Arvostelu: Crash Team Racing Nitro-Fueled on lähes täydellinen karting-peli ja loistavaa kesäviihdettä
Crash Team Racing -ajopelin paluu jättää muut uusintaversiot jälkeensä ja kiilaa Mario Kartin rinnalle. Runsasta ja hauskaa pelipakettia kiusaa ainoastaan tarinallisen yksinpelin poukkoileva vaikeusaste, mutta sekään ei viihdyttävää moninpeliä hidasta.
Julkaisupäivä: 21.6.2019
Studio: Beenox
Julkaisija: Activision
Saatavilla: Nintendo Switch, Xbox One, PlayStation 4 (testattu)
Pelaajia: 1-4 paikallisesti (1-8 verkossa)
Ikäraja: 3
Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia
Siitä asti kun Vicarious Visions pari vuotta sitten toi alkuperäiset kolme Crash Bandicoot -peliä kunnialla nykyiselle sukupolvelle, ovat pelaajat toivoneet uusittua versiota myös Crash Team Racingista (1999). Nyt alkuperäisen Pleikkarin 20 vuotta sitten julkaistu karting-ajopeli on viimein herätetty kuolleista Beenox-pelistudion toimesta, ja lopputulos on juuri niin hyvä kuin voisi toivoakin.
Crash Team Racing Nitro-Fueled on perusteiltaan yksinkertainen ajopeli, joka kulkee Mario Kartin viitoittamalla tiellä. Crash-sarjasta tutut hahmot ajavat kilpaa monipuolisilla radoilla ja paiskovat toisiaan TNT-laatikoilla, ohjuksilla ja muilla yliampuvilla aseilla. Perusteet ovat samat kuin CTR:n alkuperäisessä versiossa, mutta Beenox on myös laajentanut pakettia runsaasti.
CTR:n alkuperäisten peliratojen lisäksi mukaan on otettu 13 tasoa myös vuoden 2003 Crash Nitro Kartista, yksi uusi bonustaso, sekä kaikkiaan 13 Battle-pelimuodon kenttää. Hahmojakin on entistä enemmän, kaikkiaan 25. Lisäksi karting-autoja ja hahmojen ulkonäköä pääsee myös tuunailemaan asuilla ja lisäosilla, joista osa aukeaa yksinpelistä ja osan voi avata pelin sisäisellä valuutalla Pit Stop -valikosta.
Paketti onkin huomattavasti laajempi, kuin vaikkapa toukokuussa arvostelemani Team Sonic Racing. Ja lopputulos vetää muutenkin vertoja jopa kaikkein parhaimmille karting-peleille.
CTR:n ydin yksinpelimuoto Adventure, jossa on myös löyhä kehyskertomus: pahantahtoinen avaruusolio Nitros Oxide haastaa maapallon asukit kilpa-ajoihin, joissa panoksena on koko planeetan kohtalo. Seikkailun aikana pitää voittaa kilpailuja ja peitota boss-vastuksia avatakseen uusia tasoja ja pelialueita. Peruskampanja on muutamassa tunnissa läpäisty, mutta Adventure tarjoaa myös monia lisähaasteita, joissa riittää tekemistä.
Yksinpeliä vaivaa lievä vaikeusasteen notkahtelu, sillä peli ei muutu tasaisesti vaikeammaksi, ja muutama kilpailu ja boss-kamppailu tuntuvat huomattavasti muita haastavammilta. Ylipäätään CTR:n aloituskynnys on hiukan korkeampi kuin uudemmissa Mario Kart- ja Sonic Racing -peleissä, eikä voittaminen Medium-vaikeusasteella ole kokeneellekaan pelaajalle itsestäänselvyys.
Pelaaminen on kuitenkin erittäin hiottua, eivätkä kilpailut tunnu mitenkään armottomilta. Jotkin pelimekaniikat vaativat hieman totuttelua, erityisesti liukuminen ja siitä boostaaminen (power slide), joka on huomattavasti haastavampaa kuin vaikka Sonicissa. Toisaalta jatkuva driftailu ei myöskään tunnu CTR:ssä niin merkittävältä, ja kilpailuja voi voittaa myös ilman jatkuvaa kikkailua.
Ohjausjärjestelmiä löytyy kaksi, klassinen ja nykyaikaisempi, missä suurin ero on kaasupainikkeessa: alkuperäisessä CTR:ssä kaasu löytyi x-napista, mutta nyt sen voi siirtää myös oikealle liipasimelle, mikä tuntuu nykypelaajille varmasti luontevammalta.
Pelattavuutta on muutenkin sen verran hiottu, ettei Crash Team Racing tunnu 20 vuotta vanhan pelin uudelleenlämmittelyltä. Siinä missä sarjan pääpelien kokoelma Crash Team Racing N. Sane Trilogy tuntui paikoin kärsivän historian painolastista, ei CTR:stä juurikaan huomaa, että kyseessä on remake-peli. Ajoradat ovat ehkä puitteiltaan vähän pienempiä kuin uudemmissa Mario Karteissa, mutta eipä se pelaamista juuri häiritse.
Moninpelin puolella on tarjolla yksittäisten kisojen ja cup-kilpailujen ohella viisi muuta pelimuotoa, mukaan lukien Battle Mode, jossa on vielä omat alamuotonsa lipunryöstöstä lähtien. Moninpeliä voi samalla konsolilla pelata jopa neljä pelaajaa tekoälyvastustajien kanssa, ja runsas moninpeli onkin yksi CTR:n parhaista puolista. Tämän parissa viihtyy helposti ja pitkään.
Verkkopelin puolella on tarjolla sama moodivalikoima, mutta ikävä kyllä mitään metapeliä CTR verkkopeli ei tarjoa. Voittamalla ansaitsee kyllä Wumpa-kolikoita pelin sisäiseen kauppaan, mutta muuta suurempaa saavutettavaa ei verkkopelistä löydy. Toisaalta pelaaminen kahdeksan ihmispelaajan kesken on silti hauskaa ja jatkuvasti arvaamatonta, joten eipä kokonaisuus välttämättä lisäherkkuja kaipaakaan.
Crash Team Racing Nitro-Fueled on kaikkinensa erinomainen karting-peli, joka tarjoaa paljon pelattavaa niin aloittelijoille kuin kokeneillekin kuskeille. Se ei varsinaisesti tee genressään mitään kovin uutta, mutta ei sen tarvitsekaan, kun kokonaisuus on näin hiottu ja viihdyttävä. Lisäksi pelin musiikit ovat loistavan tarttuvat, Crash Bandicoot -peleille uskollisesti.
Vaikka kyseessä on remake, ei CTR ratsasta pelkällä nostalgialla, vaan kestää vertailun myös uudempien kilpailijoidensa kanssa. Lapsekas hönöhuumori saattaa joitakuita ärsyttää, mutta ainakaan peli ei yritä olla cool samalla epätoivon vimmalla on Sonic-ajopelit. Crash-maailman pöhköt hahmot ovat ihan veikeitä, vaikkei edes muistaisi mistä pelistä ne on poimittu.
CRASH TEAM RACING NITRO-FUELED
”Crash Team Racingin kyytiä hidastaa vain arvaamaton vaikeusaste.”
