Arvostelu: Netflixin Lost in Space -scifisarja on onnistunut uusintaversio

Netflix ei ole aiemmin tarjonnut mitään Lost in Spacen kaltaista.

Netflix on tehnyt uusintaversion 1960-luvun täyttä campia olevasta Lost in Space -sarjasta, joka taitaa olla suomalaisille tutumpi vuoden 1998 kamalana elokuvaversiona, jossa nähtiin muun muassa Gary Oldman, William Hurt ja Frendit-sarjan Matt LeBlanc. Uudesta sarjasta nauttiakseen ei tietenkään tarvitse tietää alkuperäisestä yhtikäs mitään, vaikka uutuuteen onkin ripoteltu sinne tänne pikkujuttuja originaalitekeleen fanien bongattavaksi. Juonen kannalta niillä ei ole merkitystä.

Lost in Space kertoo Robinsonin perheestä, joka on valittu asuttamaan lukuisten muiden kanssa Alfa Centaurista löytyvää planeettaa. Maapallo on muuttumassa asumiskelvottomaksi ja ihmiskunnan on löydettävä uusi koti. Matkalla tapahtuu kuitenkin onnettomuus ja Robinsonien Jupiter-alus rysähtää tuntemattomalle planeetalle, joka on täynnä vaaroja. Matkalle tähtiin ei ole kelpuutettu ketä tahansa, joten perheen äiti Maureen (Molly Parker) on taitava avaruusinsinööri ja armeijataustainen isä John (Toby Stephens) hallitsee tekniikan.

Perheen kolme lasta ovat älykkäitä, mutta joutuneet aikuistumaan turhan aikaisin. Judy (Taylor Russell) pyrkii lääkäriksi, Penny (Mina Sundwall) pysyy positiivisena, vaikka tilanne olisi kuinka kamala ja nuori Will (Maxwell Jenkins) on nerokas pikkumies. Häntä suojelee planeetalta löytyvä robotti, joka tässä versiossa on jonkin sortin sekoitus Terminaattoria ja Rautajättiä. Mukana on myös tietysti Dr. Smith -pahis, täysin mielipuolinen manipuloija, jota esittää Parker Posey.

Vaikka ilkiötohtori onkin tällä kertaa nainen ja tunnelma alkuperäistä synkempi, niin Lost in Spacen perusidea on aivan sama kuin ennenkin. Sarja tarjoaa tieteisviihdettä koko perheelle, aliarvioimatta nuorempia katsojia. Vähän vanhemmille perheenjäsenten väliset suhteet ja dynamiikka ovat ehkä lukemattomia jännittäviä ongelmia ja seikkailuja kiinnostavampaa katsottavaa. Juonenkäänteitä ja suuria tunteita riittää, mutta saippuasarjamaisia elementtejä Lost in Spacesta ei onneksi löydy.

Tähän päivään päivitetyt erikoistehosteet ovat parhaimmillaan todella komeita, ja varsinkin Willin robottiystävään on nähty kunnolla vaivaa. Pelkillä efekteillä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, vaan sarja seisoo näyttelijöidensä varassa, jotka kaikki osaavat asiansa. Parhaiten rooleistaan suoriutuvat Posey ja Jenkins. Poseyn tohtori on valehteleva ja itsekeskeinen hirviö, mutta hän onnistuu esittämään roolin niin, että katsoja samaistuu myös mielipuoleen. Jenkins taas osaa näytellä Williä niin, että hänen pelkonsa huomaa, vaikka pikkumies yrittää vakuutella vanhemmilleen että kaikki on hyvin.

Netflixin sarjaksi Lost in Space on vanhahtavassa tyylissään jotain täysin uutta. Se ei ota kantaa tai ole allegoria nykyhetken ongelmille, vaan keskittyy rehelliseen eskapismiin. Sarja on rehellistä viihdettä, olemalla kuitenkaan aivotonta ajantappoa. Kertomuksessa ei ole alastomuutta, kiroilua tai ääriväkivaltaa, joka tuntuu piristävältä. Kymmenen jakson kausi kertoo tietysti yhden pitkän tarinan, mutta muutama jakso toimii omillaan, vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa The X-Filesin viikon hirviö -jaksot tai oikeastaan mikä tahansa vähän vanhempi sarja.

Kaksi ensimmäistä jaksoa ovat The Descent -elokuvasta tutun Neil Marshallin ohjaamia. Asiansa osaava ohjaaja tekee hienoa jälkeä, mutta hänen työstettäväkseen ovat osuneet sarjan tylsimmät jaksot, sillä perheen ja heidän tilanteensa esittelyyn tuhlataan vähän turhan paljon aikaa. Lost in Space lähtee kunnolla käyntiin vasta kolmannessa jaksossa, mutta ei kärsi Netflixin tavamerkiksi muodostuneesta ongelmasta, eli turhanpäiväisestä tyhjäkäynnistä tai täytemateriaalista.

Kymmenen jaksoa tulee helposti ahmittua kerralla, sillä cliffhangereita riittää loputtomiin, ja Robinsonit kohtaavat aina uuden ongelman saatuaan yhden selvitettyä. Menneiden vuosikymmenien tyylistä muistuttaa myös se, että sarja toimisi vallan hyvin myös jakso per viikko -tahdilla.

Lost in Space on mukavan perinteinen scifiseikkailu ja fantasia, joka onnistuu viihdyttämään kaikenikäisiä. Sarja tuli tarjolle Netflixiin perjantaina 13. huhtikuuta.