Arvostelu Sydney Sweeneyn nunnaleffassa irstaillaan ihan liian vähän – 1,5 tähden Immaculate tuo mieleen Anttilan alelaarin

Sydney Sweeney tuhlaa lahjojaan väsyneessä Immaculate-nunnakauhussa, joka ei hätkähdytä tai pelota. 

Ensi-ilta: 03.05.2024
Alkuperäisnimi: Immaculate
Ohjaus: Michael Mohan
Käsikirjoitus: Andrew Lobel
Pääosissa: Sydney Sweeney, Simona Tabasco, Alvaro Morte, Benedetta Porcaroli & Dora Romano
Pituus: 89 minuuttia
Ikäraja: K16

Yhdysvalloissa jo reilu kuukausi sitten laajempaan teatterilevitykseen saapunut Immaculate-nunnakauhuleffa ansaitsee kehut oivaltavasta mainoskampanjastaan. Leffan jakelija Neon julkaisi muun muassa videopätkän, jossa pääosanesittäjä Sydney Sweeney katsoo teosta oikeiden pastoreiden kanssa. Myös jumalanpilkkasyytöksiä ja muita äärioikeistouskovaisten hörhösitaatteja viljellyt mainosjuliste oli ihan kekseliäs veto.

Harmittavasti elokuva on mitään sanomatonta suuren yleisön kauhubulkkia, joka yrittää epäonnistuneesti apinoida genren merkkiteoksia. Myös tuottajana toimiva Sweeney yrittää pääosassa parhaansa. Se ei juuri auta. Leffan käsikirjoitus on kliseistä roskaa, jonka pohjalta on syntynyt visuaalisesti halju ja mielikuvitukseton kauhuturaus.

Immaculate haluaa olla sekä rehellinen pastissi että käsitellä ajankohtaisia aiheita. Visuaalisesti leffa lainaa 1970-luvun kauhurainoja. Naisten itsemääräämisoikeutta kevyesti kommentoiva juonentapainen ei sano aiheesta mitään omaperäistä. Leffa onnistuu lähinnä pönkittämään jo muutenkin jatkuvasti esillä olevan Sweeneyn brändiä.

Kuva: © NEON

Intohimoton intohimoprojekti

Sweeney on kertonut käyneensä Immaculaten koekuvauksissa jo vuosikymmen sitten. Tuolloin leffa haudattiin, mutta jäi kuulemma mieleen pyörimään, joten Sweeney polkaisi projektin uudelleen käyntiin toimimalla yhtenä tuottajista.

HBO:n Euphoria -ja White Lotus -sarjojen erilaisten roolien lisäksi näyttelijä on ehtinyt viime aikoina todistaa hallitsevansa niin draaman kuin komedian. Reality oli mainio indie-trilleri ja loppuvuodesta julkaistu Anyone but You -romcom jättihitti.

Immaculate voi olla Sweeneyn intohimoprojekti, mutta kauhufania väsyneen kunnianhimoton leffa haukotuttaa. Sweeney tähditti myös ohjaaja Michael Mohanin edellistä The Voyeurs -elokuvaa, joka sai ensi-iltansa suoraan Prime Videossa. Myös Immaculate tuntuu VOD-elokuvalta. Sen katsomiselle valkokankaalta on hankala keksiä mitään järkevää syytä.

Kuva: © NEON

Visuaalisesti köyhä

Sweeney näyttelee amerikkalaista Ceciliaa, joka saapuu nunnakokelaana italialaisluostariin. Lapsena kuin ihmeen kaupalla jäihin pudottuaan henkiin jäänyt nuori nainen uskoo selviytyneensä Jumalan ansiosta. Juuri muuta Andrew Lobelin käsikirjoitus ei Ceciliasta, eikä oikein mistään muustakaan paljasta. Moiseen ei paremmassa elokuvassa olisi tarvettakaan. Immaculate on visuaalisesti köyhä, eikä ohjaaja Mohan saa katolisen kirkon näyttävistä rituaaleista tai luostarin mystisistä menoista mitään irti.

Joku ehti jo verrata Immaculatea legendaarisiin giallo-italialaiskauhuelokuviin, mutta niiden värikkäiden tunnelmointien kanssa tällä leffalla ei ole yhtikäs mitään yhteistä.

Prologi näyttää ettei luostarissa ole kaikki kohdillaan. Sieltä pakenevan nunnan kiinni nappaavat punaisiin naamioihin pukeutuneet pahishiipparit hautaavat naisen elävältä. Kohtaus tapahtuu ilmeisen kaukana menneisyydessä. Immaculate ei tee selväksi myöskään sitä mihin vuoteen se sijoittuu, mutta nykyhetkessä tässä kai ollaan.

Luostarissa pidetään huolta niin sairaista ja vanhoista nunnista kuin koulitaan uusia kokeleitakin. Abbedissa on ilkiö, Cecilian kämppäkaveri kapinallinen, pappi epäilyttävä limanuljaska ja outoja asioita tapahtuu.

Kuva: © Fabia Lavino / NEON

Väsynyttä jump scare -säikyttelyä

Immaculate muistuttaa hämmentävän paljon pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanutta The First Omenia, joka oli parempi nunnakauhu ja esiosaelokuvaksi jopa yllättävän hyvä.

Immaculaten tarina pyörähtää kunnolla käyntiin vasta ikuisuudelta tuntuvan alun jälkeen. Cecilia on neitsyt, mutta tajuaa olevansa raskaana. Kirkon mielestä kyseessä on ihme, mutta luostarin syvyyksistä paljastuu tietysti jotain paljon synkempää.

Ohjaaja Mohanilla ja käsikirjoittaja Lobelilla olisi mahdollisuuksia viedä tarinaa lukuisiin kiinnostaviin suuntiin. Kaksikko tyytyy halvimpiin jump scare -säikyttelyihin, eikä vaivaudu kasvattamaan tunnelmaa lainkaan.

Luostarista löytyy vanhuudenhöperyyttään yön pimeydessä haahuiluvia sairaita nunnia, Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetty yhdeksän tuuman naula, piukkapipoinen sisar Isabelle ja isä Sal, joka ei halua päästää raskaana olevaa naista ulkopuolisen lääkärin pakeille.

Lähtökohtia olisi siis vaikka mihin, mutta ohjaaja yrittää säikytellä katsojaa ikkunaan törmäävillä linnuilla ja mystisen raskauden myötä irtoavilla sormenkynsillä. Score muistuttaa 1970-luvun kauhuleffojen soundtrackeja. Hui kauhistus sentään!

Kuva: © NEON

Nunnasploitaatio vailla irstailua ja kauhua

Tylsän tökkivästi leikattu ja vain 89 minuutin mitastaan huolimatta pienen ikuisuuden mittaiselta tuntuva teos pääsee kunnolla käyntiin vasta aivan loppumetreillä. Yksi etova kohtaus ei pelasta yhtikäs mitään.

Kauhuna ja nunnasploitaationa mainostetusta Immaculatesta ei löydy minkään sortin irstailua, erotiikkaa tai mitään lihan himoihin viittaavaa. Pikkubudjetista huolimatta kauhukin on kuin jättistudion geneerisestä valtavirtapelottelusta.

Uusista nunnakauhuista The First Omen on Immaculatea paljon parempi. Tuorein loistava nunnasploitaatioleffa löytyy kuitenkin parin vuoden takaa. Paul Verhoevenin Benedetta ei ehkä ole kauhua, mutta provosoi nautittavasti upealla törkeydellään ja ottaa viihdyttäen kantaa.

Erittäin fyysisen roolin tekevä Sweeney tuhlaa Immaculatessa lahjojaan lahjattomien yhteistyökumppaneiden kanssa.

IMMACULATE

”Valkokangas on väärä paikka Immaculate-bulkkikauhulle. Vuosikymmen sitten leffa olisi löynyt pari kuukautta julkaisunsa jälkeen muutamalla eurolla Anttilan alelaarista.”