Arvostelu: Spandex Sapiens on omaperäinen dokumentti homofobisesta showpainijasta
Ensi-ilta: 17.6.2016
Alkuperäisnimi: Spandex Sapiens
Ohjaus: Oskari Pastila
Käsikirjoitus: Oskari Pastila & Ilja Rautsi
Pääosissa: Michael Majalahti, Jessica Love, Taimo Majalahti, Maire Majalahti, Diana Majalahti, Kukka Laakso, Wilma Schlizewski
Pituus: 84 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Showpainija ähisee öljyttynä muiden miesten kanssa kehässä, mutta ei tykkää homoista tai transgendereistä, koska on tosimies.
Arvostelija: Aki Lehti
Spandex Sapiens -dokumentin kohderyhmä ei ole pelkät showpainifanit. Päällisin puolin se on painidokumentti, mutta elokuva yrittää käsitellä paljon laajempia ja tärkeämpia aiheita. Pelkkää wrestling-dokkaria odottaville tiedossa on todennäköisesti pettymys.
Spandex Sapiensin pääosassa nähdään kanadansuomalainen Michael ”StarBuck” Majalahti, kunnon luolamies, joka omien sanojensa mukaan on syntynyt väärään aikaan. Majalahti on niin oikeassa elämässä kuin painikehässäkin kunnon konservatiivi, saarnaajan poika, joka kertoo kunnioittavansa perinteisiä arvoja, jotka hänen maailmassaan tarkoittavat tappiin asti vietyä tosimiehisyyttä. Homot ja transsukupuoliset inhottavat, naisen paikka on keittiössä, väkivalta on ratkaisu ja kaikenmaailman viherpiipertäjät pitäisi piestä.
Majalahti tietää mielipiteidensä ärsyttävän ja onkin rakentanut koko StarBuck -painipersoonansa korostamalla homofobiaansa ja misogyniaansa.
Yhdysvalloissa wrestling on miljoonabisnestä, Suomeen se rantautui vuosituhannen vaihteen jälkeen ja henkilöityy juurikin Majalahteen, ympäri maailmaa painivaan 43-vuotiaaseen konkariin. Suomalainen showpaini on edelleen undergroundia, jossa tapahtumia järjestetään klubeilla ja jumppasaleissa parhaimmillaan parin sadan katsojan edessä. Useimmiten paikalla on vain kourallinen porukkaa.
Tähän maailmaan sukeltaa Täynnä tarmoa – ja Knucklebonehead -dokumenteistaan tuttu ohjaaja Oskari Pastila, keskittyen jästipäiseen Majalahteen, joka ei halua muuta kuin painia, vaikka sillä ei Suomessa kukaan pysty itseään elättämään.
Jotta dokumentissa olisi jonkinlainen juoni, se asettaa Majalahden vastustajaksi transsukupuolisen painijan Jessica Loven, jossa kiteytyy suunnilleen kaikki mitä Majalahti ei voi sietää.
Lähtöasetelma on herkullinen, mutta ohjaaja Pastila ja toinen käsikirjoittaja, elokuvakriitikkonakin tunnettu Ilja Rautsi eivät saa aiheesta tarpeeksi irti. Simppelistä juonesta huolimatta faktaa ja fiktiota aiheensa mukaisesti sekoittava dokumentti ei löydä punaista lankaansa missään vaiheessa, toistaa itseään ja eikä lopulta oikein tiedä mitä edes haluaa sanoa.
Koska Spandex Sapiensin kohdeyleisö ei ole pelkät painifanit, se voisi aluksi selittää lajia tuntemattomille, mistä oikein on kyse. Lajin historia sadan vuoden takaa karnevaaleista nykyiseksi jättihalleja täyttäväksi viihdemuodoksi olisi muutamassa minuutissa kerrottu. Asia tulee selväksi leffan aikana, mutta indiepainipromootioiden ja miljoonabisnes WWE:n ero olisi helposti kuitattu parilla virkkeellä.
Jos ei tunne Starbuckia ja painimaailmaa entuudestaan, elokuva on aluksi haastava.
