Arvostelu: Gibbous on parempi Lovecraft-seikkailu kuin The Sinking City ja Call of Cthulhu yhteensä

Retrohenkinen seikkailupeli Gibbous – A Cthulhu Adventure vie H.P. Lovecraftin teoksiin perustuvat seikkailupelit uudelle maaperälle, jonne uhkarohkeimmatkaan kultistit eivät ole aiemmin uskaltaneet: se on oikeasti hauska. Ainoastaan tekniset ongelmat nakertavat erinomaista pelikokemusta.

Julkaisu: 7.8.2019
Studio: Stuck in Attic
Julkaisija: Stuck in Attic
Saatavilla: PC (Windows, testattu), Mac & Linux
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arvostelua varten: 9 tuntia

Kulttikirjailija H.P. Lovecraftin teoksiin perustuvia pelejä ja elokuvia on nähty hyviä ja huonoja, mutta yksi juonne yhdistää niitä. Melkein kaikki sovitukset Lovecraftin tarinoista ovat kuolemanvakavia. Elokuvista kulttiklassikko Re-Animator (1985) taitaa olla ainoita tarkoituksellisen koomisia Lovecraft-tulkintoja, ja pelien puolelta tulee lähinnä mieleen pari lauta- ja korttipeliä.

Myös viimeisen vuoden aikana ilmestyneet, suuren luokan Cthulhu-pelit Call of Cthulhu ja The Sinking City ottivat itsensä turhankin vakavasti. Lovecraftin tarinamaailma on kuitenkin jo lähes 100-vuotias, ja teosten arvoa vähättelemättä hänen kertomuksissaan ja tyylissään on myös paljon huvittavaa.

Tämän ovat onneksi tajunneet myös indiepeli Gibbousin tekijät. Stuck in Attic -studion kehittämä ja itse levittämä peli nimittäin uskaltautuu tekemään pilaa Lovecraftin tarinoista, kauhumysteerien genrestä ja seikkailupeleistä ylipäätään. Samaan aikaan Gibbous ottaa edellä mainittuja pelejä suurempia vapauksia tarinoiden sovituksessa, mutta se onnistuu siitä huolimatta suhtautumaan kunnioituksella Cthulhu-mytologian tärkeimpiin osiin.

Gibbous lähtee liikkeelle pimeästä Darkhamista, jossa yksityisetsivä Don R. Ketype saa tehtäväkseen jäljittää huhutun Necronomiconin. Pian Ketype tupee kuitenkin kömpelöiden kultistien kaappaamaksi, ja Necronomicon päätyy kirjastonhoitaja Buzz Kerwanin käsiin. Buzz sotkeutuukin kirjan avaamaan salaisuuksien verkkoon, ja siinä sivussa kissakin oppii vahingossa puhumaan.

Gibbous on toteutettu upealla, piirrosmaisella 2D-animaatiolla, joka näyttää erittäin hyvältä, vaikkei pelaisikaan grafiikka-asetukset tapissa. Taustat ovat kauniita ja yksityiskohtaisia, ja animaatio parhaimmillaan sulavaa kuin piirroselokuvissa. Myös pelin oikeilla instrumenteilla taltioitu taustamusiikki on komeaa kuultavaa, ja plussaa on sekin, että peli pyörii sujuvasti vaatimattomallakin läppärillä.

Itse pelaaminen kulkee klassisten point-and-click -pelien jalanjäljissä. Tahti on verkkainen, pelihahmo talsii kiireettömästi ruudun halki, ja pääpaino on dialogilla ja pulmatehtävillä. Jälkimmäiset voivat vaihdella perinteisistä oven avaamisista aina siihen, kuinka paikallinen juoppo huijataan juomaan kahvia, ja ratkaisut ovat useimmiten kekseliäitä. Käyttöliittymä on erittäin yksinkertainen, mikä tekee pelaamisesta rentoa.

Pääosassa ovat tarina ja hahmot, ja niissä Gibbous loistaa. Pelin kertomus ammentaa tutuista Lovecraft-lähteistä, mutta samaan aikaan tekijöillä on hyviä omiakin ideoita, ja tarinan rakenne pitää pelaaja sopivasti pari askelta jäljessä. Etualalla ovat useimmiten hupaisat hahmot hetkellisten pulmiensa kanssa, ja he tuntuvat olevan sympaattisen pihalla taustakertomuksen suurista kuvioista.

Ääninäyttely taas on indiepelille poikkeuksellisen korkeatasoista ja aamupiirrettyjen tapaan sopivasti yliampuvaa. Buzz on hermostunut kimittäjä, puhuva kissa Kitteh sarkastinen näpsäyttelijä ja Ketype ähisee kliseisen etsivähahmon tupakkaäänellä. Ja sivuhahmoistakin löytyy mainioita tapauksia Fishmouthin hönöstä kannibaalihahmosta lähtien.

Gibbousin viihdyttävää pelikokemusta rasittavat kuitenkin pienet ongelmat. Ensinnäkin, muutoin toimiva peli alkaa helposti bugailla muutamissa välivideoissa, mikä tekee niistä pahimmillaan katselukelvottomia. (Steamin kommenttien perusteella en ole myöskään yksin tämän ongelman kanssa.)

Toiseksikin, muutaman puzzle-tehtävän suunnittelussa on pientä heikkoutta vihjeiden suhteen, minkä vuoksi pelaaja voi päätyä kiertämään kehää umpikujassa. Eräässä tehtävässä luulin jopa törmänneeni etenemisen estävään bugiin, kunnes paljastui, että Buzzin kommentit eivät vain vihjanneet ollenkaan oikeaan suuntaan. Muutamat heikommat hetket vievätkin puhtia peliltä, jonka parissa muuten viihtyy mukavasti.

Gibbous – A Cthulhu Adventure on kuitenkin pienistä heikkouksista huolimatta erittäin onnistunut peli, joka sopii niillekin, jotka eivät ole point and click -genren vannoituneita faneja. Se on tunnelmaltaan kevyt kokemus, joka tarjoaa silti kiehtovan seikkailutarinan ja (pelaajan päättelykyvystä riippuen) noin 10 tuntia pelattavaa. Varsinaista uudelleenpeluuarvoa Gibbousilla ei kuitenkaan ole, joten pelaaja jää lopulta vain odottamaan nälkäisenä jatko-osaa.

GIBBOUS – A CTHULHU ADVENTURE

”Gibbous tekee Cthulhu-kauhusta komediaa parhaalla mahdollisella tavalla.”