Uusimmat

Arvostelu Lightyear on komea scifi-elokuva, mutta Pixarin parhaisiin Toy Story -esiosa ei lukeudu

14.06.2022 12:40 Aki Lehti

Lightyear-elokuva ei tunnu rahastukselta, mutta se jää silti kauas Pixarin parhaista leffoista.


LightyearEnsi-ilta: 15.6.2022
Alkuperäisnimi: Lightyear
Ohjaus: Angus MacLane
Käsikirjoitus: Jason Headley, Angus MacLane
Pääosissa: Chris Evans, Keke Palmer, Peter Sohn, James Brolin & Taika Waititi
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K7


Pixarin Lightyear-elokuvan markkinointikampanja on ollut vähintäänkin omituinen. Sen virallinen juonikuvaus väittää ”tieteistoimintaseikkailu Lightyearin kertovan Toy Story -elokuvista tutun lelun esikuvana toimineen avaruusrangeri Buzz Lightyearin taustatarinan”, aivan kuin Buzz olisi ollut hittielokuvien maailmassa oikea ihminen.

Näin ei tietenkään ole, minkä joku Pixarilla on tajunnut tehdä ilmeisesti viime hetkellä katsojille selväksi. Lightyearin alussa valkokankaalle lävähtää tilannetta selventävä teksti, joka kertoo Buzz Lightyearin olleen pääosahahmo Toy Storyn Andyn lempielokuvassa ja Lightyearin olevan se elokuva.

Eli kyseessä ei ole Buzz Lightyearin alkuperätarina, vaan Lightyear-elokuva itsessään on syy, miksi Buzz Lightyear -lelu alun perin päätyi vuoden 1995 Toy Storyssa Andyn huoneeseen.

Lightyear

Andy-pikkupoika oli aikoinaan ilmeisen fiksu lapsi, sillä vaikka Lightyear-elokuva on koko perheen viihdettä, niin sen juonen koukerot menevät perheen pienimmiltä hyvin todennäköisesti yli hilseen.

Lightyear on lähtökohdiltaan mukavan perinteinen tieteisseikkailu, joka aikamatkustarinoineen olisi todennäköisesti toiminut paremmin vähän varttuneemmille suunnattuna. Tällaisenaan se on turhan täynnä loputonta kohellusta, jonka ansiosta koskettavammat kohdat eivät onnistu kouraisemaan kovin syvältä. Vanhempien kannattaa myös varautua selittämään scifi-stoorin koukeroita auki junioreille.

Lightyear on tuttuun Pixar-tyyliin aivan julmetun komean näköinen, mutta liikaa toimintaan ja yleiseen häsellykseen luottava seikkailu. Mukana on myös tuttuja syvällisempi pohdintoja elämästä, jotka jäävät väistämättä valonnopeudella kiitävän kaahauksen jalkoihin. Komedia tuntuu turhan usein päälleliimatulta.

Lightyear

Chris Evans on oikea valinta Buzz Lightyear -sankarin ääneksi Tim Allenin sijaan. Toy Story -elokuvien Buzz-nukke oli koominen kevennys, mutta tässä elokuvassa Buzz on jykeväleukainen toiminnan mies, josta löytyy tarvittaessa myös vähän pehmeämpi puoli.

Tarinan alkuasetelma on simppeli. Buzzin ja hänen avaruusrangerikaverinsa Alisha Hawthornen (Uzo Aduba) avaruusalus rysähtää tuntemattomalle planeetalle. Kaksikko epäonnistuu pakoyrityksessään, jolloin heidän on herätettävä muu miehistö kapseleistaan. Kööri juuttuu vaaroja täynnä olevalle planeetalle useaksi vuodeksi, mutta Buzz ei tietenkään luovuta. Avaruussankari päätyy lentämään kerta toisensa jälkeen planeetan auringon ympäri, yrittäen saada aluksen kulkemaan jälleen valonnopeudella.

Buzzin koelennot kestävät vain muutaman minuutin, mutta niiden aikana planeetalla ehtii hurjasta lentonopeudesta johtuen kulua joka kerta useampi vuosi. Lopulta alkuperäismiehistön lapset ja lapsenlapset päättävät jäädä planeetalle, jossa ovat asuneet koko ikänsä. Buzzin koelennot lopetaan.

Lightyear

Leffa ei onnistu saamaan kunnon pixarmaista tunnekuohua aikaan, vaikka Buzzin ystävä Alisha ja muu miehistö muuttuu pikavauhtia vanhuksiksi sankarin silmien edessä. Lightyear ei kosketa samaan tapaan kuin esimerkiksi Inside Out, Soul tai lukuisat muut Pixar-elokuvat.

Finding Dorynkin ohjannut Angus MacLane löytää yhdessä käsikirjoittajakollegansa Jason Headleyn kanssa Lightyeariin hitusen verran Toy Story -tunnelmaa, mutta sitäkin enemmän viittauksia alkuperäiselokuviin. Tyyliltään Lightyear on kuitenkin aivan erilainen kuin leluelokuvat, mutta sen näppärä tieteistarina uhkaa hukkua turhan pakotetun oloisen komedian alle.

Hassuttelumittaria voisi säätää paljon pienemmälle, erityisesti Mo Morrison -hahmon kohdalla, jonka äänenä toimii Taika Waititi. Avaruusrangerialokas saattaa olla ärsyttävin Pixar-hahmo kautta aikain. Hömelön kuikelon ainoa funktio ja ominaisuus on olla mahdollisimman kömpelö sählääjä, jonka ansiosta Buzz tovereineen joutuu yhä uusiin vaikeuksiin. Ääliö on hahmona Jar Jar Binks -tason rasite, kohta suoni puhkeaa päästä -osaston edustaja, jonka kohdalla elokuvantekijöiden harkintakyky on pettänyt ja pahasti.

Lightyear

James ”Joshin isä” Brolin on oiva valinta Zurg-pahiksen ääninäyttelijäksi, erityisesti siinä vaiheessa kun ilkiön salaisuus paljastuu. Myös Peter Sohn loistaa Sox-robottikissana, joka on helposti elokuvan paras hahmo. Lähes kaikkitietävästä ja melkein mihin tahansa pystyvästä konekatista irtoaa elokuvan parhaat naurut.

Animaatio on tietysti tuttuun Pixar-tyyliin todella komeaa. Harmittavasti syvällisempi pohdinta ihmisyydestä ei tällä kertaa toimi oikein lainkaan, jonka takia leffa ei ole sellainen tunteiden vuoristorataa kuin Pixar-tekeleet parhaimmillaan.

Lightyear ei missään tapauksessa ole huono elokuva, vain turhan keskinkertainen Pixarin-teos. Elokuva viihdyttää mainiosti vajaan parin tunnin verran, mutta tuskinpa tätä tulee toiste tuijotettua. Pixar-tasolla Lightyear asettuu johonkin The Good Dinosaur – ja Monsters University -elokuvien rinnalle, eli tarjolla on toimivaa kolmen tähden arvoista kertakäyttöviihdettä.

LIGHTYEAR

Arvosana: 3/5

”Lightyear-elokuva ei tunnu rahastukselta, mutta Pixar-tasolla se on korkeintaan keskinkertaista viihdettä.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat