Arvostelu Stephen King -filmatisointi Salem’s Lot on hyvällä tavalla vanhanaikainen vampyyrielokuva

Max-palvelussa julkaistava Salem’s Lot tuo hyvällä tavalla mieleen 1980-luvun kauhuelokuvat.

Ensi-ilta (Max): 3.10.2024
Alkuperäisnimi: Salem’s Lot
Ohjaus: Gary Dauberman
Käsikirjoitus: Gary Dauberman, pohjautuu Stephen Kingin romaaniin
Pääosissa: Lewis Pullman, Jordan Preston Carter, Bill Camp, Alfre Woodard, Makenzie Leigh & Pilou Asbæk
Pituus: 109 minuuttia
Ikäraja: ei vielä tiedossa

Vampyyritarinoiden genreen tuntuu olevan nykyaikana vaikea luoda enää paljoakaan uutta. Sellaiseen ei pyri myöskään uusi, Max-palvelussa julkaistava Salem’s Lot, joka kierrättää vanhaa tuttua vampyyrilorea, mutta pyrkii tekemään vampyyreistä jälleen pelottavia seksikkyyden sijaan.

Gary Daubermanin ohjaama ja käsikirjoittama Salem’s Lot pohjautuu Stephen Kingin vuonna 1975 kirjoittamaan, samannimiseen romaaniin, joka on paljosta velkaa Bram Stokerin Draculalle. Alkuperäisen Draculan tapaan Kingin Salem’s Lot on kuitenkin myös itsessään toiminut inspiraationa lukuisille moderneille vampyyritarinoille.

Salem’s Lot filmatisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1979 Tobe Hooperin ohjaamana, kaksiosaisena minisarjana. Tälle jonkinmoinen jatko-osa julkaistiin vuonna 1987 A Return to Salem’s Lot -elokuvan muodossa. Vuonna 2004 oli uuden, kaksiosaisen minisarjan vuoro, jossa pääosaa esitti Rob Lowe.

Lukuisten viivästysten jälkeen Maxin vihdoin julkaisema, Daubermanin ohjaama filmatisointi on ensimmäinen kerta, kun Kingin romaanista tehdään virallisesti elokuvaversio.

Kuva: © HBO

Vampyyrit imevät pikkukaupungin idyllin kuiviin

1970-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Lewis Pullmanin esittämä kirjailija Ben Mears palaa 25 vuoden jälkeen kotiseudulleen Maineen, Jerusalem’s Lotin kaupunkiin etsimään inspiraatiota seuraavaan kirjaansa. Mears lähti Salem’s Lotista, tai vieläkin lyhyemmin ”The Lotista”, nuorena poikana vanhempiensa kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen.

Mutta yksi asia kaupungissa on pysynyt ennallaan: kukkulalla sijaitseva, salaperäinen Marstonin kartano.

Omistaja on kuitenkin vaihtunut. Kartanon ovat hankkineet itselleen kaupunkiin antiikkiliikkeen perustaneet herrat nimeltä Barlow ja Straker, joista vain Pilou Asbækin esittämän Barlow’n nähdään liikkuvan kylillä.

Pikkukaupungin idylli alkaa murentua, kun nuori poika katoaa ja hetki myöhemmin tämän veli löytyy kuolleena. Salaperäiset sattumat johdattavat Mearsin ja hänen kasaamansa sekalaisen joukkion (Bill Camp, Makenzie Leigh, Alfre Woodard, Jordan Preston Carter) kyseenalaistamaan epäilyksensä yliluonnollisuudesta.

Pian täysimuotoinen helvetti on valloillaan, kun yhä useampi kaupungin asukas joutuu kohtaamaan jo kertaalleen kuolleita tuttaviaan.

Kuva: © HBO

Palauttaa vampyyrit hirviöiksi

Uusi Salem’s Lot ei vampyyrielokuvien genressä keksi pyörää uudestaan vaan ennemminkin palaa sen juurille. Paljon genren elokuvia katsoneelle se ei oikeastaan tarjoa paljoakaan uutta, vaan tuntuukin enemmän 1970-80-luvun kauhuelokuville kumartavalta, vanhan ajan vampyyrileffalta.

Tämän tyyppinen nostalgialla ratsastaminen on ollut etenkin viime vuosina jatko-osissa ja uusintaversioissa kovasti pinnalla. Joskus se toimii, joskus taas ei. On ilahduttavaa, että Salem’s Lotin tapauksessa tämä toimii useammin kuin ei.

Palauttamalla vampyyrit yöllisiksi hammashirviöiksi elokuva pyrkii innostamaan uusia katsojia seksikkäitä Twilighteja ja Vampyyripäiväkirjoja klassisemman vampyyrigenren pariin. Samalla se pyrkii nappaamaan pikkusormesta myös varttuneempia kauhuelokuvien ystäviä. Pienistä käsikirjoituksellisista puutteistaan huolimatta yhdistelmä on suhteellisen onnistunut.

Salem’s Lotissa nähdään koko joukko tuttuja Stephen King -elementtejä: tarinan keskiössä on kirjailija ja Mainen osavaltiossa sijaitseva pikkukaupunki autoineen ja drive in -elokuvateattereineen, joiden lisäksi mukana nähdään myös neuvokas ja peloton lapsisankari.

Kuva: © HBO

Kirottu-elokuvasarjan tekijöiden tyylitajulla

Salem’s Lotin tunnelmassa on paljon samaa kuin muutaman vuoden takaisissa It-filmatisoinneissa, mutta niihin verrattuna nyt julkaistu elokuva tuntuu kevyemmältä. Ei kyseessä kuitenkaan mikään kauhukomedia ole. Yöllisen sumun seassa vaanimat kiiluvasilmäiset vampyyrit näyttävät mukavan häijyiltä, ja vaikka äkkisäikäytykset eivät ainakaan paatunutta katsojaa paljoa hetkautakaan, niiden luomiseen on käytetty tyylitajua.

Elokuvan laadun takeena ovat modernin kauhugenren kovat nimet.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Dauberman on aiemmin käsikirjoittanut muun muassa edellä mainitut It-elokuvat sekä Conjuring-franchisen elokuvia, joista vuonna 2019 julkaistun Annabelle Comes Homen hän on myös ohjannut. Elokuvan yhtenä tuottajista toimii samaisen Conjuring-franchisen luoja James Wan.

Kingin alkuperäisteokseen verrattuna uudesta Salem’s Lotista on jätetty pois paljon taustoittavaa materiaalia. Elokuvaan on selkeästi koitettu kerätä tarinasta keskeisimmät, kauhuelokuvaan erottamattomana kuuluvat elementit. Tämä syventämättömyys tekee käsikirjoituksesta ohuen, miksi onkin ymmärrettävää, että Kingin romaanin aiemmat filmatisoinnit on julkaistu kahdessa osassa.

Viihteellisenä vampyyrikauhuna uusi Salem’s Lot on kuitenkin ihan pätevä tapaus.

SALEM’S LOT

”Stephen Kingin romaaniin pohjautuva Salem’s Lot palauttaa vampyyrielokuvat tyylikkään viihdyttävästi juurilleen.”