Arvostelu Uusi HBO-sarja White House Plumbers menee metsään vääntäessään Watergate-skandaalista komediaa
Woody Harrelsonin, Justin Theroux’n ja Lena Headeyn tähdittämä Watergate-sarja on itsensä liian vakavasti ottava farssi, jonka kohellushuumori ärsyttää.
Watergaten tietävät kaikki, sen ollessa Yhdysvaltojen poliittisen historian kuuluisimpiin kuuluva skandaali. Tapaus on niin monimutkainen, että siitä riittää ammennettavaa eri tyylisiin elokuviin ja sarjoihin vielä 50 vuotta myöhemminkin.
Alan J. Pakulan vuoden 1976 Presidentin miehet -elokuva käsitteli tapausta sen julki tuoneiden toimittajien näkökulmasta. Leffassa Bob Woodwardin ja Carl Bernsteinin lähde laittaa koko sekoilun pakettiin:
”Unohtakaa kaikki median luomat myytit Valkoisesta talosta. Totuus on se, että nämä tyypit eivät ole kovin fiksuja, ja heillä lähti mopo lapasesta.”.
HBO:n tänään alkava White House Plumbers -minisarja käyttää viisi tuntia samaan asiaan, jonka elokuvan syväkurkku tiivisti pariin lauseeseen. Uutuus on erittäin epätasainen farssikomedia. Sarja hyppii typerän hassuttelun ja vakavamman draaman välillä. Sitä eivät pelasta edes Woody Harrelson, Justin Theroux ja Lena Headey. Käsikirjoitus laittaa kolmikon näyttelemään kuin he esiintyisivät aivan eri sarjoissa.
Tällä kertaa republikaanipresidentti Richard Nixonin eroon johtanutta skandaalia seurataan kahden ei-niin-tunnetun ex-agentin kautta. Heidän tehtävänään Nixonin uudelleenvalintakampanjassa olivat peiteoperaatiot ja demokraattisen puolueen vaalitoimistoon kohdistuneen murtokeikan juoniminen.
Yhdysvaltain demokratia pelastui pääosin siksi, että ihmiset jotka yrittivät tuhota sitä olivat täysiä tolloja. Tosielämän fakta ei naurata yli viiden tunnin mittaan venytettynä. Tahallisesti Kummeli-tason peruukeissa heiluvat Harrelson ja Theroux alkavat ärsyttää jo ensimmäisen episodin aikana. Loppua kohden kaksikon hahmoista löytyy hitunen syvyyttä. Karikatyyrien huvittavaksi tarkoitettu idioottimaisuus on todella raskasta katsottavaa.
Miehet olivat tosielämässäkin kuin suoraan pöhköstä sketsistä.
Woody Harrelson esittää E. Howard Huntia, entistä CIA-agenttia, jonka perheen talous on kuralla. Hän yrittää pitää kulisseja yllä, joten juonitteluista saatavat korvaukset tulevat tarpeeseen. Harrastelijakirjailija haaveilee kustannussopimuksesta.
Justin Theroux’n G. Gordon Liddy on puolestaan toiminut aiemmin FBI-agenttina. Presidentti Nixonin vankkumattoman kannattajan ideat hänen uudelleenvalinnakseen ovat yhtä kahjoja kuin mies itse. Liddy kuuntelee Hitlerin puheita. Suunnilleen kaikkia natsijohtajasta vähänkään vasemmalle päin olevia hän pitää maanpetturikommunisteina.
Pölvästien korkealentoiset ja toinen toistaan laittomammat ideat eivät toimi. Nixoniin kansakunnan pelastajana luottavat miehet sähläävät suunnilleen kaiken päin persettä.
White House Plumbersin ovat käsikirjoittaneet Alex Gregory sekä Peter Huyck. Ohjaajana toimii David Mandel. Kolmikko on työskennellyt aiemmin esimerkiksi HBO:n Veep-sarjan parissa. Uutuudella he yrittävät jotain samaa. White House Plumbers sekoittaa komediaan Huntin ja hänen perhe-elämänsä vakavampia ongelmia. Paketti yrittää myös vetää yhtäläisyysviivoja Huntin ja Liddyn likaisten keinojen ja nykyhetken republikaanien ja heidän toimintatapojensa välille.
Pääosakaksikon kohellus huvittaa muutaman kerran ollessaan aivan täyttä Looney Tunesia. Koherenttia kokonaisuutta ei näiden lukuisten ideoiden sekasotkusta synny.
Näyttelijöistä parhaiten suoriutuu Theroux, jonka täysöveri Liddy oli myös oikeassa elämässä kunnon sketsihahmo. Osallisuudestaan Watergate-skandaaliin vankeustuomion saanut Liddy toimi vapauduttuaan esimerkiksi radiojuontajana, näyttelijänä ja showpainituomarina. Theroux’n itsekeskeistä sekopäätä katsoisi mieluummin vaikkapa vain häneen keskittyvässä komediallisessa elämäkertaelokuvassa. Miami Vicessakin vierailleen miehen Wikipedia-artikkeli on tutustumisen arvoinen. Asiatekstikin on osittain sarjaa hauskempaa kamaa.
Huntin Dorothy-vaimoa esittävä Lena Headey puolestaan vetää roolinsa täysin vakavalla naamalla. Vaimo on miehensä puolella ja yrittää pitää perheensä kasassa. Hahmoa ja pariskunnan lapsia käy lähinnä sääliksi, sarjan nauraessa heille aivan väärissä kohdissa.
Harrelson hyppii Huntin roolissa ääripäiden välillä. Perhedraamaosuuksien ja peiteoperaatioita hassuissa peruukeissa suorittavien kohtausten Hunt ovat kuin kaksi eri hahmoa. Asiaa ei ainakaan auta Harrelsonin roolista toiseen toistuvat perusmaneerit – ei vaikka hän kuinka yrittää nauraa alapurennalleen sitä liioittelemalla.
Dialogipainotteinen White House Plumbers näyttää hyvältä. Useat kohtauksista on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla. Seteissä näkyy realistisesti myös vanhempia esineitä ja asioita, eikä vain juuri tapahtumahetkeltä peräisin olevaa tavaraa. Tuotantoarvot ovat tuttua HBO-tasoa. Oikeastaan vain autot näyttävät liian priimakuntoisilta. Kuvissa vilahtelee vanhempia 1960-luvun kaaroja ja tapahtumahetkellä ihka uusia 1970-luvun peltilehmiä. Melkeinpä kaikki niistä ovat kuin juuri kaupasta haettuja.
White House Plumbers saattaa toimia hieman paremmin katsottuna jakso per viikko -tahtiin. Lähes kerralla hotkaistuna sen itsensä liian vakavasti ottava farssi ärsyttää.
Jos Watergate-skandaali kiinnostaa, niin katsokaa mielummmin vaikkapa viime vuoden Julia Robertsin ja Sean Pennin tähdittämä Gaslit-sarja. Presidentin miehet -leffan lisäksi erinomaisia Watergate-elokuvia ovat esimerkiksi Frost / Nixon, Dick, Secret Honor, Nixon ja monet muut.
White House Plumbers -sarjan ensimmäinen jakso tuli tarjolle HBO Maxiin 2. toukokuuta. Uudet jaksot nähdään aina tiistaisin.
