Haastattelussa Zohan-elokuvan tähti Adam Sandler
Adam Sandlerin uutuuselokuva Zohanin tiimoilta järjestettiin kansainvälinen lehdistötilaisuus, jossa elokuvan tekijät vastailivat toimittajien kysymyksiin. Mukana olivat Sandlerin ohella Rob Schneider, Emmanuelle Chriqui, Rob Schneider, Dennis Dugan ja Robert Smigel. Eniten äänessä oli kuitenkin Sandler – kuinkas muutenkaan.
Zohan – lupa saksia –komediassa Adam Sandler esittää israelilaista huippukommandoa, joka lavastaa oman kuolemansa toteuttaakseen suuren unelmansa: hän haluaa luoda uraa hiusstailistina New Yorkissa. Sandler on totuttu tuntemaan ensisijaisesti komedianäyttelijänä, ja elokuvien ohella vitsejä irtoaa myös tositilanteessa. Sen sai kansainvälinen toimittajajoukko huomata useaan otteeseen.
”Puolet teistä näyttää olevan pahalla tuulella. Mitä on oikein tapahtunut? Söittekö lammaskebabia vai mitä?”, Sandler kyseli toimittajajoukolta heti alkuun ja sai aikaan naurunremakan. Rennon alkujutustelun jälkeen Sandlerilta kysyttiin, mikä innosti häntä kirjoittamaan Zohanista.
”Tein sen hänen kanssaan”, totesi Sandler ja viittasi vieressään istuvaan käsikirjoittajakaveriinsa Robert Smigeliin. ”Oikeastaan tämä kaveri –”
”Ja Judd Apatow”, kiirehti Smigel lisäämään.
”- tekivät suurimman osan työstä. Minulla oli vain idea israelilaisesta kommandosta, joka halusi olla hiusstylisti, ja kerroin tästä sitten Robertille ja Juddille. Nauroimme kaikki idealle ja niin homma sai alkunsa.”
Nopeatahtisessa haastattelussa kysymyksiä satelee aiheesta kuin aiheesta. Osaan tekijäkaarti malttaa vastata asiallisesti, mutta rennossa tilanteessa juttu eksyy helposti myös sivupoluille. Näin kävi esimerkiksi siinä vaiheessa, kun näyttelijöiltä kysyttiin, mikä on oikea tapa syödä hummusta. Tästä kikherneistä valmistetusta itämaisesta tahnasta väännetään vitsiä Zohanissa useampaan otteeseen.
”Kai se riippuu millä tuulella on”, Sandler nauroi. ”Kun kirjoitimme elokuvan käsikirjoitusta, Smigel lisäsi tekstiin ainakin 15 hummus-aiheista vitsiä”. Smigelin pakkomielle hummukseen ei ollut kovin mieluista Sandlerille, joka ei ole suuri hummuksen ystävä. Itse asiassa komediatähti inhoaa sitä. Niinpä tahnan tilalla käytettiin kuvauksissa – jogurttia.
“Minusta oli hauskaa miten Adam oli Zohanin kuvauksissa valmis tekemään kaikenlaisia vaikeita stuntteja ja uimaan kuin delfiini, mutta ei sitten hummusta suostunut syömään”, Smigel naureskeli.
”No kun se toi mieleen outoja muistoja minusta ja isoäidistäni”, Sandler kuittasi keljuilun itsekin nauraen.
Vakavampien kysymysten pariin päästiin, kun näyttelijöiltä kysyttiin, päättivätkö he poistaa Zohanista mitään Israel- tai Palestiina-aiheisia vitsejä yleisön mahdollisten reaktioiden takia.
”Hmm… Ei mielestäni”, Sandler totesi lyhyesti.
”Emme poistaneet vitsejä, mutta käsikirjoitusta työstettiin huolella ja varovasti. Elokuvassa on mukana arabeja ja israelilaisia näyttelijöitä, joista osa luki käsikirjoituksen läpi monta kertaa. Olimme varovaisia, koska hauskaa kesäkomediaahan tässä tehtiin, mutta tiesimme silti samalla käsittelevämme vakavia aiheita.”
