UUSIMMAT

Arvostelu: The Witch -ohjaajan mestarillinen The Lighthouse -kauhusekoilu todistaa Robert ”Twilight” Pattinsonin olevan yksi sukupolvensa parhaista näyttelijöistä

13.11.2019 13:03 | Aki Lehti

Odotettu The Lighthouse on kuin juoppohulluuskohtaus, jonka ei halua loppuvan. Kauhuna promottu mestarillinen elokuva karkaa kaikkia genremääreitä.


Ensi-ilta: 15.11.2019
Alkuperäisnimi: The Lighthouse
Ohjaus: Robert Eggers
Käsikirjoitus: Max Eggers, Robert Eggers
Pääosissa: Willem Dafoe, Robert Pattinson, Valeriia Karaman
Pituus: 109 minuuttia
Ikäraja: K16


Robert Eggersin debyyttiohjaus, vuonna 2015 ensi-iltansa saanut The Witch jakaa kauhuelokuvana mielipiteitä. Sen teknisiä ansioita sekä esimerkiksi lavastuksen pienen pienten yksityiskohtien taidokkuutta on kuitenkaan kenenkään turha kiistää. 1600-luvun alun Amerikkaan sijoittuvan elokuvan jokainen asia aina tuolloin puhutusta englannin kielestä oli tehty aivan viimeisen päälle.

Nyt viime keväänä Cannesin elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saanut Eggersin toinen täyspitkä elokuva The Lighthouse saapuu vihdoinkin Suomessa laajempaan levitykseen. Syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa -festareilla elokuva esitettiin vain kerran. Näytös järjestettiin Helsingin Lasipalatsin yli 500-paikkaisessa Bio Rex -teatterissa ja se myi loppuun hetkessä. Elokuvafanien kiinnostus The Lighthousea kohtaan on täysin ymmärrettävää, sillä kyseessä on mestariteos, vielä The Witchiäkin parempi leffa.

The Lighthouse on kahden näyttelijän show, joista molemmat venyvät upeisiin suorituksiin. Valeriia Karamanin nimi seisoo täysin turhaan näyttelijälistauksessa, sillä hän vilahtaa elokuvassa vain muutaman kerran. The Lighthouse on kaikilta osa-alueiltaan upea teos, jossa Willem Dafoe ja Robert Pattinson ovat aivan totaalisen liekeissä.

Pattinson pärjää täysin Dafoelle, ollen vähintään yhtä hyvä kuin konkarinäyttelijä. Vaikka molempien roolit ovatkin ”tykitellään täysillä” -osastoa, niin viimeistään tämä elokuva tekee selväksi sen, että Pattinson on yksi sukupolvensa taitavimmista näyttelijöistä. Hän on onnistunut valitsemalla viime vuosina haastavia rooleja lähinnä indie-elokuvissa samassa kuin Twilight-vastanäyttelijänsä Kristen Stewart. Molemmat tekivät Twilightit tietysti lähinnä kunnon palkkioiden takia, vaikka lahjoja riittää vaikeisiin rooleihin ihan oikeissa elokuvissa. Pattinsonin viime vuosien leffoista esimerkiksi hienot The Lost City of Z, Good Time ja High Life eivät valitettavasti olleet megamenestyksiä.

Vähän harmittavasti myöskään The Lighthouse ei ole suuren yleisön elokuva, joten saanemme odottaa The Batmania ennen kuin brittimies on ei-elokuvafaneille jotain muutakin kuin kimalteleva vampyyri.

Eggersin uutuus on juoneltaan hyvin simppeli, mutta myös turhan helppo spoilata, joten en kerro kantavasta ideasta mitään mitä trailereissa ei olisi jo nähty. The Lighthouse sijoittuu 1800-luvun loppuun, pienelle saarelle keskellä avomerta, johon Dafoen ja Pattinsonin näyttelemät Tom Wake ja Ephraim Winslow saapuvat majakanvartijoiksi neljän viikon ajaksi.

Tom on entinen merimies ja konkari kyseisen majakan vartijana, jota hän pitää periaatteessa omanaan. Vain hän saa pitää huolta itse majakan valosta, ja ensimmäistä kertaa saarella oleva Ephraim hoitaa kaikki hanttihommat Tomin ohjeiden ja käskytyksen mukaan.

Hiljaiset ja jurot miehet työskentelevät päivin ja öin. Äänessä on lähinnä vain Tom, joka toistelee tarinoita menneisyydestään, mutta Ephraimia ei jutustelu kiinnosta. Päivien kuluessa ja sekoittuessa toisiinsa alkavat muriskot kuitenkin lämmetä toisilleen, alkoholin auttaessa asiaa jonkin verran. Vaikka juttu alkaa luistaa, niin on selvää etteivät miehet pidä toisistaan, vaan vittuilevat rehellisesti stoorien ja jutustelun lomassa.

Meri metelöi, tuuli vinkuu ja elokuvaaja Jarin Blaschken kamera väijyy parivaljakkoa mielikuvituksellisesti. Saaressa on jotain tuttua ja ja samalla jotain todella vierasta, joka saa katsojan tuntemaan olonsa heti alusta alkaen epämiellyttäväksi. Tom tuntuu tietävän enemmän kuin suostuu kertomaan, jonkinlainen pahuus vaikuttaa vaanivan kaikkialla ja Ephraim pelkää mielenterveytensä puolesta.

Eggersin yhdessä veljensä Max Eggersin kanssa rustaama käsikirjoitus on suorastaan nerokas ja vuorosanoiltaan näyttelijöille taatusti aivan hiton vaikea. 1800-luvun tyyliin kirjoitetussa dialogissa on vähän Shakespearea ja Melvilleä, mutta itse kertomus on jotain aivan muuta.

The Lighthousessa on paljon samaa kuin The Witch -elokuvassa, mutta lähinnä teknisellä puolella, sillä tyyliltään se ei ole vain kauhua, vaan sekoitus vähän kaikkea. Elokuva itse ei suostu sopimaan mihinkään tiettyyn genreen, eikä piristävästi selitä oikeastaan mitään auki. Välillä ahdistava tunnelma tuntuu menevän överiksi, mutta seuraavassa hetkessä se sekoittuu slapstick-komediaan.

Pääpointti ei olekaan siinä, että mitä genreä elokuva edustaa, vaan miten katsoja teoksen kokee. The Lighthouse on yksi niistä elokuvista jonka vietäväksi on vain hypättävä ja miettiä vasta jälkikäteen mistä oikein oli kysymys. Saarella saattaa olla jotain yliluonnollista tai ehkä kaikki on vain mielikuvituksen ja hitaan hulluksi tulemisen tuotetta.

Useampi kollega kertoi kokeneensa elokuvan vaikeatajuiseksi tai jopa sen menneen heiltä yli hilseen. Kukin tavallaan, mutta itse en pitänyt teosta mitäänkään hankalana, ellei verrokiksi ota jotain aivotonta blockbusteria. Onhan tässä art house -elementtejä mukana, mutta kovin kovin kaukana ollaan puhtaasta taide-elokuvasta. Koko paketti on puhdasta tunnetta ja fiilistä, jonka kyytiin täytyy vain uskaltautua. Paikoin leffa on mukavan hidastempoinen, mutta silti juuri sopivasti rytmitetty, eikä se laahaa lainkaan.

Kaikkien kehujen jälkeen on pakko vielä mainita kuinka hienolta 35 millimetrin fimille kuvattu elokuva näyttää. Mustavalkoinen teos onnistuu imaisemaan katsojan täysin mukaansa päähenkilöjen kuumehoureita muistuttavaan kirjaimelliseen delirium tremensiin. Juoppohullujen ja vainoharhaisten paskanpuhujien, tarinankertojien ja patologisten valehtelijoiden kertomukset toisilleen ja katsojille ovat yht’aikaa sekä innostavia että mukavan häiritseviä.

The Lighthouse on paljon velkaa teatterille, mutta vain elokuvana se voi olla näin ihanan mielipuolinen. Kyseessä on yksi vuoden upeimmista teoksista.

THE LIGHTHOUSE

”The Lighthouse on Pattinsonin ja Dafoen juhlaa, kauhuelokuva joka ei mahdu kauhuelokuvan muottiin.”

Muropaketin uusimmat