Uusimmat

Arvostelu Deathloop on yksi vuoden 2021 parhaista peleistä – ”Lähes viiden tähden toimintaa”

13.09.2021 15:01 Tuukka Hämäläinen

Dishonored-kehittäjien uusi peli on upea yhdistelmä hiiviskelyä, räiskintää ja koukeroista tarinankerrontaa. Aikasilmukkaan sijoittuvasta seikkailusta ei tylsää hetkeä löydy, ja myös PlayStation 5:stä otetaan todellakin ilo irti.


Julkaisupäivä: 14.9.2021
Kehittäjä: Arkane Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Saatavilla: PC, PlayStation 5 (testattu)
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 24 tuntia


Deathloop oli jo ennakkoon vuoden kiinnostavimpia tapauksia pelimaailmassa. Nyt kun olen sen pelannut, julistaisin sen yhdeksi vuoden parhaista peleistä.

Dishonored– ja Prey-peleistä tunnetun Arkane Studiosin kehittämä Deathloop on ensimmäisen persoonan toimintaseikkailu, joka sijoittuu kuvitteelliselle Blackreefin saarelle. Scifi-tarinassa saarelle on kehitetty aikasilmukka, jossa sama päivä toistuu uudelleen ja uudelleen.

Pelin sankari Colt herää aamulla rannalta muistamatta mitään, mutta tulee pian salaperäisen Julianan murhaamaksi. Kun käy selväksi että sama päivä toistuu uudelleen ja uudelleen, ottaa Colt tehtäväkseen murtaa aikasilmukan hinnalla millä hyvänsä. Tämä tapahtuu etsimällä ja tappamalla saarta ylläpitävät Visionäärit.

Mutta kuten arvata saattaa, tehtävän suorittaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Juliana pyrkii estämään Coltin aikeet, vihollisia riittää, ja kolme perättäistä kuolemaa looppaavat koko päivän alkuun ja kaikki on menetetty.

Deathloop on ensi metreiltä asti vaikuttava toimintapeli. Se on visuaalisesti päräyttävä ja tyylikäs, persoonallisella soundtrackilla varustettu teos, josta ei juuri heikkoja kohtia löydy. Niin pelattavuus kuin tarinakin ovat laadukasta jälkeä, ja väittäisin sen nousevan myös Arkanen aiempia pelejä korkeammalle tasolle.

Ohjaustuntumassa, räiskinnässä ja hiiviskelyssä on jotain tuttua niin Dishonoredista kuin BioShockistakin, mutta Deathloopin pelaamisessa on silti oma fiiliksensä. Matkan varrella Colt oppii myös joukon erikoiskykyjä, jotka tuovat peliin uusia ulottuvuuksia ja avaavat mahdollisuuksia. Hahmonkehitys on punottu luontevasti osaksi tarinamaailmaa ja keskeisiä pelimekaniikkoja, jotka perustuvat aikasilmukan toistumiseen. Varusteet ja erikoiskyvyt eivät suoraan kanna seuraavaan looppiin, mutta Residuum-ainetta keräämällä niitä voi myös säilyttää.

Deathloop ei ole loopistaan huolimatta mikään roguelike-peli, eikä sitä voi läpäistä kertaheitolla. Pelissä eteneminen perustuu siihen, että eri pelialueita tutkitaan eri vuorokaudenaikoina, jolloin aukeaa uusia asioita ja Coltin tiedot maailmasta karttuvat. Tarinakin avautuu siis useiden silmukoiden aikana, ja siinä on löydetty hyvä tasapaino vapaan etenemisen ja lineaarisen kerronnan välillä. Pääosan pelistä pelaaja voi edetä missä järjestyksessä haluaa, ja pelimaailmaa koluamalla löytyvät kaikki kiehtovat sivupolut ja sivutehtävät.

Vapautta on myös se, että Deathloop tukee yhtä hyvin suoraa räiskintää kuin hiiviskelyäkin. Kumpaan tahansa voi siis panostaa. Ja mikä parasta, pelaaja voi siirtyä jouhevasti eri pelityylistä toiseen, eikä hälytyksen aiheuttaminen ole mikään peruuttamaton moka. Se on tosin sanottava, ettei hiiviskelystä ole useissa tilanteissa mitään mainittavaa etua, mutta se on usein kiinnostavampi tapa pelata.

PlayStation 5:stä otetaan myös ilo irti, sillä Deathloop näyttää valoefekteineen oikeasti uuden sukupolven peliltä. Vaikka pelin toiminta on nopeaa, ei se missään vaiheessa menetä tarkkuuttaan. Visuaalisista asetuksista voi halutessaan valita joko toimintaa, resoluutiota tai säteenjäljitystä tukevat moodit, ja DualSense-ohjaimen liipaisimet, värinät ja sisäinen kaiutin ovat hyvässä käytössä.

Mikä parasta, Deathloop on viimeisen päälle hiottua jälkeä. Pelituntuma ja ohjauksen hallinta on aivan huippuluokkaa, mikä tekee headshottien napsimisesta tai salamurhien suorittamisesta äärimmäisen tyydyttävää. Parinkymmenen pelitunnin aikana en törmännyt kuin yhteen bugiin, mikä on paljon sanottu pelistä kuin pelistä.

Vaikeusasteesta ja tekoälystä on tosin annettava vähän moitteita. Viholliset eivät nimittäin todellakaan ole mitään ruudinkeksijöitä, ja tottunut FPS-pelaaja voi pistää suurenkin joukon vihollisia kylmäksi aika riskittömästi. Kun pelissä pääsi pidemmälle, aloin ainakin itse kaivata vaikeampaa pelimuotoa, joka olisi tuonut uusia haasteita. Tällaista ei valitettavasti ole tarjolla.

Deathloopin tarina on parhaimmillaan itse koettuna, joten siitä ei parane paljastaa yksityiskohtia. Yleisesti voi sanoa, että pelissä on paljon persoonaa, eikä se myöskään ota itseään turhan vakavasti. Aikasilmukat ovat luonnostaan vähän koomisia, ja ehkäpä juuri siitä juontuu Deathloopin huumorintaju. Tämä ei kuitenkaan tee tarinasta turhan köykäistä, pikemminkin se tuo kaivattua kevennystä kuolemanvakaviin räiskintäpeleihin.

Deathloopissa on myös toinen pelimuoto, jossa päästään pelaamaan Julianalla. Tämä on siis moninpelimoodi, jossa pelaajaa pääsee siis Dark Soulsien tyyliin hyökkäämään keskelle toisen pelaajan pelisessiota. Pelimuodossa on myös oma hahmonkehityksensä, eli Julianalle saa kerätty uusia aseita ja erikoiskykyjä pelisessioista ansaituilla pisteillä.

Moninpeli tuo Deathloopiin kokonaan uuden ulottuvuuden, ja pelikokemus on varmasti aika erilainen riippuen siitä, pitääkö tätä ominaisuutta päällä vai ei. Valitettavasti arvostelua varten en saanut alun perin kokeilla pelimuotoa, joten läpäisin koko pelin tarinan ilman tätä ominaisuutta. Vasta sitten saimme kokeilla moninpeliominaisuutta, mutta sittenkin erittäin rajoitetusti toimituksen kesken.

Moninpeliominaisuus on ehdottomasti hauska lisä peliin, mutta riippuu täysin pelaajasta haluaako sitä käyttää vai ei. Julianan moodissa ei mitään varsinaista tarinaa ole, joten se tuskin tarjoaa kovin pitkäksi aikaa viihdykettä. Toisaalta invade-muotoinen moninpeli avoimilla pelialueilla voi tarjota yllättäviä kohtaamisia ja tuoda kaivattua lisähaastetta peliin. Julianan pisteytys on myös toteutettu hauskasti siten, että eniten pisteitä ei saa vain tappamalla Coltin mahdollisimman nopeasti.

Moninpeliä testatessa huomasimme tosin yhteysongelmia aina sillä pelaajalla, joka hyökkäsi toisen peliin. Tässä kohtaa siis pelin tekninen toteutus ei näyttänyt aivan loppuun asti hiotulta, mutta on mahdotonta sanoa jatkuvatko ongelmat julkaisun jälkeen.

Ylimalkaan Deahtloop on hieno peli, jonka päätarinassakin riittää pelattavaa noin 15 tunniksi. Matala vaikeusaste ja tekoäly jättävät hitusen toivomisen varaa, mutta muuten Arkane Studios on tehnyt laadukkaan toiminta- ja hiiviskelypelin, joka viihdyttää erinomaisesti ja jättää vielä nälän mahdollisten laajennusten varalle.

DEATHLOOP

”Deathloopissa punotaan kiehtova aikasilmukka, jossa viihtyisi mielellään pidempäänkin.”

 

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat