Zozo

Zozo on kokoperheen elokuva pojasta sekä kaupunkisodan keskellä että myöhemmin maahanmuuttajana. Aihe tuntuu vaikealta ja raskaalta, mutta komedioistaan tunnettu Josef Fares onnistuu välittämään sanomansa hyvin inhimillisesti. Pelkoa ja epätoivoa tasoittaa huumori ja lapsen mielikuvituksen lento. Tältä näyttää osaavan ohjaajan Disney-henkinen elokuva sisällissodan kauhuista.

Zozo on ohjaajan omaelämäkerrallinen kuvaus tiestään Libanonista Ruotsiin. Aiheen henkilökohtaisuus suorastaan huokuu kankaalta. Fares palasi ensimmäistä kertaa kotiseudulleen kuvatessaan elokuvaa. Ohjaajan alter ego Zozo on Libanon-osiossa pohjoismaisen katsojan opas.

Punainen lanka katoaa hetkeksi, kun Zozo heilastelee libanonilaisen tytön kanssa, mutta elokuva palaa nopeasti kärryille.

Ympäristö muuttuu minullekin tutuksi, kun elokuva etenee Ruotsiin. Länsinaapurissa ala-aste on 80-luvulla näemmä näyttänyt samalta kuin Suomessa. Kuvissa näkyy Salomonin laatikkoreppua, hajukumeja ja kirjojen kansiin tarttumattomattomia päällystysmuoveja. Faresin julmetun hyvin tavoittamassa nostalgisessa ympäristössä Zozo muuttuu oppaasta vieraaksi. Koulumuistot kiusatuista maahanmuuttajista palaavat mieleen herkästi. Onneksi suvaitsevaisuuden sanoma on paitsi koskettava, myös hyvin, hyvin hauska.

Teksti: Jaakko Stenros / Nöjesguiden

Zozo
Ohjaus: Josef Fares. Pääosissa: Imad Creidi, Elias Gergi, Antoinette Turk, Viktor Axelsson.