Arvostelu: The Last Days of American Crime on niin huono elokuva, ettei Netflix halua tilaajiensa edes tietävän sen olevan katsottavissa

07.06.2020 10:14 | Aki Lehti

Netflixin The Last Days of American Crime -scifi-toiminta-elokuvan tekijät ansaitsisivat jonkin rangaistuksen.

Taken– ja Transporter-jatko-osista tutun Olivier Megatonin ohjaama The Last Days of American Crime on 2,5 tuntia pitkä tieteistoimintaelokuva, jossa ei tapahdu yhtikäs mitään. Se on aivan helvetin ruman näköinen, amatöörimäisesti kuvattu ja leikattu pökäle, jonka näyttelijät suoltavat niin kammottavia repliikkejä, että ne rustannut käsikirjoittaja Karl Gadjusek pitäisi piestä. Tai no, ei turvauduta sentään väkivaltaan, mutta jokainen tässä teoksessa mukana oleva ansaitsisi jonkin sortin rangaistuksen, sillä The Last Days of American Crimen ainoa rikos on elokuva itse.

Leffa perustuu Rick Remenderin vuoden 2009 saman nimiseen sarjakuvaan, joka oli vain kolmen numeron mittainen kokonaisuus. Sarjis ei ollut mikään mestariteos, mutta silti ihan luettavaa väkivaltaviihdettä, sekoitus noiria, scifiä ja toimintaa, joka oli vedetty tahallisen överiksi.

The Last Days of American Crimen höpsöstä lähtöasetelmasta voisi saada aikaan hyvänkin elokuvan. Se sijoittuu lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin, jossa hallitus aikoo viikon kuluttua käynnistää signaalin, joka estää ihmisiä tekemästä mitään rikollista. Käynnistyttyään aparaatti jähmettää laittomuuksia yrittävän paikoilleen, aiheuttaen suunnatonta kipua.

Kaupunki on siis luonnollisesti täysin sekaisin, jokaisen konnan yrittäessä tehdä mahdollisimman paljon rikoksia. Leffan ajoitus ei ehkä ole kaikkein paras, sillä se on täynnä kuvastoa Yhdysvalloissa mellakoivista ja ryöstelevistä ihmisistä. Muropaketti sai tekeleen katsottavaksi noin pari viikkoa sitten, mutta arviot sai julkaista vasta enskaripäivänä 5.6. Ainakaan eilen lauantaina elokuvaa ei löytynyt Netflixin uutuudet-osastosta, vaan sitä sai hakemalla hakea.

Tai ehkä suoratoistopalvelulla on kuin onkin rajansa ja heitä hävettää julkaista tällaista kuonaa. Se olisi ensimmäinen kerta.

Leffa alkaa melko mauttomalla kohtauksella, jossa Edgar Ramirezin esittämä päähenkilö Graham Bricke valelee rikolliskollegansa bensalla ja sytyttää tämän tuleen. Hänen kertojaäänensä mumisee jotain sekavaa. Seuraavaksi sälli dokaa baarissa, jossa hän tapaa Anna Brewsterin esittämän Shelbyn. Kaksikko päätyy saman tien panemaan paskaiseen vessaan ja taustalla soi cover-versio The Stoogesin I Wanna Be Your Dog -klassikosta.

Todella tyylikästä.

Shelby on hakkeri ja Michael Pittin näyttelemän Kevin Cash -limanuljaskapahiksen vaimo. He houkuttelevat Bricken mukaan Amerikan viimeiseen rikokseen. Ideana on varastaa kuorma-autollinen käteistä juuri ennen kuin rikoksenestosignaali käynnistyy ja karata Kanadan puolelle. Shelbyn hakkerintaidoilla he saavat yhden signaalia lähettävän tornin hetkeksi mäsäksi, jonka on tarkoitus antaa kolmikolle puoli tuntia lisäaikaa rikoksen suorittamiseen.

The Last Days of American Crime olisi taatusti vaikkapa 90 minuutin mittaisena aivan sietämätöntä katsottavaa, mutta jostain järjettömästä syystä tekele on venytetty kahden ja puolen tunnin mittaan. Hahmot jaarittelevat ja jaarittelevat, uhoavat ja kiroilevat, mutta mitään ei tapahdu. Sarjakuvassa machopullistelu toimi, mutta leffamuodossa se on pelkkää myötähäpeää aiheuttavaa spedeilyä. Sarjiksessa Shelby oli femme fatale, mutta elokuvassa hän on yksi surkeimmin kirjoitetuista naishahmoista todella pitkään aikaan. Hahmon tehtävänä on joko harrastaa seksiä tai joutua pulaan. Megatonin kamera nuolee naisen vartaloa ja häntä piestään, uhkaillaan ja käytetään hyväksi. Ohjaaja unohtaa vähän väliä tekevänsä toimintaleffaa ja tyyli lipsahtaa mauttoman eroottisen trillerin puolelle.

Oikeastaan The Last Days of American Crime ei edes ole toimintaelokuva, sillä ensimmäinen actionkohtaus nähdään noin 90 minuutin paikkeilla. Ryöstöä ja loppuhuipennusta ennen nähdään muutama räiskintäkohtaus, joissa hahmot ammuskelevat päättömästi sinne sun tänne. Joku voisi tehdä YouTubeen videoesseen kohtauksesta, jossa Cash ottaa hengiltä rikollispomofaijansa, sillä se on malliesimerkki siitä miten elokuvaa ei tehdä. Kohtauksessa on pielessä aivan kaikki.

Leffaan on ängetty mukaan myös täysin turhia sivujuonia, joita ei sarjiksessa nähty. Aikaa tuhlataan esimerkiksi Sharlto Copleyn esittämään poliisiin, jolla ei ole mitään syytä olla mukana elokuvassa. Dialogi on joko aivan käsittämättömän tylsää tai vain pelkästään käsittämätöntä. Hahmot höpisevät repliikkejä, jotka ovat paikoitellen aivan dadaa, kuin jonkin reploja suoltavan generaattorin tuottamia.

The Last Days of American Crime on ehkä tylsin koskaan tehty toimintaelokuva, kahden ja puolen tunnin mittainen katsojan kidutus, joka tuntuu vielä paljon pidemmältä. ”Elokuva” sai ensi-iltansa Netflixissä toissa päivänä 5. kesäkuuta.

THE LAST DAYS OF AMERICAN CRIME