Arvostelu: Turha lähteä torille – suomalaisohjaajan HBO Nordicilla nähtävä Trackers-sarja on harmittavan keskinkertainen trilleri
Jyri Kähösen ohjaama kuusiosainen Trackers on niin perinteinen rikossarja kuin olla ja voi.
Eteläafrikkalaisen Deon Meyerin suosittuihin dekkareihin perustuva Trackers oli kotimaassaan viime vuoden katsotuin sarja, kiilaten jopa Game of Thronesin ohi. Se on myös Etelä-Afrikan kallein alkuperäisdraama, joka on noussut Suomessa otsikoihin ohjaajansa Jyri Kähösen takia. Se on tietysti hienoa, että aiemmin esimerkiksi Sorjosta ohjannut Kähönen on päässyt tekemään kansainvälistä tuotantoa. Suomessa Trackersia esittää HBO Nordic, mutta sen hehkuttaminen HBO-sarjana on hieman kyseenalaista.
Trackers on eteläafrikkalaisen maksukanava M-Netin, saksalaisen yleisradioyhtiö ZDF:n ja yhdysvaltalaisen Cinemax-kanavan yhteistuotanto. Warnerin omistama Cinemax on kyllä HBO:n sisarkanava, mutta se keskittyy yleensä vähän sarjakuvamaisempaan väkivaltaviihteeseen. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Banshee– ja Warrior-sarjat. Yhdysvalloissa Trackersia esittää nimenomaan Cinemax, ei HBO-kaapelikanava.
Tämä saattaa kuulostaa turhalta nillitykseltä, mutta HBO-hehkutuksen myötä Trackers-sarjalta myös odottaa kaapelikanavan laatua. Sitä ei kuitenkaan harmi kyllä ole tarjolla, ei ainakaan ennakkoon katsottavaksi lähetettyjen kolmen jakson perusteella. Niistä ei löydy oikein mitään mistä napata kiinni tai ketään jonka kohtalo kiinnostaisi. Trackers on minkä tahansa kaapelikanavan asteikolla tusinatrilleri ripauksella actionia, aivan liian täyteen henkilöhahmoja ladattu teos, joka saa lähinnä haukottelemaan.
Ensimmäinen kausi sisältää vain kuusi jaksoa, lukemattomia risteäviä juonikuviota, kunnon kasan epäkiinnostavia hahmoja ja suunnilleen kaikki mahdolliset rikosdraaman kliseet. Mukaan voi änkeä vaikka kuinka paljon kansainvälisiä terroristeja, agentteja, uhanalaisia virtahepoja ja timanttien salakuljettajia, mutta homma ei vaan toimi, jos koko paketti on pelkkää perusbulkkia.
Meyerin kirjoja en ole lukenut, mutta käsittääkseni monissa niistä esiintyvät samat hahmot joiden kertomukset risteävät eri suuntiin ja takaisin yhteen useamman kerran. Samanlainen tyyli voisi toimia tv-sarjassakin jos sillä olisi reippaasti enemmän mittaa. Vain kuudesta jaksosta koostuvalla Trackers-sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella moinen on mahdotonta. Kolmen jakson jälkeen on kyllä selvillä mitä kukin hahmoista tekee, mutta se kenellä heistä on oikeasti merkitystä kolmen pääjuonen kannalta ei. Jos sarjan puolivälin jälkeen yhdestäkään hahmosta ei välitä, niin on hankala keksiä syitä katsoa kautta loppuun.
Kuvauspaikkana Etelä-Afrikka on tietysti mitä mainioin monipuolisine maisemineen. Ilmakuvat merestä, aavikosta, vuorista, slummeista ja moderneista pilvenpiirtäjistä ovat oikein komeita. Sarja on suunnattu kansainvälisille markkinoille, joten annettakoon sille kehut myös siitä, etteivät hahmot puhua vain englantia. Ainakin puolet dialogista on realistisesti afrikaansia.
Eksoottiset lokaatiot tai kieli eivät kuitenkaan auta Trackersia erottumaan massasta. Trillerinä sarja ei ole jännittävä, rikostarinana se on vain tylsä ja sinne tänne ripoteltu action kaikkea muuta kuin näyttävää.
Toivottavasti Kähönen saa Trackers-sarjan avulla lisää duunia ja pääsee näyttämään syntyykö häneltä myös oikeasti omaperäistä jälkeä. Siihen Trackers ei anna ohjaajalle mahdollisuutta. Katsojalle HBO Nordicilla viime lauantaina 6. toukokuuta alkanut Trackers ei puolestaan anna oikein mitään. Sarjan uudet jaksot tulevat tarjolle suoratoistopalveluun aina lauantaisin.
