Arvostelu The Beekeeper erottuu yhdellä tavalla Jason Stathamin muista elokuvista
Kuva: © Scanbox Entertainment
Alkuvuoden toimintavajetta paikkaava The Beekeeper ei yllätä kuin hölmöydellään.
Ensi-ilta: 16.2.2024
Alkuperäisnimi: The Beekeeper
Ohjaus: David Ayer
Käsikirjoitus: Kurt Wimmer
Pääosissa: Jason Statham, Emmy Raver-Lampman, Josh Hutcherson, Jeremy Irons & Bobby Naderi
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K16
Toimintaleffoilla tilin valkokankaalla tehnyt Jason Statham esittää uudessa The Beekeeper -elokuvassa mehiläistenhoitajaa. Mehiläisten hoidon ohella hän myös kertoo mehiläisfaktoja ja hakkaa tyyppejä. Toisinaan hän tekee näitä kahta samanaikaisesti. Välillä joku muu näyttelijä kertoo mehiläisfaktoja.
Ja siinä The Beekeeper pähkinänkuoressa.
Kuva: © Scanbox Entertainment
Pörinää Bostonissa
Sen huonomman Suicide Squadin ohjannut David Ayer ottaa ohjakset käsiin sitäkin huonomman Expend4blesin käsikirjoittaneen Kurt Wimmerin tuotoksesta, joka on kaikin puolin äärimmäisen tyypillinen Statham-raina. Toisin sanoen näyttelijä esittää jälleen kerran hiljaista kovanaamaa, jota kukaan ei päihitä ja joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä, kun nuorisonilkit sohaisevat väärää mehiläispesää.
Seuraava puolitoistatuntinen vietetään sen jälkeen mehiläisfaktojen parissa, joiden lomassa Wimmer pyrkii rakentamaan omaa johnwickmäistä universumia vähän turhankin näkyvästi. Esikuvansa lailla The Beekeeper esittelee julkisivulta piilossa toimivan organisaation ja tämän omaperäiset mehiläistenhoitajat, jotka ovat tunnetun maailman todelliset hallitsijat.
Elokuva ei kuitenkaan takerru tähän puoleen alkupistosta syvemmälle, mutta jättää pistimen kaiken varalta ihoon kiinni mahdollista jatko-osaa varten. Potentiaalisen jatko-osan kannalta on tosin ongelmallista, että mehiläinen kuolee pistoksen tehtyään. (Kuka muka väitti, etteivät elokuvat voi olla opettavaisia?)
Silti elokuvan luoma universumi on juuri niin hölmö, että se on jopa hieman viihdyttävä. Oikeastaan se on myös ainoa syy, millä The Beekeeper erottuu genren muista tuotoksista – tai jää ylipäätään mieleen. Harmillisesti tekijät eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet itse tämän arvoa, sillä raina ottaa itsensä liian vakavasti, eikä Stathamilta löydy roolin kaipaamaa pilkettä silmäkulmasta. Pientä väriä touhuun tuovat sentään muutamat sarjakuvamaiset sivupahikset, mutta tyylillisen eripuran vuoksi nämä tuntuvat kuuluvan kokonaan toiseen elokuvaan.
Kuva: © Scanbox Entertainment
Piikitöntä menoa
Toimintakohtauksista ei ole valitettavasti elokuvan pelastajaksi, mikä tosin kertoo enemmän genren kohonneesta tasosta kuin The Beekeeperin suoranaisesta huonoudesta. Etenkin John Wickien jälkeisessä maailmassa tavanomainen toiminta ei yksinkertaisesti vain riitä, eikä Ayer saati Statham onnistu nostamaan kohtauksia riittävästi. Eritoten näyttelijän tuotantoa seuranneille luvassa on perin tuttuja käsirysyjä, joista puuttuu jännite ja dramatiikka.
Ohjaajaveteraanina Ayer hallitsee kuitenkin kuvauksen, joten kohtaukset ovat sentään miellyttävää seurattavaa. Harkitut sommitelmat ja selkeä visio paikkaavat osin sen, mikä viihtyvyydessä menetetään. Elokuvaan on silti vaikea suhtautua muuna kuin Jason Stathamin liukuhihnatuotantona.
The Beekeeper yrittää olla uusi John Wick, mutta jää niin tyylin kuin maailman osalta kauaksi esikuvastaan. Kaikessa hölmöydessään touhussa on silti pientä viihdearvoa, vaikka toimintaelokuvana kyse on hyvin luokattomasta rainasta.
THE BEEKEEPER
”Hunajaisimmat sanatkaan eivät onnistu pelastamaan The Beekeeperiä huonoudelta.”
