Arvostelu: Antonio Banderas tekee yhden uransa hienoimmista rooleista Kärsimys ja kunnia -elokuvassa

Ohjaaja Pedro Almodóvar ja näyttelijä Antonio Banderas ovat tehneet yhteistyötä melkein 40 vuotta. Ystävysten uusin elokuva on mestariteos, ylistys elämälle, rakkaudelle ja rakkaudelle elokuvaan.

Ensi-ilta: 30.08.2019.
Alkuperäisnimi: Dolor y gloria
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Antonio Banderas, Penélope Cruz, Asier Etxeandia, Leonardo Sbaraglia
Pituus: 113 minuuttia
Ikäraja: K16

Pedro Almodóvarin ohjaama ja käsikirjoittama Dolor y gloria sai maailmanensi-iltansa viime toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa sen pääosanesittäjä Antonio Banderas palkittiin roolistaan parhaan miespääosan palkinnolla. Hän esittää leffassa elokuvantekijä Salvador Malloa.

Kärsimys ja kunnia -elokuvan rooli on monestakin syystä yksi Banderasin pitkän uran hienoimmista. Elokuva on omaelämäkerrallinen teos niin ohjaajalle kuin näyttelijällekin. Kaksikon ystävyys on jatkunut melkein 40 vuotta, vaikka he välillä olivatkin riidoissa.

Almodóvar hyödyntää elokuvassaan omaa elämäänsä ja kokemiaan asioita. Salvador Mallo on kiistatta ohjaajan omakuva, pitkän uran tehnyt arvostettu taiteilija. Mallon huippuvuodet ovat kuitenkin jo takanapäin. Miestä vaivaavat monet fyysiset ja psyykkiset ongelmat, joita hän päätyy hoitamaan erilaisilla päihteillä, lähinnä kovilla huumeilla. Erakoitunut oman kuolevaisuutensa tajuava hahmo haluaa parantua ja olla parempi ihminen, yrittäen paikata välinsä aikoinaan suututtamaansa näyttelijään, arvostetuimpien elokuviensa tähteen.

Nykytilanteen korjatakseen ohjaajan on kohdattava entinen elämänsä, sen hyvät ja huonot asiat sekä tekemänsä virheet. Ylitsevuotavassa maailmantuskassa kieriskelevä Mallo päätyy katsojan kanssa melkoiselle matkalle menneisyyteen. Tarinassa ovat läsnä niin ohjaajan äiti, kollegat kuin nuoruuden poikaystävä, joka nyt elää heterosuhteessa toisella puolen maapalloa.

Kärsimys ja kunnia on Almodóvarille tyypilliseen tapaan tragikomedia. Melankolian sekaan mahtuu myös hauskoja kohtauksia, mutta usean hänen aiemman elokuvansa täysin överiksi vedetyt hahmot ja kirkkaiden värien ilotulitus uupuvat lähes kokonaan. Teos etenee Almodóvar-elokuvaksi todella rauhallisesti, mutta mukana on onneksi myös huumoria.

Aivan jumalattoman komean näköinen elokuva avautuu kerros kerrokselta, hyppien nykyhetkestä päähenkilön menneisyyteen. Flashbackit ja muistot löytyvät jostain unen ja valveen rajamailta heroiinin avulla. Päihderiippuvuudesta huolimatta Mallo tuntuu luotettavalta kertojalta, koska ei halua enää valehdella itselleen.

Kärsimys ja kunnia on juonenkäänteineen ja yllätyksineen myös melodraama. Haudatut muistot nousevat pintaan tapaamalla hahmoja menneisyydestä, joiden kautta myös nykyhetki muuttuu merkitykselliseksi.

Vaikka tunnelma on pääosin surumielinen, niin pääosassa Banderas ei todellakaan vain mökötä. Hän käy elokuvan aikana läpi koko tunteiden kirjon, usein sanomatta sanaakaan. Tarvittaessa kaiken alleen jyräävä tuska tulee esille hänen koko olemuksestaan, mutta näyttelijä onnistuu kertomaan esimerkiksi kaiken tarvittavan menneestä rakastajastaan vain vienolla hymyllä suupielessä. Vetiset silmät vilahtavat lähikuvissa, ja katsoja ymmärtää saman tien itkeekö hahmo onnen- vai surunkyyneleitä. Näyttelijä sai pari vuotta sitten sydänkohtauksen, jonka aiheuttaman surun hän laittoi Almodóvarin ehdotuksesta roolihahmoon.

Penelope Cruz on mukana pienessä, mutta sitäkin tärkeämmässä roolissa Mallon äitinä. Ohjaajan muistoissa äiti on se, joka tuo elämänilon mukanaan kaikkialle, silloinkin kun perheellä menee huonosti. Asiaa ei todellakaan tarvitse esittää alleviivaten, sillä Cruzin luontainen lämpö riittää.

Almodóvar on kertonut haastatteluissa, että suurin osa elokuvasta on fiktiota, eikä sillä ole juurikaan tekemistä hänen oman elämänsä kanssa. Silti esimerkiksi Mallon tilavaan kämppään sijoittuvat kohtaukset on kuvattu Almodóvarin kotona.

Totta tai ei, niin Kärsimys ja kunnia on kauniin koskettava, syvältä riipaiseva empaattinen kertomus elämästä, rakkaudesta ja rakkaudesta elokuvaan. Se on yksi upeimmista tänä vuonna näkemistäni elokuvista, joka nousee kahden katsomiskerran perusteella helposti ohjaajansa parhaiden teosten joukkoon.

KÄRSIMYS JA KUNNIA

”Kärsimys ja kunnia on mestariteos, josta nauttiakseen ei tarvitse tuntea Almodóvarin historiaa läpikotaisin. Eniten elokuvasta taitavat silti saada irti pitkäaikaiset fanit.”