Uusimmat

Straight Outta Compton on epätasainen leffa Dr. Dren ja Ice Cuben gangstarapista

30.09.2015 20:52 Aki Lehti

Straight Outta ComptonEnsi-ilta: 2.10.2015
Alkuperäisnimi: Straigth Outta Compton
Ohjaus: F. Gary Gray
Käsikirjoitus: Jonathan Herman ja Andrea Berloff
Pääosissa: O’Shea Jackson Jr., Corey Hawkins, Jason Mitchell, Neil Brown, Jr., Aldis Hodge & Paul Giamatti
Pituus: 147 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Fuck tha police!
Arvostelija: Aki Lehti

Kuinka monta hyvää muusikoista tai bändeistä kertovaa elämäkertaelokuvaa tiedätte?

Johnny Cashista kertova Walk the Line, Ray Charlesin tarinan kertaava Ray, Gary Oldman Sid Viciousina Sid & Nancyssa ja täysin överiksi vedetty Oliver Stonen The Doors tulevat ensimmäisinä mieleen. Sen jälkeen menee hankalaksi. Genrestä ei monta mestariteosta löydy. Vielä elossa olevista muusikoista moisia ei taida olla tehty ainuttakaan.

Mestariteos ei ole Yhdysvaltain listaykköseksi aikaisemmin syksyllä noussut Straight Outta Comptonkaan. Paikoin oikein viihdyttävä elokuva hukkaa suuntansa kokonaan ensimmäisen puoliskon jälkeen.

N.W.A.:n, Yhdysvaltain länsirannikon ganstarapin tärkeimmän kokoonpanon tarinan valkokangasversio alkaa lupaavasti. Eletään 1980-luvun loppua Los Angelesin Comptonissa, jossa rikollisuus ja huumebisnes rehottavat.

Eric ”Eazy-E” Wright (Jason Mitchell) on doupin parissa puuhasteleva pikkurikollinen. Hänen kaverinsa Andre ”Dr. Dre” Young (Corey Hawkins) on taitava DJ, joka on päättänyt menestyä, vaikka tienaakin levyjä pyörittämällä vain pikkuhiluja. Mukana hengaa myös O’Shea ”Ice Cube” Jackson (O’Shea Jackson Jr, Ice Cuben poika), jo nuorella iällä taitava tekstintekijä. Elämä on rankkaa – ympärillä on jengejä, huumeita ja väkivaltaa. Paskaduuneja on paiskittava ja poliisit ahdistelevat ilman syytä.

Rikolliseen elämään kyllästynyt Eazy-E iskee massit pöytään, Ice Cube tekee tekstit, Dr. Dre tuottaa ja lopputuloksena on N.W.A. (Niggaz With Attitudes) -kollektiivi ja pikkulevylafka Ruthless. Boyz-n-the-Hood -sinkulla pälpättää Eazy-E, ja laulu kiinnittää tuottaja Jerry Hellerin (Paul Giamatti) huomion. Pian porukka päätyykin levyttämään hänen kanssaan debyyttialbumi Straight Outta Comptonin, jolle he purkavat kiukkunsa ja kyrpiintymisensä arjen ankeuteen ja kauhuihin.

Tässä vaiheessa leffa hyppää ajassa eteenpäin.

N.W.A.:sta tulee suursuosittu ja sen tekstit kauhistuttavat muitakin kuin kukkahattutätejä. Monet radiokanavat eivät suostu soittamaan orkesteria ollenkaan ja Fuck tha Police -biisin ansiosta ryhmä saa tietysti virkavallan vihat niskaansa. Totuus sattuu, sillä laulu kertoo räppäreiden itsensä kokemasta ja näkemästä poliisien harjoittamasta väkivallasta tummaihoisia nuoria miehiä kohtaan.

Straight Outta Comptonin alkupuoliskon tarina ryysyistä rikkauksiin ja rundille ympäri Yhdysvaltoja sisältää monta hienoa hetkeä ja kohtausta. Suosionsa huipulla ympäriinsä reissaavan retkueen kapina tuntuu aidolta ja biletys alastomine naisjoukkoineen ei juuri kaunistele jätkien meininkiä. Detroitin keikalla bändi esittää Fuck tha Policen virkavallan kielloista huolimatta, aiheuttaa pienimuotoisen mellakan ja päätyy putkaan. Komeasti kuvattu keikkakohtaus on elokuvan hienoimpia hetkiä. Sen jälkeen orkesterin välit alkavat rakoilla ja samalla koko leffa leviää käsiin.


