on esimerkiksi perinteisempää seikkailua, veristä poliittista juonittelua, tieteistrilleriä ja vähän komediaa. Hahmoja on mukana liikaakin, mutta yksikään heistä ei tunnu aidolta.
Sisarukset Kiano (Emilio Sakraya), Liv (Henriette Confurius) ja Elja (David Ali Rashed) kuuluvat Origines-heimoon, kööriin joka haluaa elää mahdollisimman rauhassa luonnon keskellä ja uskoo teknologian olevan kaiken pahan alku.
Crowes-heimon jäsenet ovat puolestaan sarjan pahiksia, väkivallasta ja lihallisista iloista nauttivia sotureita. He eivät silti ole barbaareita, vaan elävät hierarkiassa tarkkojen sääntöjen mukaan ja pitävät esimerkiksi aina lupauksensa sekä ovat rehellisiä.
Crimson Republic -kööri on lähimpänä perinteistä demokratiaa, jossa valta on kuitenkin armeijalla. Lisäksi mukana on salaperäinen Atlantians-heimo, joka on jatkanut elämäänsä melkein samanlaisena kuin se oli ennen katastrofia. Heistä ei tiedetä juuri mitään muuta, kuin että heillä on hallussaan hämmästyttävän edistynyttä teknologiaa.
Yksi Atlantians-heimon jäsenistä rysäyttää avaruusalusta muistuttavan kulkuneuvonsa Origenes-heimon alueelle, joka herättää myös muiden ryhmien mielenkiinnon. Sisarparvesta Elja pelastaa pilotin, jolla on hallussaan mystinen kuutio, jonka kaikki haluavat itselleen. Crowes-sakki hyökkää Origens-heimon kimppuun ja tappaa heistä suuren osan. Eljan Kiano-veli ja heidän isänsä vangitaan ja viedään orjiksi Crowesien päämajanaan pitämään entiseen Berliiniin, Liv-sisko päätyy Crimson Public -porukan luo ja Elja itse pakenee kuution kanssa. Hänen tehtävänään on viedä ihmiskunnan kannalta tärkeää tietoa sisältävä aparaatti takaisin Atlantians-omistajilleen.
Sisarkatras kirmaa siis ympäriinsä ja sarja loikkii heidän seikkailujensa perässä. Teos paljastaa mysteerejään pikku hiljaa, mutta sen näyttämän maailman salaisuudet tai päähenkilöt eivät ole tarpeeksi kiinnostavia, jotta yhdenkään kohtalosta jaksaisi välittää. Hahmoilla olisi mahdollisuuksia toimia muillakin tavoin, mutta he käyttäytyvät täysin ennalta-arvattavasti, vain ja ainoastaan kliseisen juonen ehdoilla. Väkivaltaisen kyynisen maailman tapahtumat tuntuvan aivan liian tutuilta ja tuhat kertaa aiemmin kolutuilta, eikä sarja herää henkiin missään vaihessa kuuden jakson aikana.
Tribes of Europa näyttää paikoin oikein hyvältä, vaikkei olekaan mikään jättibudjetin tuotos. Metsämaisemat, autioituneet ja luonnon valtaamat kaupungit sekä futuristiset maisemat ovat kuin sekoitus Children of Men – ja Blade Runner -elokuvia ja Game of Thrones -sarjaa. Lavasteet, tehosteet ja vaatetus toimivat tarpeeksi hyvin, vaikka Crows-heimon jäsenet näyttävätkin asunsa aivan liian överiksi tuunaamilta cosplay-harrastajilta. Se, että jokaisen heimon jäsenien rytkyt ja heidän elinympäristönsä näyttävät omanlaiseltaan ei riitä. Kaikki on pelkkää pintaa – tylsän stereotyyppisiä hahmoja ja juonikuvioita.
Tribes of Europa yrittää myös sanoa jotain syvällisempää Euroopan mahdollisesta tulevaisuudesta liittyen Brexitiin, käynnissä olevaan ja tuleviin pandemioihin sekä teknologiariippuvuuteemme. Vain kuusi vähän alle tunnin mittaista jaksoa sisältävä ensimmäinen tuotantokausi on taas tuttua Netflix-höttöä, joka etenee vauhdilla, mutta tuntuu silti tarpovan suossa, onnistumatta sanomaan mistään yhtikäs mitään. Sarja näyttää vähän paremmalta kuin suoratoistopalvelun tusinatuotokset yleensä, mutta se ei riitä pelastamaan tätäkään kliseekokoelmaa.
Tribes of Europa ei ota riskejä, ollen sitä samaa unettavan tylsää bulkkimoskaa kuin suurin osa Netflixin alkuperäistuotannoista. Se on sääli, sillä sarjan premissi tarjoaa mahdollisuudet paljon parempaan.
Tribes of Europa -sarja saa ensi-iltansa Netflixissä huomenna 19. helmikuuta.