Seuraavaksi näyttelijöiltä kysyttiinkin sitten, miten elokuva on vastaanotettu Israelissa ja aiotaanko Zohania esittää palestiinalaisalueilla.
”Luulenpa, että jotkin Keski-Idän maat eivät suostu näyttämään Zohania”, Adam Sandler arveli.
”Israelissa Zohania on esitetty. Jotkut elokuvassa esiintyvistä ystävistämme ovat soittaneet ja kertoneet nähneensä sen Israelissa, missä ei ole paljon elokuvateattereita. Heidän mukaansa elokuvan vastaanotto on ollut hyvä ja he kuulemma saavat nyt naisiakin paremmin”, Sandler nauroi.
Joku toimittajista kyseli vielä elokuvan juutalaisnäyttelijöistä, palestiinalaisista ja muista ulkopoliittisista asioista, joita Zohan käsittelee – kuitenkin niin ohimennen ja pinnallisella tasolla, ettei elokuvaa voi järin poliittiseksi tulkita. Kevyempiin aiheisiin palattiin, kun Sandlerilta kysyttiin elokuvan 80-lukua korostavasta ääniraidasta.
”No, me teimme pilaa näistä tyypeistä, jotka fanittavat 80-luvun musiikkia. Ei millään pahalla, tämä kun on kansainvälinen lehdistötilaisuus ja niin päin pois, mutta meidän amerikkalaisten mielestä on aika hauskaa se, miten muu maailma tulee jälkijunassa mitä tulee amerikkalaisen kulttuurin seuraamiseen”, Sandler kertoi. Omaa kasarisuosikkiaan näyttelijä ei kuitenkaan osannut nimetä:
”80-luvulla pidin kaikesta musiikista, kymmenistä eri bändeistä. Soitin itsekin bändissä ja aina välillä halusin olla Sting, mutta sitten katsoin taas peiliin ja mietin, jos olisinkin se tyyppi Whamista…”
Musiikkisuosikkiensa ohella Sandler kertoi myös omista suosikkikomedioistaan. Herrahan on nähty puhtaissa vesipäärooleissa, mutta myös Spanglishin ja Punch-Drunk Loven kaltaisissa kypsemmissä komedioissa.
”Pidän kaikenlaisista komedioista. Kun olin pieni, rakastin Marxin-veljeksiä, Woody Allenia ja Eddie Murphya. Pidin kaikesta, mikä liittyi komediaan – ei väliä, minkä tyylistä materiaali oli. Pakko kuitenkin sanoa, että Zohanin tekeminen oli ihan erityisen hauskaa. Siinä ei tarvinnut keskittyä liikaa romanttisiin kohtauksiin. Onhan niitäkin Zohanissa muutama, mutta nekin kohtaukset ovat kivasti sekopäisiä, tiedäthän”.
Kun Sandlerilta haastattelutilanteen loppupuolella kysyttiin, mikä saa hänet suuttumaan, oli vastaus lyhyt:
”Kaikki”
Sitten näyttelijä kuitenkin rauhoittui analysoimaan itseään, ja kertoi olevansa melko äkkipikainen mies. Omien sanojensa mukaan Sandler saattaa napsahtaa tuosta vain, rauhoittua sitten saman tien ja olla sitten kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
”Olen hieman… En tiedä… Tunnen helposti syyllisyyttä. Haluan kaikkien läheisteni ja muidenkin nauttivan olostaan. Eli jos meillä on vaikkapa äitini kanssa jotain kränää, hermostun sitten myös muista asioista. Siksi vaikuttaa siltä, että napsahdan yhtäkkiä, vaikka asioille on aina joku syy. Minulla on paineita ja siksi napsahtelen”.
Lue Zohan – lupa saksia -elokuvan arvostelu Kaistalta
