Uusimmat

Arvostelu Star Wars: Visions on Disney+:n raikas ja rohkea uutuussarja, jota ei lapsille kannata näyttää

22.09.2021 19:52 Aki Lehti

Animena toteutettu Star Wars: Visions on pirteän omaperäinen Star Wars -sarja, mutta suunnattu vain kovimmille faneille. Ensimmäinen tuotantokausi löytyy nyt kokonaisuudessaan Disney+:sta.

Disney+:n Star Wars: Visionsin yhdeksästä jaksosta vastaa kuusi eri animestudiota, joille on annettu ilmeisen vapaat kädet tehdä melkein mitä huvittaa. 13-22 minuutin mittaisista jaksoista koostuva sarja on Star Wars -animaatioista komein ja palauttaa franchisen takaisin juurilleen.

Yhdeksän keskenään hyvinkin erilaista jaksoa tulee tuijotettua helposti putkeen. Mittaa koko paketilla on vain noin kaksi ja puoli tuntia. Episodien taso ja piirrosjälki vaihtelevat reippaasti jaksosta toiseen. Jokainen niistä on tyyliltään ja taiteeltaan orgaanisen komea tai kaunis, ja jotain aivan muuta kuin Star Wars -elokuviin pakosta kietoutuvat CGI-animaatiosarjat.

Kaikki jaksot ovat omia irrallisia kokonaisuuksiaan. Niissä esiintyy lähes pelkästään japanilaisanimaattoreiden kehittämiä uusia hahmoja. Mukana on toki muutama tuttukin. Esimerkiksi Tatooine Rhapsody -jaksossa nähdään erästä rokkibändiin liittynyttä Huttia jahtaava Boba Fett. Vain muutama Visionsin jakso on yhtä kevyttä kamaa, mutta kaikki ovat todella mukavasti irrallaan tutuista juonikuvioista. Aiempien elokuvien ja sarjojen painolasti on lähes olematon, toisin kuin muissa Disneyn Star Wars -tuotoksissa.

Ensimmäisestä vuoden 1977 Star Wars -elokuvasta asti on ollut selvää, että yksi George Lucasin suurimmista innoittajista oli Akira Kurosawan elokuvat, erityisesti The Hidden Fortress – Kätketty linnake, jolle hän teki kunniaa lainaamalle sen juonikuviota osittain omaan elokuvaansa. Nyt Star Wars kiertää täyden ympyrän, sillä sarjan Akakiri-jaksossa prinsessa ja samurai päätyvät vaaralliselle matkalle tavallisten tallaajien kanssa.

Star Warsin kuvastossa ja hahmoissa on muutenkin reippaasti japanilaisvaikutteita. Jedithän ovat samuraita. Voiman henkisen puolen kaltaisia uskomuksia ja ideoita puolestaan löytyy monista animeista. Molemmissa on myös paljon piipittäviä robotteja, joten animen ja avaruusseikkailun sekoitus on suurilta osin oikein luontevaa.

Visionsin jaksot voi katsoa missä tahansa järjestyksessä. Ensimmäinen The Duel -episodi on koko sarjan paras ja avaa sen kantavan idean mahdollisimman tyylikkäästi. Kurosawaa on mukana tässäkin, mutta nyt mukaillaan Seitsemän samuraita -klassikkoa. The Dual kertoo tarinansa upean simppelisti. Mustavalkoinen piirrosjälki on upeaa ja tarina avautuu lähes täysin ilman dialogia.

Mystisen ronin-jedin valomiekka hehkuu punaisena muuten mustavalkoisessa maailmassa hänen puolustaessaan kylän asukkaita rikollisjoukkiolta. Jakso kerrotaan melkein pelkästään näyttävien toimintakohtausten avulla. Loput episodeista eivät yllä aivan samalle tasolle, sillä The Duelissa animen ominainen tyyli on juuri oikeassa tasapainossa Star Wars -tavamerkkien kanssa. Jakso tekee taatusti vaikutuksen molempien faneihin.

The Elder -episodi on myös suoraviivainen tarina jedimestarista ja hänen hieman liiankin innokkaasta padawan-oppipojastaan, jotka ottavat yhteen erikoislaatuisia taitoja hallitsevan hahmon kanssa. Jakson tarina ei voisi olla juurikaan simppelimpi, mutta silti se imaisee väkisinkin mukaansa Ninja Scrollia mukailevalla tyylillään. T0-B1-jakson kertomus ihmiseksi haluavasta androidista on puolestaan hatunnosto Astro Boylle.

Piirrostyylinsä ohella jaksot eroavat keskenään eniten siinä kumman maailman elementit ovat hallitsevassa osassa. Eli onko jakso animea, jossa on mukana vaihteleva määrä Star Wars -vaikutteita vai onko kyseessä vain animetyyliin toteutettu Star Wars.

Visions ei ole ihan perheen pienimmille suunnattu sarja. Vähän vanhemmiltakin lapsilta sen kytkyt ja kunnianosoitukset klassikkoelokuville menevät ohi, mutta riemastuttavat ainakin aikuiskatsojaa.

Osa vanhemmistakin faneista voi olla pettynyt tuttujen hahmojen uupumiseen. Mielestäni se on nimenomaan Visionsin parhaita ideoita, joka yhdessä tavallisesta poikkeavan visuaalisen ilmeen kanssa saa Star Wars -asteikolla omaperäisen sarjan seisomaan tukevasti omilla jaloillaan. Tutuilla hahmoilla varustettuna tai aiempien Star Wars -animaatioiden tyyliin toteutettuna jaksot olisivat taatusti mauttomia ja hajuttomia välipaloja, jotka unohtuisivat heti hotkimisen jälkeen.

Animea pitäisi tietysti aina katsoa alkuperäiskielellä, mutta muutamassa jaksossa sen ansiosta jo muutenkin vähäinen Star Wars -fiilis katoaa kokonaan. Suosittelen silti ääniraidaksi japania, sillä englanninkielinen dubbaus kuulosti hutaisten tehdyltä. Jaksot ovat niin lyhyitä, että kannattaa tsekata ainakin muutama kokonaisuudessaan molemmilla kielillä.

Visions on yksi parhaista Disneyn Star Wars -projekteista. Aivan erilaisen toteutuksen takia vertailu on ehkä hieman turhaa, mutta omalla tavallaan Visions on melkein yhtä hyvä kuin Disneyn parhaat Star Wars -leffat Rogue One ja The Last Jedi. The Mandalorian -sarjalle Visions ei pärjää, mutta se onkin Imperiumin vastaiskun kanssa aivan omalla tasollaan Star Wars -teoksista kautta aikain.

Star Wars: Visions osoittaa, että avaruusseikkailun maailmassa on tilaa erilaisille kokeiluille – jopa sellaiselle, joka nostaa Lucasin alkuperäiselokuvan vaikutteet rohkean rehellisesti pääosaan. Toivottavasti Disney uskaltaa olla yhtä uskalias myös tulevissa näytelmäelokuvissa ja -sarjoissa.

MAINOS | Marvelia, Star Warsia ja paljon muuta – Tilaa Disney+ hintaan 8,99 € / kuukausi tai 89,90 € / vuosi

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat