Arvostelu: Tekken 7 on hyvä mätkintäpeli, mutta muutama kömpelö yksityiskohta jää harmittamaan
Tekijä: Bandai Namco
Julkaisija: Bandai Namco
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella ja internetissä)
Arvostelija: Eric Hartin
Tekkenin kulta-ajat ovat kaukana takanapäin, ja sarjan edellisestä numerollisesta pelistäkin on jo lähes 10 vuotta. Tekken 7 lupaa tuoda ensimmäisestä pelistä alkaneen Mishima-perheen tarinan päätökseen.
Pelisarjan arkkipaha Heihachi on taas palannut limbostaan ja jatkaa metkujaan. Tavoite on aina sama: vallata maailma ja ehkä siinä sivussa pistää loppukin Mishiman perheestä lihoiksi.
Tätä samaa tarinaa on pyöritelty lähes kaikissa Tekken-peleissä, joten asiaan oikeasti vihkiytyneet ovat jo tavallaan ehtineet asiaan kyllästyäkin. Onhan lopetusta lupailtu jo viimeisen kolmen pelin ajan, mutta toistaiseksi sitä ei ole näkynyt.
Tällä kertaa tarinassa käydään läpi Mishima-perheen historiaa alusta saakka, ja siinä sivussa edetään eri pelien tapahtumien kautta nykyaikaan. Suurinta osaa näistä kohtauksista pystyy pelaamaan: muun muassa muutaman aiemman Tekkenin välipätkät siirtyvät pelattavaksi lennosta. Tämä on itse asiassa hieno lisäys, joskin jotkin välipätkät ovat sen verran huonolaatuisia, että ne olisi voitu tehdä täysin uusiksi.
Tarina keskittyy pitkälti vain Mishimoiden välisten suhteiden selvittelyyn. Käytännössä mukaan mahtuu pelin yli 30 hahmosta vain kourallinen. Hehkutettua tarinan lopetustakaan ei näy. Tarina jää ikävästi kesken: tuntuu kuin sen toinen puolikas olisi jätetty kerrottavaksi seuraavassa versiossa.
Muut hahmot saavat joukon minitarinoita, jotka sisältävät ainoastaan yhden matsin. Nämä ovat lähinnä koomisia kevennyksiä. Yhdessä sivutarinassa Paul buuataan arenaalta pandaa hakkaamasta. Toisessa Lucky Chloe etsii taustatanssijoita esitykseensä lyömällä kandidaatteja turpaan, mites muuten! Syvällisempää tarinaa omalle suosikkihahmolleen etsivä joutuu siis odottamaan seuraavaa peliä.
Yksinpelaavalle näiden lisäksi mukana on perinteiset pelihallitilat sekä niin sanottu Treasure Battle, jonka kautta Tekken 7 jakaa esineitä ja rahaa hahmojen pukemista varten. Tietyin väliajoin sekaan heitetään erinäisiä muuttujia: joskus peli on tuplasti nopeampi, toisinaan mukaan heitetään kertaluokkaa vaikeampia pomovastuksia.
Mekaanisesti Tekken 7 on kokenut suhteellisen konservatiivisia muutoksia.
Jos Tekkeniä on yhtään pelannut viimeisen 15 vuoden aikana, on heti kuin kotonaan. Kuten aina, jokaiselle raajalle on oma nappinsa ja liikkeet ovat suhteellisen simppeleitä tehdä. Tärkeintä onkin tilanhallinta eikä vaikeat liikkeet. Siinä missä Street Fighteria ja Injusticea pystyy joillain hahmoilla pelaamaan lähes ruudun toisesta reunasta saakka vastustajaan nähden, niin Tekkenissä täytyy tulla iholle ja reagoida vastustajaan.
Tällä kertaa jokaisella hahmolla on superliike nimeltä Rage Art, joka aktivoituu vähillä osumapisteillä. Tätä käytetään usein viimeistelemään vastustaja tai paniikkiliikkeenä. Toinen lisäys on Rage Drive, joka on tavallista parempi normiliike. Tätäkin voi käyttää vasta, kun on itse henkihieverissä.
Rage Artin lisääminen hidastaa peliä loppumetreillä jonkin verran. Vastustaja kun on himpun verran jopa pelottavampi tilanteessa, jossa energiaa on vähän. Vaikka peli on sitä vanhaa Tekkeniä tähän pisteeseen asti, tuo superit uuden mietittävän asian lisää.
Konservatiivista fiilistä lisää pelin ulkomuoto, joka on saanut pieniä muutoksia. Toki kaikki on huomattavasti korkealaatuisempaa kuin aiemmissa peleissä, mutta esimerkiksi Injustice 2:n hahmomallien tarkuudesta jäädään kauas. Eniten häiritsee hiukset, jotka näyttävät siltä, että ne ovat siirretty Tekken 6:n ajoilta uuteen peliin. Näin todennäköisesti onkin tehty.
Vaikka Tekken 7 on fanille juuri sitä, mitä haluaa, on paketissa paljon ongelmiakin. Kirjoitushetkellä varsinkin rankatut nettimatsit toimivat miten sattuvat. Joskus pelaajia ei löydy lainkaan, toisinaan pelaajia löytyy, mutta yhdistäminen on ongelma. Hupimatsit toimivat hiukan paremmin, mutta siinä se.
Toinen nipottamisen aihe löytyy piiiiitkistä lataustauoista. Jos Street Fighter 5:n lataustauot närkästyttivät, niin Tekken 7:n vastaavat ovat lähes kaksinkertaiset. Moinen on ongelma varsinkin nettimatseissa, missä vaihtoehtona ei ole vain uusia matsia suorilta.
Tekken 7 lunastaa monet lupauksensa, muttei kaikkia. Luvassa on hyvä paketti uusille naamoille, mutta vanhatkin pääsevät kärryille nopeasti. Korjattavaa on toki: esimerkiksi nettikoodi vaatii vielä hiomista. Lopulta kyseessä on sama vanha Tekken, niin hyvässä kuin pahassa.
