Arvostelu: Martin Freemanin tähdittämä Cargo on piristävän omaperäinen zombi-elokuva

Netflixin Cargo-kauhuelokuva kunnioittaa zombi-genren mestariteoksia, mutta tuo siihen myös jotain uutta.

Viime vuosien zombivillitys on tuottanut toinen toistaan kamalimpia elokuvia ja sarjoja elävistä kuolleista, mutta mukaan on mahtunut myös useita upeita teoksia. Brittiläinen The Girl with All the Gifts pääsi meilläkin onneksi teatterilevitykseen asti, mutta korealaisen Train to Busan -leffan kohdalla saimme tyytyä vain Blu-ray-julkaisuun. Nyt jo viime syksynä Adelaiden elokuvajuhlilla Australiassa maailmanensi-iltansa saanut Cargo saa kunnolla näkyvyyttä, sillä Netflix osti sen kansainväliset esitysoikeudet.

Australialaisten Yolanda Ramken ja Ben Howlingin käsikirjoittama ja ohjaama Cargo oli alun perin vain seitsemän minuutin mittainen lyhytelokuva, jota on tähän mennessä katsottu YouTubessa melkein 15 miljoonaa kertaa. Simppeliin ideaan luottava Cargo toimii jopa omituisen hyvin täyspitkänä elokuvana, tehden kunniaa genren mestariteoksille ja tuomalla siihen vähän jotain uuttakin.

Zombi-elokuvat toimivat useimmiten parhaiten silloin kun niillä on jotain sanottavaakin, eikä kyse ole pelkästä elävien kuolleiden lahtaamisesta ja hengissä säilymisestä. Cargo on toimivan pelottava kauhutrilleri, mutta hyvän elokuvan siitä tekee sen sosiaalinen kommentaari. Se ottaa kantaa niin Australian kolonisaatioon ja alkuperäisasukkaiden kohteluun kuin ilmastonmuutokseenkin.

Australian erämaahan sijoittuvassa tarinassa Martin Freemanin esittämä Andy asuu vaimonsa Kayn (Susie Porter) ja pikkuvauva Rosien kanssa asuntolaivassa, joka lipuu hitaasti jokea pitkin. Ruoka alkaa olla vähissä ja heidän täytyy tehdä päätös astuako kuivalle maalle vai jatkaa matkaa nälkää nähden. Vastaan tulee kuitenkin puoliksi uponnut jahti, josta löytyy runsaasti elintarvikkeita. Valitettavasti sen uumenissa vaanii zombi, joka puree Kayta.

Cargossa purema ei muuta uhriaan heti raivohulluksi ihmislihaa syöväksi eläväksi kuolleeksi, vaan muutoksessa kestää suunnilleen 48 tuntia, jonka tarkkailua varten tästä maailmasta löytyy aktiviisuusrannekkeilta näyttäviä vekottimia, jotka näyttävät missä mennään. Perheen on pakko astua maihin ja suunnata kohti heidän karttaansa merkittyä pientä sairaalaa.

Kay haluaa tietysti Andyn jättävän hänet jälkeensa, mutta mies ei ole vielä valmis jättämään vaimolleen hyvästejä tai hylkäämään häntä ainoan parannuskeinon kanssa luontoon. Valtio on ehtinyt reagoida tilanteeseen sen verran, että se jakanut asukkaille ohimolle asetettavan isoa ruiskua muistuttavan laitteen, joka iskee valtavan piikin käyttäjän aivojen läpi. Ainoa parannuskeino on siis tappaa itsensä ennen kuin muuttuu zombiksi.

Tilanne muuttuu kamalasta toivottomaksi Andyn joutuessa myös zombin puremaksi, joillon isällä on vain kaksi vuorokautta löytää joku joka pitää huolta Rosie-vauvasta. Se ei ole kovin helppo homma keskellä ei-mitään, jossa suurin osa vielä elossa olevista harvoista ihmisistä on menettänyt suurimman osan ihmisyydestään ja kyvystään empatiaan.

Yksi kammottavimmista vastaan tulevista hahmoista on Anthony Hayesin esittämä asehullu Vic, joka pitää esiteini-ikäistä aboriginaalityttö Toomia (Simone Landers) häkissä houkutellakseen zombeja paikalle, jotka hän tappaa turvallisen välimatkan päästä metsästyskiväärillä, viedäkseen niiden hallussa olevat rahat ja arvoesineet. Andy on huolissaan vain tyttärestään, mutta Vic näkee romahtaneessa sivilisaatiossa mahdollisuuden. Jos maailma vielä joskus palaa ennalleen hänestä tulee rikas mies.

Cargo on zombi-elokuva, joka ei käytä kyseistä termiä kertaakaan, eikä selitä mikä epidemian aiheutti, vaikka Andyn kohtaama entinen opettaja (Kris McQuade) mainitseekin jotain fossiilisten energiavarojen poraamisesta fraukkauksella, eli luontoa tuhoavalla vesisärötyksellä.

Pintatasolla Cargo on kauhutrilleri ja kertomus siitä kuinka hyvä isä toimii, tehden kaikkensa lapsensa tulevaisuuden turvaamiseksi. Se ottaa kuitenkin kantaa niin menneisiin vääryyksiin kuin nykyään tehtäviin hulluuksiin.

Aboriginaalitytön hyväksikäyttö on itsestäänselvä vertauskuva kolonalismille ja alkuperäisväestön kohtelulle. Elokuva pohtii myös sitä millaisen maailman jätämme jälkeemme lapsillemme, tuhoamalla luontoa ja ajattelemalla pelkästään itseämme. Vic on vain itsekäs kusipää, joka käyttää säälittä muita hyväkseen ja yrittää haalia itselleen kaiken maallisen. Andy taas on täysin päinvastainen hahmo, joka ajattelee vain lähimmäisiään ja tulevaa, uhraten itsensä lapsensa ja yhteisen hyvän takia.

Cargon zombit laahustavat hitaasti kuin George A. Romeron The Living Dead -elokuvissa, tunnelmassa on auringonpaisteesta huolimatta jotain samaa kuin John Hillcoatin synkkääkin synkemmässä The Road -maailmanloppuleffassa ja Australian erämaahan sijoituvassa vuoden 1971 Walkabout – Erämään vangit -klassikossa.

Martin Freeman kantaa kauhukertomuksen kunnialla harteillaan ja sivuosissa etenkin Landers onnistuu Toom-tytön roolissaan. Hahmoja on vähän ja monet heistä saavat vain hetken ruutuaikaa, mutta kaikki ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Debyyttiohjaajiksi Ramke ja Howling tekevät hienoa jälkeä, saaden hahmonsa tuntumaan oikeilta ihmisiltä ja kauniin erämaan muuttuvan todella pelottavan ahdistavaksi paikaksi.

Garco on kauhuelokuvaksi mukavan hidastempoinen, saa ajattelemaan ja jää väkisinkin pyörimään mieleen. Mitä itse tekisit vastaavasssa tilanteessa kun oma kohtalosi on jo sinetöity? Kuinka kohtelisit kanssaihmisiä ja ajattelisitko vain itseäsi?

Cargo on yksi viime vuosien parhaista zombi-elokuvista. Se tuli tarjolle Netflixiin perjantaina 18. toukokuuta.