Arvostelu: Netflixin How It Ends -maailmanloppuscifi on yksi vuoden hauskimmista kalkkunoista

19.07.2018 20:00 | Aki Lehti

Forest Whitakerin ja Theo Jamesin tähdittämä scifi-elokuva on niin kamalaa käppää, ettei naurulle tahdo tulla loppua. 

Koska tällä viikolla Netflixin liukuhihna näyttää pysähtyneen scifin osalta, niin otetaanpa käsittelyyn viime perjantaina 13. heinäkuuta tarjolle tullut How It Ends, jonkin sortin sekoitus tieteistarinaa ja perinteistä maailmanloppuleffaa. Jo hetken aikaa tarjolla ollutta elokuvaa ei arvioida sen takia, että se olisi erityisen hyvä, vaan päinvastoin. Kuumalla kotitoimistolla voi olla osuutensa asiaan, mutta How It Ends on niin järkyttävän huonoa kuonaa, että se sai aikaan hallitsemattomia hihityskohtauksia toinen toisensa jälkeen, eli kyseessä on yksi vuoden parhaista kalkkunoista.

Jos How It Ends -nimen on tarkoitus olla kysymys, niin vastausta on turha odottaa. Se on tullut jo ajat sitten selville, että Netflixin alkuperäistuotannoista suurin osa on aivan täyttä roskaa, joiden sekaan osuu myös onneksi säännöllisin väliajoin mestariteoksia. How It Ends -elokuvalle sopivampi nimi olisi ollut When It Ends, sillä vajaan parin tunnin mittainen roadtrip ja automainos ei tunnu loppuvan koskaan.

How It Endsissä mystisen apokalypsin myötä maailmassa leviävät huhut ja väkivalta. Divergent-leffoista tuttu Dressmanin vaatemallilta näyttävä Theo James ja Forest Whitakerin esittämä appiukkonsa eivät tule keskenään kovin hyvin toimeen, mutta erikoistilanne vaatii heidät sietämään toisiaan.

Jonkin selittämättömän ilmiön seurauksena koko Yhdysvalloista katkeaa sähköt, kaikki kommunikaatiovälineet keikkaavat ja netti on matalana.

Änkyrä Tom-appiukko, joka on tietysti entinen merijalkaväen sotilas, päättää lähteä ajamaan Chicagosta Seattleen, pelastaakseen tyttärensä Samanthan (Kat Graham). Jamesin esittämä Will haluaa tietysti lähteä mukaan, vaikka alfauros Tomia ei moisen nysvän seura kiinnostakaan. Hän kuitenkin ottaa Willin mukaan, koska pitkä ajomatka vaatii kaksi kuskia.

Tästä alkaa ”seikkailu”, jonka aikana nähdään komeita maisemia, ilmakuvia autosta, täysin älyttömiä kohtauksia, ilmakuvia autosta, appiukon ja vävypojan bondaus, loputon määrä hulvattoman paskaa dialogia ja vielä vähän lisää ilmakuvia autosta.

James on ehkä yksi maailman huonoimpia näyttelijöitä ja Willin rooli on kuin hänelle kirjoitettu. Hahmo näyttää suurimman osan ajasta hölmistyneeltä, höpisten kliseitä siitä kuinka paljon rakastaa vaimoaan. Parasta on kuitenkin miehen ulosanti jokaisen vastoinkäymisen kohdalla, jolloin älyn kalifi ei osaa hokea kuin fuck sitä ja fuck tätä, fuck, fuck, fuck ja välillä kunnolla innostuessaan sanomaan jopa sanan shit. Suu auki asioita ihmetellessään näyttelijästä tulee lähinnä mieleen aikuiseksi kasvanut ja geneeriseksi mallipojaksi muuttunut Butt-Head.

Forest Whitakerin fanien kannattaa ehdottomasti tsekata tämä käppäelokuva, sillä näyttelijän ainoana haasteena on yskiä loputtomasti. Köhimistä kuuntelee kuitenkin aluksi paljon mielummin kuin hänen vuorosanojaan. Ensin niiden kehnous lähinnä ärsyttää, mutta jossain vaihessa soopa alkaa väkisinkin naurattaa.

Oikeassa mielentilassa katsoja on viimeistään noin puolivälin kohdalla taatusti hysterian vallassa.

Parivaljakko kohtaa tietysti sekä avuliaita että vihamielisiä ihmisiä, joista suurin osa on flipannut totaalisesti, koska ei ole päässyt vuorokauteen päivittämään Facebookia.

Kun netti on ollut matalana huimat kolme päivä, niin jengi alkaa tietysti larpata Mad Maxia, ajellen moottoripyörillä, piesten ja tappaen kanssaihmisiään varastaessaan näiden tavarat ja ammuskellen kaikkea mikä liikkuu.

Ohjaajana toimii joku sälli nimeltään David M. Rosenthal, joka valitettavasti on näköjään tekemässä taatusti todella tarpeellista uusintaversiota Tim Robbinsin hienosta vuoden 1990 surrealistisesta Jaakobin painajainen -kauhuelokuvasta. Pisteet menevät kuitenkin käsikirjoituksen rustanneelle Brooks McLarenille, joka ei IMDB:n mukaan ole aiemmin tehnyt oikeastaan yhtikäs mitään elokuvien parissa.

Hänen uransa alku vaikuttaa kuitenkin lupaavalta, sillä tämän tasoisen kalkkunan käsikirjoittaminen vaatii jo jonkin sortin taitoja.

Suosittelen katsomaan How It Ends -taideteoksen porukalla, nauttien samalla jotain aivokemian sekoittavia päihteitä, jos moinen on juttusi. Yksin väärässä mielentilassa tuijotettuna elokuva saa aikaan jonkin sortin vääristymän aika-avaruusjatkumossa, sillä se ei pääty koskaan.

How It Ends?

En minä tiedä. En, vaikka katsoin köntsän käsittääkseni loppuun asti, eikä tiennyt elokuvakaan, mutta ainakin se nauratti.

Voi herraisä mitä kuonaa Netflix kehtaakin tuupata tarjolle. How It Ends tuli tarjolle striimauspalveluun viime perjantaina 13. heinäkuuta.