Ultimate Fighting Championship (DC, PSone, GBC)

Ultimate fighting esittelee nykyaikaisten gladiaattorien kehätaistelua parhaimmillaan. Vuosikaudet harjoitelleet kamppailijat marssivat aitauksen verhoamaan kuusikulmaiseen kehään yleisön hurratessa taustalla. Musiikki jytää korvia huumaavasti pieksien intoa sekä kamppailijoihin että katsojiin. Tässä lajissa ei turhia kursailla, sillä melkein kaikki liikkeet ovat sallittuja. Niukat säännöt estävät niska- ja selkälyönnit sekä muut likaiset otteet, jotka voisivat aiheuttaa pahaa jälkeä kamppailijoille vaarantaen näiden terveyden ja pahimmassa tapauksessa hengen.

USA:ssa lajin suosio on kerännyt omat vankat kannattajansa ja vain näytösmuotoiset vapaapainiottelut kipuavat paremmin verta janoavien yleisömassojen viihteeksi. UFC eroaakin tästä shows´sta loppuunasti viedyillä iskuilla, potkuilla, heitoilla, kuristuksilla ja lukoilla monien muiden nenän murtavien ja rustoja raastavien liikkeiden lisäksi. Tyrmäykset muutamasta iskusta ja luovutukset kipeästä lukosta ovat lajin perusteita. Tämä vaatii joko loppuun asti hulluja ihmisiä tai todellisia hurjapäitä, tämän aikakauden gladiaattoreita, jotka kisaavat maineesta ja mammonasta yleisön huutaessa kannustavasti suosikkejaan taustalla. Leipää ja sirkushuveja, Rooman keisarit tiesivät jo muinoin mitä kansa haluaa.

Kotiruudun turvasta

Crave Entertainmentin julkaisema UFC tuo Dreamcastin omistajille koko komeuden kotiruudun turvasta pelattavaksi. Anchor Inc. päätti ottaa härkää sarvista ja toteutti taistelupelin uskomattoman hienosti ja tyylikkäästi: matsaaminen luo ainutlaatuisen tunnelman, jota muut pelit voivat seurata kateellisesti nurkasta. Tuote on saatavilla myös PlayStation-versiona, joka eroaa raudan rajoituksien mukaan isoveljestään tarjoten kuitenkin sisältöä saman verran. Lisäksi tarjolla on Nintendon Gameboy Colorille tehtailtu käännös.

Taistelijoiden tyyli

Tarjolla on monia eri pelimoodeja ja taistelijoita, joiden tyyli, teho, liikkeet ja kestävyys ovat jokaiselle niskanmurtajalle ominaisia. Tarjolla on nopeita iskijöitä, mattopainin taitajia, lukottajia, kick-boxereita, sumopainijoita. Kaikkea löytyy ja mikäli haluaa, niin oman hahmon luominen ja treenaaminen liikkeitä valiten ja ominaisuuksiin panostaen aina alun riisikepistä rankan harjoittelun ja pelaamisen kehittämään octagonin kuninkaaseen on mahdollista.

Jokaisella karjulla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa: toisien stamina kestää jatkuvan mätön ja nopean palautumisen. Toiset iskevät raskaasti ja kestävät vahinkoa, mutta heidän staminans ja liikevalikoimans ovat rajoittuneempia. Peli mallintaa yli kaksikymmentä aitoa kehäkarhua naamoineen päivineen. Mukana ovat muun muassa Tito Ortiz, Mark Coleman ja Matt Hughes.

Ohjattavuus?

Dreamcastin padin näppäinvalikoimaa hyödynnetään mallikkaasti. Liikkeitä on mahdollista määritellä haluamilleen paikoille ja R- sekä L-namiskoihin on mahdollista tallentaa kahden painalluksen combot. Analoginen peukalopädi toimii hyvin mahdollistaen pehmeän ja tarkan liikuttelun. Muut napit ohjaavat raajoja: yksi oikeaa kättä, toinen vasenta, kolmas yhtä jalkaa ja neljäs toista. Pelaajan asento vaikuttaa millaisen iskun tämä suorittaa, nopeat combot ja vastaavat eivät ole pääasia tässä urheilussa. Soul Caliburin ja DoA:n ystävät voivat kokea pelin turhan yksinkertaisena ja hitaana, jota se ei todellakaan ole. Jokainen liike vaatii tarkan kehon tarkkailun, reagoinnin vastustajan harhautuksiin sekä omien hyökkäyksien ja vastaliikkeiden täydellisen tuntemisen ja karvantarkan ajoituksen. Lähes tajuttomaksi mätkitty vastus saattaa voittaa ottelun nappaamalla hutiloidun lyönnin ja kääntämällä jo voittoaan hihkuneen pelaajan nopealla heitolla maahan käsilukkoon voittaen näin ottelun. Jokaiseen liikkeeseen on oma torjunta, mikään ei ole kertaheitosta poikki, mikäli pelaaja tietää vastaliikkeen ja omaa liukkaan saukon refleksit. Hienoimmat ja mieltä ylentävimmät voitot saadaankin kääntötorjunnoilla, joilla karpaasimainen vastus väännetään maahan näppärästi pakettiin niputtaen.

Kyllä lähtee!

Realistisia taistelulajeja mallintava peli ei ylpeile näyttävillä lentopotkuilla, tulipalloilla ja muilla hölöpölö-liikkeillä. Tässä otetaan miestä niskasta kiinni, pistetään polvella ilmat pihalle, isketään kaveri maahan, kivutaan mounttiin ja hujautetaan nyrkeillä taju kankaalle tai väännetään tämä niska-, käsi-, ranne-, jalka, whatever-lukkoon, jolloin vastuksen ei auta muu kuin luovuttaa taputtamalla tai menettää raajansa kuukausiksi eteenpäin.

Mikäli isku pääsee suojauksen läpi voimalla, horjahtaa taistelupari räsynukkena tiputtaen suojauksensa, mikä mahdollistaa nopean sarjan vasenta ja oikeaa jakaen. Torjunta ja jokainen liike kuluttaa staminaa, joka toimii energianlähteenä. Mikäli stamina loppuu, ei isku ryskä ja jalka nouse halutulla tavalla. Kovakuntoiset kaverit palauttavat staminan avulla nopeasti hengähtämällä energiaansa, joka laskee jokaisesta saadusta osumasta.

Matalat potkut ja polvi-iskut ovat tasa-arvossa lyöntien kanssa. Korkeammallekin voi potkaista, mutta moiset akrobatian näytökset päättyvät usein nolosti vihollisen napatessa nopeasti jalasta kiinni ja pyyhkäisemällä toisen alta. Kehä kumisee kun loppuun asti treenatut taistelijat lentävät kaaressa tantereeseen ja aloittavat armottoman väännön ja mätön pyrkien voittoon keinolla millä hyvänsä. Päälle pääsevällä on selvä etuasema, mutta osaava vastus muuttaa tilanteen tarkalla, taidolla tehdyllä käännöllä omaksi edukseen toisen jäädessä ihmettelemään mitä oikein tapahtui.

Toteutus

Graafisesti peli on oikein näyttävä. Turhia valoefektejä ei viljellä, eikä myöskään nopeutta simuloivia häivytyskikkoja. Realistisuus on pääasiassa, hyppyheikit ja muut vaijerikunfun ystävät eivät löydä haluamaansa tavaraa UFC:sta. Kamppailijat kiertelevät toisiaan ja etsivät iskupaikkoja. Harhautukset ja suojaukset tiputtavat sääripotkut viuhahtelevat tiheään näiden hakiessa etuasemaa vastuksestaan. Siirtymät lyönneistä potkuihin, potkuista kamppeihin ja heittoihin, heitoista ja kampeista mattopainiin, mattopainista lukkoihin ja kuristuksiin sujuvat täysin saumattomasti. Peli ei hukkaa yhtäkään framea, ja jokainen liike sujuu luonnollisen näköisesti. Taistelijoiden koko, naama ja ulkomuoto pukua tai pikemminkin shortseja myöten, sillä vaatekappaleet tarjoaisivat oivan kohteen tarttumiseen, on toteutettu näyttävästi. Sumoluokan jyrät tunnistaa jokainen, potkijat ja painijat on asiaan perehtyneen helppo erottaa. Taistelijoiden mallinnus on ensiluokkaista ja jotkut liikkeet pistävät suorastaan irvistämään niiden ollessa niin kivuliaan ja tehokkaan näköisiä.

Entäs äänipuoli?

Äänipuolella ollaan myös hyvässä kuosissa. Yleisön hihkunta ja mylvintä kannustaa yrittämään parhaansa. Taistelijat eivät turhia juttele keskenään, mitä nyt välillä urahtavat vahvasta lyönnistä ja parahtavat tuskasta lukon napsahtaessa paikalleen. Tuomari aloittaa taistelun ja selostaja kertoo mahtipontisessa aloitus-FMV:ssa kehäraakkien taustat. Erikoismaininnan ansaitsevat pelin välivideot, jotka istuvat melkein saumattomasti itse pelissä käytettyyn grafiikkaan: kehään saapuvien machomiesten tuuletus yleisön hurratessa hurmiossa taustalla pistää adrenaliinin virtaamaan pelkällä esityksellään.

Yhteenveto

Omassa kategoriassani Dreamcastin Ultimate Fighting hurahtaa kertaheitolla klassikoksi. Mikään muu mättöpeli ei ole onnistunut tavoittamaan samanlaista tunnelmaa, ja vieläpä realistisen kamppailun parissa. Graafisesti peli ei häpeile edes arcade-serkkujensa rinnalla, parisenkymmentä eri näköistä ja kokoista kamppailijaa omine lajityyleineen on kunnioitettava saavutus. Oman taistelijan kehittäminen ja tämän liikkeiden valitseminen ja treenaaminen on mielenkiitoinen lisä. Lisäksi voitettuaan uramoodin avautuu pelattavaksi uusia taistelulajeja, kuten legendaarisen Bruce Leen Jeet Kune Do. Jotta ei aivan suitsutukseksi mene, niin pelin kamerakulma onnistuu välillä valitsemaan vähemmän edustavan kulman ja latausajat voisivat olla nopeampia matsien välissä. Kyllä – kamppailun kuninkuusluokka on siirtynyt onnistuneesti konsolipelien kärkikastiin, Anchor Inc. on tehnyt käännöksen sellaisella ammattitaidolla ja omistautumisella, jolle ei voi muuta kuin nostaa hattua.

Julkaisija: Crave Entertainment
Tekijä: Anchor Inc.