Majalahti on painijana vanhaa koulukuntaa, eli vaikka dokumentti näytttää hänen oikeaa kulissen takaista elämäänsä, niin tietyllä tapaa mies ei riko kayfabea lainkaan, vaan pysyy roolissaan myös siviilissä. Wrestling on ehdottoman totta, siinä ei ole mitään feikkiä.
StarBuck on painihahmona parhaasta päästä, oman persoonan jatke potenssiin sata ja pahis jota rakastaa vihata. Tuskin Majalahti siviilissä huutelee transgendereille, mutta vastenmielinen StarBuck-hahmo todellakin toimii kehässä, potkiessaan Jessica Lovea päähän solvaten tätä transuksi.
Elokuva yrittää tarjota samaistumispintaa muillekin kuin tosimiehille transsukupuolisen Loven kautta, mutta hahmo jää jotenkin etäiseksi. Kuka hän on, mistä tulee, millainen on hänen historiansa naisena miehen kehossa ja miksi hän on päätynyt sovinistiseen painimaailmaan?
Leffan kohtaukset toistuvat samanlaisina – StarBuck painii Suomessa tai Japanissa, tyttöystävä jättää ja toinen tulee tilalle, pitkä suhde tuntuu olevan mahdottomuus, isä Taimo Majalahti saarnaa uskoaan ja päivittelee yli nelikymppistä poikaansa, joka ei osaa asettua aloilleen.
Paikoitellen dokumentti näyttää liikaakin pikkubudjetin pätkältä, ilmeisen tahallisesti. Oikeiden tapahtumien väliin leikatut utuisen unimaiset, lavastetut taistelukohtaukset aiheuttavat melkeinpä myötähäpeää. Niissä Starbuck ja Jessica Love kirmaavat ympäri Helsinkiä ja taistelevat kaupan käytävillä. Jos tarkoitus on entisestään painottaa faktan ja fiktion sekoittuvan painimaailmassa, niin siinä kohtaukset onnistuvat. Molemmat painijat osaavat työnsä kehässä ja uhoamispromoissaan, mutta ei heistä oikeiksi näyttelijöiksi ole, kuten ei monesta maailmankuulusta wrestlingin supertähdestäkään. Camp on osa showpainia ja sen viehätystä.
Spandex Sapiens ei missään vaiheessa naura StarBuckille, ei vaikka se olisi todella helppoa. Tietysti tekijät tiedostavat kuinka tragikoominen hahmo painija on, kuten hän ehkä itsekin, vaikka ei suostukaan tuomaan sitä julkisesti esiin. Tästä viestii esimerkiksi hänen seinällään oleva The Wrestler -elokuvan juliste, jota monet painijat vihasivat. Esimerkiksi entinen WWE:n superstara ja Majalahden ystävä Lance Storm dumasi leffan aikoinaan blogissaan alimpaan helvettiin.
Yhtäläisyyksiä The Wrestlerin ja Spandex Sapiensin väliltä on löydettävissä, tosin sillä erotuksella, että Majalahti ei ole koskaan ollut supertähti, eikä hänelle mene läheskään niin huonosti kuin Mickey Rourken esittämällä Randy ”The Ram” Robinsonilla.
Dokkari näyttää alkuteksteissään Majalahden piirustuksia, mutta ei painota miehen olevan sekatyöläinen, joka tienaa rahansa painin ohella personal trainerina, kuntosaliohjaajana, kuvittajana, mainosmiehenä, kääntäjänä ja ties minä.
Spandex Sapiens yrittää sanoa paljon, mutta onnistuu lähinnä näyttämään indiepainijan elämän olevan raadollista ja rankkaa, teki sitä työkseen missä päin maailmaa tahansa, saati sitten Suomessa.
Silti se on omaperäinen dokumentti.
PlusMiinusNolla:
+ Majalahti on rehellisesti oma itsensä
+ Erilainen suomalainen dokumentti
– Punainen lanka on hukassa
– Jessica Loven hahmo jää turhan pinnalliseksi
– Loppuu töksähtäen
0 Jättää paljon tulkinnanvaraa katsojalle
