Arvostelu Manaaja: Uskon merkki -elokuva hylkää hyvät ideansa liian nopeasti
Kuva: © 2023 Universal Studios. All Rights Reserved.
Kauhurintaman vanhojen klassikoiden uudelleenlämmittelyn kohteeksi joutuu tällä kertaa Manaaja. Klassikosta ei tällä(kään) kertaa tarvitse puhua.
Ensi-ilta: 6.10.2023
Alkuperäisnimi: The Exorcist: Believer
Ohjaus: David Gordon Green
Käsikirjoitus: Peter Sattler, David Gordon Green & Scott Teems
Pääosissa: Leslie Odom Jr, Lidya Jewett, Ellen Burstyn, Ann Dowd & Olivia O’Neill
Pituus: 111 minuuttia
Ikäraja: K16
Kauhuelokuvien klassikoista keskustellessa edesmenneen William Friedkinin vuonna 1973 ohjaama Manaaja nousee usein ja nopeasti esille. Laaja-alaisen arvostuksen lisäksi tuotannosta muistetaan kuvausten yllä ollut väitetty kirous, tuotantoyhtiötä miellyttäneet lipputulot sekä tietenkin Oscar-ehdokkuus parhaasta elokuvasta, mikä oli ensimmäinen laatuaan kauhugenren edustajalle. Tätä kaikkea seurasi tietenkin liuta toinen toistaan heikompia jatko-osia.
Vuosi 2023 jatkaa tuota ylvästä perimää tuuppaamalle valkokankaalle leffasarjan tuoreimman osan, Manaaja: Uskon merkin. Projektin takana vaanivat oikeastaan samaiset miehet, jotka vastasivat myös toisen kauhuklassikko Halloweenin muutaman vuoden takaisesta uudelleenherätyksestä. Samaan tapaan Uskon merkki käynnistää Manaajan uusiksi, mutta toimii samalla alkuperäisteosta lukuun ottamatta kaiken muun aikaisemman ohittavana jatko-osana.
Uutukaisen ohjaajaksi on kiinnitetty niin ikään sama henkilö, David Gordon Green, eli se samainen Pineapple Express -ohjaaja, jonka lopputulosta Friedkin ei väitetysti halunnut olla enää elävänä näkemässä – joskin väitti palaavansa riivaamaan Greenin ja tekemään tämän elämästä helvettiä.
Ja suoraan sanoen ymmärrän Friedkinia täysin.
Kuva: © 2023 Universal Studios. All Rights Reserved.
Greenin, Peter Sattlerin, Scott Teemsin ja Danny McBriden käsikirjoittama Manaaja: Uskon merkki seuraa kahta perhettä, joiden kaksi tytärtä katoaa mystisesti metsään. Takaisin palattuaan silminnähden traumatisoinut kaksikko yrittää palata takaisin arkeen, mutta pian näiden outo käyttäytyminen saa vanhemmat huolestumaan entistä pahemmin.
Manauselokuvaksi Uskon merkki käynnistyy yllättävän poikkeavissa merkeissä ja tuntuu alkuun enemmän katoamistrilleriltä, jossa motiiveja ja syitä lähdetään selvittämään. Hetkellisesti jopa ennätin pohtia, olinko astunut väärään saliin ennen kuin tutut ristit ja maskeeraukset alkoivat valua valkokankaalle ja fokus siirtyi motiiveista manaukseen.
Ilahduttavasti tekijät tekevät onneksi jo alusta alkaen selväksi, ettei kyseessä ole tyystin kristillinen elokuva, vaan otanta on laajempi. Manaus yhdistetään tätä kautta osaksi laajempaa yhteisöllisyyttä, uskomuksia ja rituaaleja, jotka nousevat elokuvassa suhteellisen suureen rooliin. Nämä muodostavat samalla leffan mielenkiintoisimman langan, joskin sen käsittely jää lopulta hieman vaillinaiseksi. Silti erityisesti lännessä vahvasti kristillinen käsite on onnistuttu muuttamaan elokuvassa universaaliksi, vaikka demonit ja väärinpäin olevat ristit edustavat suurilta osin edelleen kuvastoa.
Kuva: © 2023 Universal Studios. All Rights Reserved.
Juonen tunneside pyritään loihtimaan Leslie Odom Jr:n esittämän yksinhuoltajaisän ja tämän riivattua tytärtä esittävän Lidya Jewettin välille. Toki erikoisen alun vuoksi kaksikon välinen suhde jää hieman puutteelliseksi tarttumapinnan osalta, mitä hankaloittaa myös toisen perheen läsnäolo elokuvassa. Tärkeimmät hahmot eivät yksinkertaisesti saa riittävästi ruutuaikaa ennen piruilua, jolloin monien kohtaloistakaan ei juuri jaksa välittää. Myös henkilöiden omat motiivit tai sisäiset kamppailut eivät onnistu ratkeamaan tyydyttävästi, mikä näkyy lässähtävässä lopussa.
Kaikkein masentavin hahmodetalji on silti alkuperäisteoksesta ihan omien sanojensa mukaan vain rahan vuoksi palaava Ellen Burstyn, jonka esittämää Chris MacNeilia tekijät kohtelevat jopa pyhäinhäväistykseksi laskettavalla välinpitämättömyydellä. Hahmon merkitys elokuvassa on tyystin tarpeeton muutoin kuin markkinoinnin kannalta.
Burstyn sentään sai roolistaan tuplapalkkionsa hyväntekeväisyyteen annettavaksi.
Kuva: © 2023 Universal Studios. All Rights Reserved.
Kauhun osalta Manaaja: Uskon merkki luottaa sen sijaan halpoihin säikyttelyihin ja maskeerauksen kautta luotuun iljettävyyteen. Kummassakaan ei onnistuta järin mallikkaasti, vaan painostavan tunnelman sijaan on tyytyminen muutamiin säpsähdyksiin. Ja kun kauhun kohdalla tunnelma saati hahmot eivät toimi, ei toimi myöskään itse elokuva.
Blumhouse on kuitenkin lupautunut tekemään oikeuksien oston yhteydessä Manaajasta uuden trilogian, joten jatkoa on jo luvassa – halusi sitä tai ei.
MANAAJA: USKON MERKKI
”Manaaja: Uskon merkki väläyttelee toisinaan mielenkiintoisia ajatuksia manaukseen liittyen, mutta ainoa riivattu on lopulta katsoja itse.”