Kaksi ja puoli tuntia pitkä paketti on tässä vaiheessa vasta noin puolivälissä ja loppupläjäys on kuin eri elokuvaa. Kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta ohjaaja F. Gary Gray ja käsikirjoittajat Jonathan Herman ja Andrea Berloff eivät oikein tunnu tietävän mitä haluavat näyttää. Todennäköisesti he kertovat juuri sen, mitä tuottajina toimineet Dr Dre, Ice Cube ja Eazy-E:n leski Tomica Woods-Wright ovat halunneet.

Ice Cube jättää bändin, jäljelle jäävät tekevät hänestä disautusbiisin ja Cube vastaa No Vaseline -kappaleellaan. Dr. Dre lyö hynttyyt yhteen entisen henkivartijan, uhkaavan ja vaarallisen Suge Knightin kanssa. Eazy-E kuolee AIDSiin.

Suurin osa loppuleffasta tuhlataan kuitenkin sopimuskiistoihin ja joutavaan, loputtomaan höpinään rahasta. N.W.A. -orkesteri kertoi nuoria vihaisia miehiä ympäröivästä karusta todellisuudesta, heistä tehty elokuva sukeltaa jälkipuoliskollaan musiikkibisneksen satumaailmaan.

Ympärillä tapahtuu vaikka mitä. Poliisit pahoinpitelevät Rodney Kingin ja Los Angelesissa mellakoidaan. Straight Outta Comptonissa bändin jäsenet jatkavat jankutustaan taloudellisesta tilanteestaan. Tuntuu siltä, kuin vanhemmat Dr Dre ja Ice Cube olisivat halunneet unohtaa tässä vaiheessa bändinsä yhteiskunnallisen merkityksen ja selittää vain miksi ajautuivat keskenään riitoihin. Heille itselleen se on varmasti tärkeä asia, mutta katsojaa ei sopimusten hiominen voisi vähempää kiinnostaa.

Jos et tiedä N.W.A.:n tarinaa ennestään, etkä diggaa bändistä, niin leffan viimeinen tunti on taatusti haukotuttavan tylsää, päätöntä pomppimista yhdestä turhasta kohtauksesta toiseen kamalalla kiireellä.

Muista N.W.A.-jäsenistä, MC Renistä (Aldis Hodge) ja DJ Yellasta (Neil Brown Jr.) leffa ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Ehkä se on vain hyvä ratkaisu, sillä tällaisenakin se on jo tarpeeksi sekava ja vetää suunnilleen kaikki mahdolliset mutkat suoriksi.

Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan ihan passelisti. Aluksi Eazy-E:tä esittävä Jason Mitchell yhdessä Paul Giamattin kanssa tuntuu varastavan shown. Parasta antia on kuitenkin O’Shea Jackson Jr:n suoritus Ice Cubena. Asiaa auttaa tietysti se, että nuori mies on aivan isänsä näköinen. Corey Hawkins Dr. Drenä jää jotenkin etäiseksi.

Straight Outta Comptonista olisi mielenkiintoista nähdä pidempi ohjaajan versio, jossa loppupuolisko olisi edes jotenkin tasapainossa alun kanssa. Tällaisena teoksesta jää fiilis, että päätökset siitä mitä leikataan pois on tehnyt taatusti joku muu kuin ohjaaja. Tarinan perusteellisemmin kertovaa monen tunnin mittaista versiota tuskin jaksaisi katsoa kukaan muu kuin intohimoiset fanit. Toisaalta ei tästä sekasotkuversiostakaan juuri muille iloa ole.

PlusMiinusNolla

+ Leffan N.W.A. näyttää ja soundaa juuri siltä kuin pitääkin, varsinkin keikkakohtauksissa.
– Elämäkertaelokuvan kliseitä riittää
– Omituinen rytmitys
– W.A.:n yhteiskunnallinen merkitys tulee selville, mutta sitä olisi pitänyt painottaa paljon enemmän
0 Selviytyjien ja voittajien versio tapahtumista: tuottajina toimivat mm. Dr Dre ja Ice Cube

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat