Arvostelu: Sandra Bullockin Bird Box on tyypillisen keskinkertaista Netflix-kauhua

23.12.2018 09:59 | Aki Lehti

Kiinnostavalta vaikuttava Bird Box on malliesimerkki keskinkertaisesta mössöstä, jota Netflix työntää ulos kuin liukuhihnalta.

Bird Box -kauhuscifi lupaa paljon ja vaikuttaa trailerin perusteella oikein kiinnostavalta, nakaten samaan soppaan Sandra Bullockin, John Malkovichin, Jacki Weaverin, Trevante Rhodesin, Sarah Paulsonin ja Danielle Macdonaldin. Käsikirjoituksesta vastaa upeasta Arrival-elokuvasta Oscar-ehdokkuuden napannut Eric Heisserer ja ohjaajana toimii Oscarin Kosto-elokuvallaan voittama tanskalaisohjaaja Susan Bier.

Bird Boxia on ehditty verrata jo aivan liian monta kertaa A Quiet Place -kauhuleffaan, jonka kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin aisteihin perustuva pelko. Tässä post-apokalyptisessä maailmassa harvat eloonjääneet kulkevat silmät peitettyinä, sillä ulkona vaaniva voima saa ihmiset sekoamaan ja tappamaan itsensä jos he näkevät sen.

Elokuva alkaa melkein lopusta, hyppien sen jälkeen kahdessa eri ajassa. Menneessä Bullockin esittämä raskaana oleva Malorie on onnistautunut linnottautumaan pienen porukan kanssa Malkovichin näyttelemän Douglasin taloon, jossa he ovat suojassa ulkona vaanivalta kauheudelta kunhan vain pitävät ikkunat peitettyinä.

Heti alusta asti on suunnileen selvää mitä muille tapahtuu, sillä nykyhetkessä Malorie käskyttää kahta noin viisivuotiasta lasta. He ovat lähdössä silmät sidottuina parin päivän matkalle pienellä soutuveneellä pitkin jokea. Vaikka mitä tapahtuisi, niin silmiä ei avata. Joki yltyy jossain vaiheessa koskeksi, joka ei kuitenkaan ole niin vaarallinen kuin katsominen. Kakarat uskovat ja elokuva hyppää ajassa taaksepäin, jossa vietetään suurin osa teoksen kestosta.

Se on totaalisen typerä ratkaisu, sillä miksi kukaan välittäisi taloon piiloutuneiden ihmisten kohtalosta, koska elokuva periaatteessa spoilaa itse jo ensimmäisten minuuttien aikana heidän kohtalonsa.

Itse premissi on pöhkö, mutta kiinnostavan karmiva, joten on sääli että toteutus tökkii. Varsinkin alussa kun jengi alkaa seota, niin tarjolla on muutama mukavan mielikuvituksellinen keino riistää oma henkensä. Tunnelma onnistuu olemaan hetken aikaa oikeasti pelottava, muuttuen aivan liian pian lähinnä tylsäksi.

Ohjaaja Bierin tuotannosta suuri osa on vallan passelia, mutta Heisserer on rustannut myös aivan täyttä roskaa, kuten Painajainen Elm Street -rebootin. Bird Box perustuu Josh Malermanin saman nimiseen kirjaan, jonka kertomusta on muokattu paikoittain melko reippaasti. Kirjan tarina on taatusti hankala sovittaa leffan muotoon ja käsikirjoitus onkin juuri se joka tässä eniten tökkii.

Se, ettei ulkona vaanivaa voimaa ja hirviöitä näytetä katsojalle kertaakaan on tietysti oikea valinta. Näin ihmiset hulluiksi tekevä entiteetti on paljon pelottavampi, ja hahmoihin ja heidän tekemisiinsä on helppo samaistua. Stoori etenee todella tahmaisesti, ja varsinkin menneistä tapahtumista olisi voinut pätkiä aivan hyvin pois vaikka puolet.

Jos leffa keskittyisi vain sekoamisepidemian alkuhetkiin ja taloon linnottauneeseen porukkaan tai esittäisi edes tapahtumat kronologisesti, niin se voisi oikeasti olla pelottava.

Näyttelijöistä kehut ansaitsevat aina hyvän Malkovichin lisäksi lapsinäyttelijät Julian Edwards ja Vivien Lyra Blair. Bullockin buukkaamista taas yhteen vahvan naisen rooliin on hankala ymmärtää, sillä hän ei ole uskottava edes lapsia komentaessaan.

Pisteet leffa saa häiritsevän kahjon perusideansa lisäksi elokuvaaja Salvatore Totinon näppärästi sommittelemista kuvista sekä Trent Reznorin ja Atticus Rossin tehokkaan toimivasta musiikista. Kyllä Bird Boxin tuijottaa jo liian monta päivää jouluruokaa ahtaneena sohvalla koomassa maaten kun aivot eivät pysty enää käsittelemään mitään oikeaa elokuvaa. Teos on malliesimerkki äärimmäisen keskinkertaisesta Netflix-mössöstä, jota palvelu suoltaa ulos suunnilleen joka viikko.

Bird Box tuli tarjolle pari päivää sitten perjantaina 21. joulukuuta.