Avengers: Endgame on nyt nähty – Ensituntumat ilman spoilereita: ”Iso luuta lakaisee reippaalla kädellä”

24.04.2019 01:00 | Muropaketin toimitus

Avengers: Endgamen ensimmäinen ja ainoa lehdistönäytös järjestettiin Suomessa tiistaina. Muropaketin toimituksesta oli paikalla luonnollisesti useampi kirjoittaja.

Alle olemme koonneet Helinä Laajalahden, Tatu Junnin, Skye Borgin ja Joonas Pikkaraisen ensituntumat Joe ja Anthony Russon ohjaamasta Avengers: Endgamesta. Juonen yksityiskohtiin ei mennä, eikä mukana ole sellaisia spoilereita, joita ei trailereissa olisi jo paljastettu.

Yleisesti ottaen tänään elokuvateattereihin saapuva Endgame sai Muropaketilta perin positiivisen vastaanoton, vaikka elokuvasta joitakin epäkohtiakin toki löytyi.

”Sanoipa uusimmasta Avengers-elokuvasta mitä tahansa, se tuntuu spoilaamiselta, minkä vuoksi elokuvaa onkin todella vaikea arvioida. Sanon varmasti samaa kuin kaikki muutkin: yllättävän sujuvasti hurja kolmen tunnin mitta Russojen uutuuden parissa kuluu, pitkään kestäneen tarinan langat vedetään lopussa siististi rusetille ja myös uutena hahmona alkukeväästä esitelty Captain Marvel on kirjoitettu osaksi kokonaisuutta ihan pätevästi, vaikka aluksi muuta pelkäsinkin.

Endgame on niin valtava kokonaisuus, ettei sitä ihan äkkiseltään pysty pureskelemaan täysin. Hahmogalleria on edelleen hurjan kokoinen, vaikka tällä kertaa tarina keskittyykin pienempään Avengers-joukkoon. Myös huumoria on tasoitettu, muttei elokuva silti ole liian synkkä, vaikka koskettaviakin hetkiä on ymmärrettävästi tarjolla. Viikonloppuna tämä pitää käydä katsastamassa uudestaan.”

Helinä Laajalahti

”Paras sana, jolla kuvailla Avengers: Endgamea on massiivinen. Reilun kolmen tunnin mittainen supersankariseikkailu leviää ympäri maailmankaikkeutta ja aikakausia. Hahmoja on mukana jo tuttuun tapaan kymmenittäin. Tarinallisesti viitataan tavalla tai toisella liki kaikkiin muihin Marvel Cinematic Universen elokuviin. Kunnianhimoa siis on tekijöillä riittänyt, onneksi myös ammattitaitoa. Kuin ihmeen kaupalla Endgamesta on saatu toimiva, joskaan ei ihan saumaton spektaakkeli, jonka näkemisen jälkeen olo oli sekä hengästynyt että kylläinen. Elokuva saa The Avengersin (2012), Avengers: Age of Ultronin (2015) ja paikoin jopa Avengers: Infinity Warin (2018) näyttämään hiekkalaatikkoleikeiltä.

Avengers: Endgamen aikana käy hyvin selväksi, että nyt iso luuta lakaisee reippaalla kädellä. Endgame paketoi Infinity Warin, mutta myös ensimmäisen Iron Manin aloittaman tarinan, eikä ole yhtään liioiteltua sanoa, että tämän jälkeen MCU ei ole entisensä. Lopputekstien pyörähtäessä käyntiin ainakin tämä pitkän linjan Marvel-fani oli näkemäänsä hyvin tyytyväinen. Ja vaikka elokuvateatterista poistui aika apeissa tunnelmissa, oli päällimmäisin tunne hinku päästä näkemään mihin suuntaan Marvel aikoo neljännen vaiheensa kohdalla lähteä.

Avengers: Endgame töksähteli oikeastaan vain parissa kohdassa: Alkuvuodesta oman leffansa saanut Captain Marvel tuotiin tarinaan minun mielestäni omituisen kömpelösti, ja hahmoa käytettiin muutenkin pakotetun oloisesti. Lisäksi Endgamen kohtaus, jossa naispuoliset sankarit tuotiin kesken valtavan taistelun samaan rintamaan, tuntui todella väkisin väännetyltä. Ehkä Marvel Studios halusi näin testata yleisön valmiutta naispuolisten sankareiden yhteisleffaan, tiedä häntä. Joka tapauksessa asetelma oli täysin keinotekoinen. Risuja voisi antaa myös siitä, miten moni kiinnostava juoniaines ohitettiin turhan pikaisesti, mutta ymmärrän toki, että tällaisessa elokuvassa ei ole aikaa pohtia esimerkiksi sitä, miten maailma muuttuu, kun puolet sen elävistä olennoista häviää.

Avengers: Endgamea on kehuttu maailmalla Marvel Studiosin parhaaksi elokuvaksi. En ole asiasta kertakatsomalla välttämättä samaa mieltä, mutta kärkikahinoihin tässä kyllä noustiin. Etenkin elokuvan viimeinen tunti on huikeaa katseltavaa ja sen luokan fan servicea, että oksat pois! Pisteitä ropisee myös siitä, miten trailerit antoivat Endgamesta lopulta aika väärän kuvan, mutta asiaan oli loppujen lopuksi vain tyytyväinen.”

Tatu Junni
 

”Marvel Studiosin yksi pitkä urakka tuntuu ainakin osaltaan päättyvän, mikäli Avengers: Endgame -elokuvan tunnelmiin on luottaminen. Samalla leffa osoittaa, että paljon lepää edelleen alusta asti mukana olleiden tähtien varassa. Vaikka esiin vyörytetään komea kokoelma tuttuja hahmoja, liikkuvat tarinan kiinnostavimmat käänteet alkuperäisten Kostajien ympärillä. Kymmenen vuotta kestäneen tarinan päät punotaan yhteen loikkimalla eri tahoilla tiuhaan tahtiin, mutta kaikki pysyy yllättävän hyvin kasassa hahmomäärästä ja aikaloikista huolimatta. Samalla tarina luottaa tiukasti nostalgiaan, ja tarjoaa faneille hykerryttäviäkin hetkiä menneiden tapahtumien parissa.

Parasta kuitenkin on, että vitsit on onnistuttu pitämään suurimmalta osin kurissa, ja meno on sopivan tummaa ja aikakauden loppuun sopivaa. Tarina malttaa pysähtyä kohtiin, joissa katsojan ainakin odotetaan itkevän – menetyksiltä kun ei elokuvassa vältytä. Vaikka Endgame on komeaa katsottavaa, vaivaa sitä ymmärrettävästi liiallinen pöhötys, koska kaikkea on yksinkertaisesti paljon. Myös Marvelin uutta suuntaa alleviivataan tankeasti kesken massiivisen taistelukohtauksen, mutta suurimmalta osin fanit saavat sitä mitä tilaavat – kolme tuntia lentää kuin siivillä.” 

Skye Borg

”Iron Manin vuonna 2008 käynnistämä Marvel Cinematic Universe saatetaan Infinity-saagan osalta päätökseen MCU:n toistaiseksi sulkevassa Avengers: Endgamessa – hys, hiljaa siellä perällä, Hämis! Tämän seurauksena yli vuosikymmenen kestänyt mittava teatterikokemus on monille jo itsessään emotionaalisesti varsin latautunut. Onneksi Avengers: Endgame ei petä sen suhteen.

Infinity Warin jälkeisistä pölyistä ei kannata rynnätä Endgameen odottaen lisää samaa, sillä sisaruksista jälkimmäinen on rytmitykseltään huomattavasti säyseämpi tuttavuus. Kerronta pyörii tällä erää entistä enemmän keskushahmojen ja tunteiden ympärillä, mutta ultrasynkistelyn ja siirappisen vetistelyn sijaan meno on tuttua Marvelia juuri sopivan humoristisella otteella. Ehkä suunnalta olisi voinut kaivata jotain dramaattisempaa, mutta toisaalta vitseille ei voinut olla kuin hihittelemättä.

Parasta Endgamessa oli kuitenkin sen nätisti koko 11-vuotisen kattauksen pakettiin nitova, ympyrän lailla sulkeutuva kokonaisuus, joka iskee varmasti kaikkiin MCU-sarjan faneihin. Nyökkäykset ja muistelot eivät toimineet vain päälle liimattuina tehokeinoina, vaan luonnollisina jatkumoina niin hahmoille, kerronnalle kuin seuraavalle sukupolvelle. Hyvin harvan saagan päätöksen jälkeen jää kylläisen tyytyväinen fiilis kokemastaan, mutta Avengers: Endgame onnistuu tehtävässä ja viihdyttää koko kolmituntisensa ajan. Juuri sen enempää ei aina välttämättä edes kaipaa.”

Joonas Pikkarainen

Muropaketin uusimmat