Arvostelu Pacific Rim – Kapina on puuduttavan tylsää tehostemoskaa
Pacific Rim -jatko-osa on ensimmäiseen elokuvaan verrattuna aivan kamala kokemus.
Ensi-ilta: 23.3.2018. / Alkuperäisnimi: Pacific Rim – Uprising / Ohjaus: Steven S. DeKnight / Käsikirjoitus: Emily Carmichael & Kira Snyder ja Steven S. DeKnight sekä T.S. Nowlin / Pääosissa: John Boyega, Scott Eastwood, Jing Tian, Cailee Spaeny, Rinko Kikuchi, Burn Gorman, Adria Arjona ja Charlie Day / Pituus: 111 minuuttia / Ikäraja: K12
Ohjaaja-käsikirjoittaja Guillermo del Toro teki oikean päätöksen jättäessään Pacific Rim -robottimäiskinnän jatko-osan tekemättä. Vuoden 2013 Pacific Rim on del Toron elokuvista ehdottomasti kehnoin, valtaisa pettymys, jota ei pelastanut edes ohjaajan lapsenomainen into jaeger-jättirobotteihin, kaiju-hirviöihin ja niiden välisiin näyttäviin taisteluihin. Del Toron nimi seisoo jatko-osassa kyllä tuottajan kohdalla, mutta hänen panoksensa lopputulokseen lienee olematon.
Pacific Rim – Kapinan on ohjannut esimerkiksi Daredevil– ja Spartacus-sarjojen showrunnerina toiminut Steven S. DeKnight. Television puolella työskentelemään tottunut DeKnight on aivan hukassa 150 miljoonan dollarin budjetilla toteutetun megamäiskeen ohjaajana. Asiaa ei taatusti auta se, että tämä on hänen ensimmäinen täyspitkä elokuvansa. Käsikirjoitus on neljän eri ihmisen yhdessä rustaama, joten sen tason voi arvata. Useamman blockbusterin tehnyt ohjaaja olisi saattanut saada käsikijoituksen irvikuvasta jotain irtikin, mutta DeKnight on ihan pihalla. Lopputulos apinoi lähinnä Michael Bayn Transformers-elokuvia, onneksi ilman hänen machoiluaan ja seksismiään.
Juonenkaltainen laittaa pikkurikollisena itsensä elättävän John Boyegan esittämän Jaken valitsemaan joko vankilan tai paluun Jaeger-robottiakatemiaan. Aiemmin robottipilottina mielestään epäonnistunut Jake on ensimmäisessä osassa sankarina kuolleen Idris Elban esittämän kenraali Pentecostin poika, joten häneltä odotetaan enemmän kuin muilta. Vastentahtoisesti hän ryhtyy kouluttamaan alokkaita yhdessä Scott Eastwoodin esittämän Lambertin, entisen robottipilottipartnerinsa kanssa. Leffa selittelee hetken aikaa asioiden tilaa, mutta pian vuosikymmenen suljettuna olleet hirviöiden ulottuvuuteen johtavat portaalit aukeavat ja rumilusten ja robottien päähänlyöntikisat voivat alkaa.
Pacific Rim – Kapinan suurin synti on se, että elokuva on puuduttavan tylsä.
Hahmoja heiluu mukana melkoinen määrä, jotta eri ikäisille katsojille löytyisi oma samaistumisen kohde, mutta sankareiden kohtalo ei voisi vähempää kiinnostaa. Hyvänä esimerkkinä toimii aivan Clint-isänsä näköinen Scott Eastwood, jonka Lambert-hahmo ei ole mitään muuta kuin puunaamainen robottipilotti, kova jätkä joka kuitenkin noudattaa käskyjä. Hän ja Jake ovat mukamas kokeneet kovia menneisyydessä, eivätkä pidä toisistaan, mutta olosuhteiden pakosta miesten on tultava toimeen. Vanhat tutut vaikuttavat kuitenkin melkein joka kohtauksessa siltä kuin olisivat juuri tavanneet.
Leffan pääasia, eli mäiskintä jättää myös kylmäksi. Del Toron ensimmäinen Pacific Rim oli tyylipuhdas pastissi, mutta kakkososan tunnelma ei toimi kuten pitäisi. Jotenkin tuntuu siltä, ettei elokuvan tekijöillä ole mitään käsitystä japanilaisesta hirviö- ja robottielokuvien genrestä. CGI-jättiläiset näyttävät välillä ihan hienoilta, mutta tunnelma on vinksahtanut. Se saattaa johtua siitä, että tällä kertaa hirviöt ja robotit mellastavat melkein joka kohtauksessa päivänvalossa. Taisteluista saa ensimmäistä osaa paremmin selvää, mutta leffa paljastaa hieman liikaa. Del Toron jättiläiset taistelivat pimeässä tai vesisateen keskellä, jolloin ne olivat pelottavampia.
Kun valkokankaalla on pelkkää tietokoneanimaatiota, niin homma toimii. Oikeiden ihmisten ja tehosteiden yhdistelmät ovat kamalaa katsottavaa, sillä ne näyttävät juuri siltä mitä ovatkin, näyttelijöiltä huitomassa green screenin edessä tyhjää. Mysteeriksi jää jälleen miten megabudjetilla tehty elokuva voi näyttää näin kököltä.
Koko leffa lepää uusista Star Wars -elokuvista tutun pääosanesittäjä John Boyegan harteilla. Hänen luontainen karismansa pelastaa paljon, ja ainoat vitsit jotka toimivat ovat ne joissa hän naureskelee itsetietoisena komeudelleen.
Pacific Rim – Kapinan lopussa luvataan lisää olevan tulossa, Boeygan hahmon uhotessa heidän hyökkäävän hirviöiden ulottuvuuteen. Se kuulostaa kiinnostavalta, sillä siinä tapauksessa elokuvasarja lipsahtaisi ehkäpä enemmän fantasian puolelle. Jos se on suuntana, niin toivotaan kolmannen osan tekijöiksi paremmin asiansa osaavaa porukkaa.
PACIFIC RIM – KAPINA
””Pacific Rim – Kapina on puuduttavan tylsää rymistelyä”
