Uusimmat

Arvostelu When Evil Lurksin ikäraja on K18 syystä – näin raakaa julmuutta näkee harvoin edes kauhuelokuvissa

Kuva: © IFC Films and Shudder

06.03.2024 12:55 Aki Lehti

Herkimpien kannattaa kiertää When Evil Lurks -riivauskauhu kaukaa. Elokuva hätkähdyttää ilman halpoja jump scare -pelotteluja silkalla häijyydellään. Yliluonnollisen ääriväkivallan kohteeksi päätyvät lemmikkieläimet, vanhukset, pikkulapset ja jopa kehitysvammaiset.


When Evil LurksEnsi-ilta: 8.3.2024.
Alkuperäisnimi: Cuando acecha la maldad
Ohjaus: Demián Rugna
Käsikirjoitus: Demián Rugna
Pääosissa: Ezequiel Rodríguez, Demián Salomón, Silvina Sabater, Luis Ziembrowski, Federico Liss
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K18


K18-leimalla varustettuja laadukkaita kauhuelokuvia ei viime vuosina ole Suomessa teatterilevitykseen kovin monta eksynyt. Edellinen taitaa olla syyskuussa 2022 ensi-iltansa saanut Speak No Evil.

Argentiinalaisohjaaja Demián Rugnan vuoden 2017 Terrified – Aterrados oli ihan passeli pelottelu, joka sisälsi lupauksen vielä paremmasta. Nyt ohjaaja-käsikirjoittaja osuu napakymppiin When Evil Lurks -leffallaan, joka voitti täysin ansaitusti Sitges-genrefestivaalin pääpalkinnon viime lokakuussa. Täysin ansaittu on myös riivauspelottelun ikäraja.

When Evil Lurks sekoittaa yliluonnollista folkkauhua manausmässäilyyn, mutta raikkaan (tai pahalta löyhkäävän) omaperäisellä tavalla. Mitään täysin ennen näkemätöntä Rugna ei iske pöytään, mutta suoraan asiaan menevä kauhuelokuva vakuuttaa silkalla ilkeällä häijyydellään. When Evil Lurks ei anna lainkaan armoa.

When Evil Lurks

Kuva: © IFC Films and Shudder

Säännöt selvillä

Argentiinan maaseudulta alkava kertomus käsittelee laajempia yhteiskunnallisia ongelmia ja ottaa kantaa useampaankin aiheeseen. Päällisin puolin suoraviivainen elokuva avaa tarinansa tavalla, jonka syvemmät merkitykset eivät ehkä tule leffan pyöriessä edes mieleen.

Elokuvasta voi ”nauttia” myös pelkästään julmana demonikauhuna, joka ei selittele etenkään alussa liikoja.

Veljekset Pedro (Ezequiel Rodriguez) ja Jimmy (Demian Salomon) löytävät pellonlaidalta silvotun ruumiin. Omituisesti käyttäytyvät eläimet johdattavat heidät naapurin pieneen torppaan, jonka peräkamarissa kituu elävältä mädäntynyt kammotus. Oksettava, eritteitä valuva muodottomaksi paisunut naapuri on riivattu. Asiantila vaikuttaa olevan veljeksille selvä saman tien.

Mädäntyneet-riivattuja varten on selvät säännöt ja ohjeet, joita ohjaaja ei avaa katsojalle kädestäpitäen. Paikalliset tietävät kuinka pitäisi toimia, joten selittäminen on turhaa. Sääntöjä rikkomalla pääsee ehkä helpommalla, mutta vaarana on pahuuden päästäminen valloilleen.

When Evil Lurks

Kuva: © IFC Films and Shudder

Jonkun muun mädäntynyt ongelma

Ensireaktio on lopettaa naapurin kärsimys, mutta haulikko on väärä ratkaisu. Helpoin keino on juuri se mitä miehen riivannut kauheus haluaakin. Veljekset päätyvät seuraavaksi iiseimpään vaihtoehtoon – monsteri kannetaan auton lavalle, ajetaan mahdollisimman kauas ja dumpataan jonkun muun ongelmaksi.

Oman painonsa alla luhistuvan elävän mätäpaiseen siirtäminen autokyytiin on oksettavaa operaatio. Vielä paljon pahempaa on luvassa. Pedro ja Jimmy lähtevät yhdessä maanomistaja Ruizin (Luis Ziembrowski) kanssa ajamaan kammotusta satojen kilometrien päähän, mutta onnistuvat hukkaamaan elävän ruumiin. Naapuri tipahtaa huomaamatta kyydistä. Ruiz uskoo ajaneensa jo tarpeeksi pitkälle. Kolmikko lähtee takaisin kotiin.

Ratkaisu on tietysti väärä ja pahuus pääsee leviämään. Veljekset perheineen ovat seuraavana listalla. Edessä on toinen karku- ja pelastusreissu, sillä veljesten sukulaisista suuri osa asuu kaupungissa.

When Evil Lurks

Kuva: © IFC Films and Shudder

Silkkaa julmuutta

When Evil Lurks antaa ymmärtää, että yliluonnollisten ilmestysten hoitaminen on valtion hommia. Syrjäkylässä resurssit ovat rajalliset ja pahuuden kanssa täytyy selvitä omin avuin. Rugnan elokuvan syvällisemmät mietteet voi sysätä halutessaan liki kokonaan syrjään.

When Evil Lurks on silti kaikkea muuta kuin suuren yleisön aivotonta viihdettä. Se hätkähdyttää hurjalla tahdilla ilman halpoja jump scare -pelotteluja toineen toistaan hirveimmissä kohtauksissa. Herkimmille elokuvaa ei tosiaankaan voi suositella. Ikivanhalta pahuudelta eivät ole turvassa edes lemmikkieläimet, vanhukset, pikkulapset tai kehitysvammaiset.

Jo ensimmäinen yliluonnollinen väkivallanteko saa kavahtamaan. Elokuvan juliste paljastaa suunnilleen mitä raskaana oleva nainen tekee itselleen kohtauksessa kirveen kanssa.

When Evil Lurks ei jahkaile, mutta sen kauhumytologia sääntöineen avautuu katsojlle mukavan verkkaisesti. Loppupuolellaan leffa selittää muutaman jutun turhan juurtajaksain, mutta muuten katsoja saa olla sopivan pihalla käsittämättömistä tapahtumista päähenkilöiden kanssa.

When Evil Lurks

Kuva: © IFC Films and Shudder

Uskottavia erikoistehosteita

When Evil Lurks ottaa itsensä vaadittavalla vakavuudella, vailla huumoria tai itseironiaa. Leffalle voi ehkä naurahtaa, mutta hörähdykset ovat taatusti primitiivireaktioita. Vieraita isokokoisia koiria pelkäävää elokuva ei taatusti naurata. Kohtaus, jossa pahuus siirtyy Pedro-veljen uusioperheen Leo-karvaturiin on koirakammoiselle liki sietämätöntä katsottavaa.

Kenen tai minkä tahansa suorittamat silmittömät väkivallanteot hyötyvät ehdottomasti kameran edessä tehdyistä tehosteista. Vanhan koulukunnan erikoisefektien uskottavuus on aivan eri tasolla kuin tusinakauhujen loputtomat digiveriroiskeet.

When Evil Lurks on julmuudessaan todella ahdistava elokuva ja ehdottomasti yksi vuoden kauhutapauksista.

WHEN EVIL LURKS – PAHA VAANII

Arvosana: 4/5

”Anteeksipyytelemätön riivaustarina on omaperäinen lisä jo ajat sitten loppuunkaluttuun kauhugenreen.”

Suosittelemme

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat