Arvostelu X-Men ’97 -sarja on toimiva nostalgiapaukku vanhoille Marvel-faneille
1990-luvun X-Men-animaatiosarjan tarinaa jatkava uutuus on erittäin uskollinen alkuperäiselle. Marvel Studiosin näytelmäelokuvista ja -sarjoista ähkyn saaneelle vanhan toisinto tuntuu yllättävän raikkaalta.
Vanhan Marvel-sarjakuvafanin on hankala saada kunnon otetta tänään Disney+:ssa alkavasta X-Men ’97 -animaatiosta, joka on suoraa jatkoa 1990-luvun X-Men: The Animated Series -sarjalle.
Vika ei ole itse sarjassa, vaan liian vanhassa katsojassa, jolla ei ole kunnon nostalgiasidettä alkuperäisanimaatioon.
Yli 40 vuotta Marvel-sarjiksia lukeneelle sarja osui aikoinaan mahdollisimman huonoon koloon. Animaatio oli vuonna 1997 parikymppiselle teologianopiskelijalle silkkaa campia. X-Meniä tuli silti tuijotettua ahkerasti VHS-nauhoilta ties kuinka monena darra-aamuna koirankopinkokoisessa poikamiesboksissa edeltävän yön syntejä uloshikoillen.
Marvel Studiosin uuden X-Men-tuotoksen suositusikäraja on 14, mutta sarja on alkuperäisen tavoin armottoman lapsellinen. Ysärisarja kyllä käsitteli synkkiä aiheita, mutta saman ja jopa edeltävän vuosikymmenen Ryhmä-X-sarjakuviin verrattuna erittäin junioriystävällisesti. Sarjalla oli alkuperäisteoksen tavoin sanottavansa esimerkiksi vähemmistöjen kohtelusta, rasismista ja holokaustista. Mieleen on silti jäänyt lähinnä vain tarttuva tunnusmusiikki ja toimintakohtaukset.
Ei ummikoille
Saimme Disneyltä katsottavaksi ennakkoon vain kolme uutta jaksoa. Vasta kolmannessa nähdään hitunen väkivaltaa ja kauhua, jolla K14-ikäraja on perusteltavissa. Ensimmäinen kausi koostuu kymmenestä jaksosta.
Alkuperäisteosta sopivassa iässä tapittaneille tarjolla on toimiva nostalgiapläjäys. Suorasta jatkumosta huolimatta uutuus seisoo myös omilla jaloillaan, eli X-Men ’97 kelvannee myös nuoremmille katsojille. Se ei vaadi alkuperäissarjan läpituijottamista. Jonkin sortin Ryhmä-X-tuntemus on suositeltavaa, sillä sarja olettaa katsojan olevan tietoinen mutanttisankariköörin jäsenten suhteista ja kemioista.
X-Men ‘97:n alussa alkuperäissarjan tapahtumista on kulunut vuosi. Mukana on useita tuttuja ääninäyttelijöitä. Rooleihinsa palaavat esimerkiksi Cal Dodd, joka lainaa ääntään Wolverinelle, Lenore Zann on Rogue, George Buza näyttelee Petoa ja Alison Sealy-Smith puolestaan Stormia.
Uusina näyttelijöinä mukana ovat muun muassa Jennifer Hale, joka esittää Jean Greyta, Holly Chou on Jubilee, A.J. LoCascio puolestaan Gambiitti, Ray Chase lainaa ääntään Kykloopille ja Matthew Waterson Magnetolle.
Tahallisen kotikutoinen
Sarjan piirrosjälki on parantunut hitusen, mutta ääninäyttely on aivan yhtä överiä kuin aiemminkin. Tyyli tuntuu kuitenkin ilmeisen tahallisessa köpöydessään vain pirteältä. Animaatio ei onneksi ole kytköksissä Marvelin näytelmäelokuviin- ja sarjoihin, joilla ei ole vuosikausiin tuntunut olevan osittain tutuista juonenkäänteistä huolimatta juuri mitään tekemistä alkuperäismateriaalin kanssa.
X-Men ‘97 puolestaan näyttää ja tuntuu nimen omaan sarjakuva-adaptaatiolta. Rauhallisimmissa kohtauksissa taustahahmot jäkittävät edelleen staattisina paikoillaan. Taistelukohtaukset näyttävät jälleen komeilta. Sieltä täältä voi bongata pikkudetaljeja, jotka uupuivat vanhoista jaksoista. Kotikutoisuus ja osittain halvan näköiset visuaalit ovat tietoinen valinta. Vanhahtava tyyli kietoo sarjan näppärästi kiinni myös 1990-lukua vanhempiin Ryhmä-X-sarjakuviin.
Supersankariköörin jäsenten suhteet ovat edelleen hyvällä tavalla täyttä saippuasarjaa ja kuin suoraan Chris Claremontin klassikkosarjisten sivuilta. Mutantteja johtaa nyt Charles Xavierin sijaan Kyklooppi, joka on oikealla tavalla aivan yhtä ärsyttävä kontrollifriikki kuin sarjakuvissa jo vuosikymmeniä sitten.
Runsaasti cameoita
Kykloopin, Wolverinen ja Jean Greyn kolmiodraama tietysti jatkuu. Myös Roguen ja Gambiitin suhde on entisellään. Ympäröivät olosuhteet ovat muuttuneet, mutta koko mutanttikööri kinastelee edelleen keskenään hyväntahtoisesti. Xavierin ”kuoleman” jälkeen ihmisten ja mutanttien välit ovat lämmenneet jonkin verran.
Jo mainosmateriaali paljasti Magneton päätyvän Ryhmä-X:n johtajaksi. Uusille katsojille voi jäädä epäselväksi, miksi pahis muuttuu luontevasti sankariporukan pääpäsmäriksi. Osa faktoista aukeaa helposti myös mukaan täysin ummikkona mukaan hyppääville. Välillä hahmot puhuvat juonta toisilleen ääneen auki liikaakin, mutta suurin osa ekspositiosta sulautuu luontevasti sanailuun.
Yksinään ääneen puhuminen alkoi olla vanhentunut kerronnan keino jo 1980-luvun lopun sarjakuvissa. Turhanpäiväiset monologit tökkivät vuonna 2024 pahasti. Kolmen ensimmäisen episodin aikana niitä ei onneksi ole mukana kuin muutama.
Ryhmä-X:n paremmin joko sarjasta tai sarjiksesta tunteville tarjolla on lukuisia viittauksia esimerkiksi morlokeihin ja Asteroidi M:ään. Yhdessä action-kohtauksessa taisi vilahtaa jopa Goldballs, eli myös nimellä Egg-tunnettu mutantti, joka on Brian Michael Bendisin tuoreempi luomus noin kymmenen vuoden takaa. Cameoita on tarjolla runsaasti, mutta ei spoilata pieniä ja huomattavasti suurempia yllätyksiä enempää.
Rehellistä viihdettä
Sarjasta potkut saanut pääpäsmäri Beau DeMayo ja tiiminsä nappaavat alkuperäisanimaatiosta sen parhaat puolet. Niiden päälle kasataan vain muutamia uusia ideoita. Muutos on hienovarainen, sillä sarja kommentoi periaatteessa täysin samoin keinoin ja vertauskuvin nykyhetken ongelmia kuin originaali. Piirretty on silti ennen kaikkea rehellistä viihdettä, joka ei saarnaa tai tuputa yhtikäs mitään. Ensi viikolla tarjolle tuleva kauhuun päin kallellaan oleva kolmosjakso teki tunnelmallaan suurimman vaikutuksen. Heti ensimmäisen episodin homage alkuperäissarjan avausjaksolle ja jättimäisille Vahti-roboteille toimii myös yllättävän hyvin.
X-Men ‘97 -sarjaa voi suositella vanhojen fanien lisäksi niille, jotka tietävät mutanttisankareista edes jotain ennalta. Ilman nostalgia-aspektia uutuudesta on hankala innostua täysillä. Marvelin näytelmäelokuvista ja -sarjoista ähkyn saaneelle fanille uutuus tuntuu osittain raikkaalta ja muutaman juonikuvionsa kautta yllättävän ajankohtaiselta.
X-Men ‘97 -sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa tulivat tarjolle Disney+:aan tänään 20. maaliskuuta. Uudet jaksot julkaistaan aina keskiviikkoisin.