Arvostelu Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem on paras Turtles-leffa 16 vuoteen
Kuva: © Paramount Pictures
Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem on näyttävä elokuva, mutta Spider-Man: Across the Spider-Verseen sitä on turha verrata.
Ensi-ilta: 11.8.2023
Alkuperäisnimi: Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem
Ohjaus: Jeff Rowe
Käsikirjoitus: Seth Rogen, Evan Goldberg, Jeff Rowe, Dan Hernandez & Benji Samit
Pääosissa: Micah Abbey, Shamon Brown Jr., Nicolas Cantu, Brady Noon, Hannibal Buress, Rose Byrne, John Cena, Jackie Chan & Ice Cube
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K7
Erinomainen Spider-Man: Across the Spider-Verse muistutti alkukesästä massoille, etteivät animaatioelokuvat ole aina vain lasten juttu. Nyt K7-ikärajan saanut, mutta kaiken ikäisille suunnattu Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem jatkaa saman sanoman messuamista.
Vaikka Mutant Mayhem on törkykomedioista ja The Boys -sarjasta tutun Seth Rogenin tuottama ja nimenomaan hänen hengentuotoksenaan markkinoitu elokuva, eivät kilpikonnat pistä tälläkään kertaa konnia nippuun jointti huulessa tai päitä irti repien. Tarjolla on vain hieman aikaisempia Turtles-elokuvia roisimpaa menoa ja hillittömämpää hulluttelua. Vanhempien ei siis tarvitse olla huolissaan siitä, että jälkikasvu vääntyisi kieroon siinä reilussa puolessatoista tunnissa, jonka Mutant Mayhem kestää.
Kuva: © Paramount Pictures
Rogenin sekä Brendan O’Brienin, Evan Goldbergin ja Jeff Rowen kynäilemässä tarinassa Leonardo, Michelangelo, Raphael ja Donatello kaipaavat maailmalta kipeästi hyväksyntää, mutta traumatisoituneen Tikku-rotan mukaan ihmiskunnasta pitää pysyä kaukana. Mikäli kilpikonnat koskaan nousevat viemäreistä, nappaavat ihmiset heidät heti ja lypsävät kuiviin, jättirotta varoittaa.
Teininelikon huomio siitä, ettei kilpikonnilla edes ole utareita, kaikuu kuuroille korville.
Tutustuttuaan April O’Neiliin (joka on tällä kertaa vielä kouluikäinen hylkiö), kilpikonnat lähtevät Tikun varoituksista huolimatta jahtaamaan Superflyna tunnettua rikollispomoa. Alkukankeuksien jälkeen ura New Yorkin uusina suojelijoina lähtee käyntiin hyvin, mutta asiat kääntyvät päälaelleen, kun kilpikonnat vihdoinkin kohtaavat Superflyn. Samalla selviää, ettei konnan nimi suinkaan ole pelkkä viittaus Gordon Parks Jr.:n vuoden 1972 elokuvaan…
Kuva: © Paramount Pictures
Aloitetaan Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhemin positiivisista puolista.
Mitchellin perhe ja koneiden kapinasta (2021) ja Disenchantment-sarjasta tutun Jeff Rowen ohjaama elokuva on visuaalisesti veikeä, villi ja virkistävä Spider-Verse-elokuvien ja vaikkapa Arcane-sarjan tavoin, eikä se seuraa lähdemateriaalia orjallisesti, mikä pitää mielenkiintoa yllä etenkin elokuvan alkupuolen ajan. Tuttuun asetelmaan tuo tervetullutta vaihtelua myös se, ettei Silppuri ole tällä kertaa tarinan pahis. Ninjakilpikonnat ovat selkeästi omia persooniaan ja hahmoina sangen eläväisiä – teini-ikäisyys on tavoitettu jopa niin hyvin, että välillä sankareiden kohellus ärsyttää aikuiskatsojaa.
Ja sitten tulee se mutta:
Kaikki Mutant Mayhemin omat ideat eivät kanna likimainkaan maaliin asti. Esimerkiksi vanhan ja viisaan Tikku-rotan muuttaminen rasistiseksi jääräksi tuntui vanhasta Turtles-fanista liki pyhäinhäväistykseltä. Edes Jackie Chanin kiinnittäminen rooliin ei pelastanut kilpikonnien oppi-isää. Yhtäläisesti häiritsi se, että ninjailu tuntuu olleen elokuvan tekijöille niin pahaa pakkopullaa, että Hamato Yoshi on kirjoitettu tarinasta kokonaan ulos. Elokuvan rehellinen nimi olisikin So Very Teenage Mutant Turtles.
Kuva: © Paramount Pictures
Kuten Seth Rogenista ja trailereista saattoi odottaa, Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem tarjoaa katsojille jatkuvaa vitsihuumoritykitystä. Se ei haittaisi, jos vitsit olisi viilattu viimeisen päälle, mutta nyt turhan moni läppä jää puolitiehen ja/tai on suunnattu selvästi 12-vuotiaille.
Kun Mutant Mayhem vielä viljelee alusta loppuun ja ärsyttävyyteen asti erilaisia populaarikulttuuriviittauksia – Star Trek, Ferris Bueller, Tesla, Avengers, Batman, Godzilla, Spice Girls ja Vanilla Ice, vain jokusen mainitakseni – tuntuu elokuva hengästyttävän täydeltä ja reippaasti kestoaan pidemmältä.
Toki Mutant Mayhem on Michael Bayn hirvitysten jälkeen askel oikeaan suuntaan, mutta mitään ikimuistoista se ei tarjoa. Spider-Verse-elokuviin Seth Rogenin luomusta on kokonaisuutena turha verrata, niin eri sarjoissa ne pelaavat. Mutant Mayhem tuntuu pikemminkin Robot Chickenin erikoisjaksolta kuin alulta jollekin uudelle ja ihmeelliselle, vaikka lopputekstien lomassa jatko-osaa rohjetaan pedata.
Paras Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuva on edelleen vuoden 1990 versio. Kakkosena tulee monelta jo unohtunut TMNT vuodelta 2007, ja Mutant Mayhem saa tyytyä kolmanteen sijaan.
TEENAGE MUTANT NINJA TURTLES: MUTANT MAYHEM
”Mutant Mayhem on visuaalisesti vänkä elokuva, muilla osa-alueilla se ei ole onnistunut yhtä hyvin.”
