Haastattelussa My Summer Car -pelin isä Johannes Rojola: ”Suosiota seurasi masennus”

Kotimainen peli-ihme My Summer Car nousi hämmentäväksi ja täydellisen yllättäväksi ilmiöksi jo kesällä. Yhden miehen huvitteluprojektista kasvoi fanitettu kulttipeli, joka vie samalla omituista, ysärivinksahtanutta Suomi-kuvaa maailmalle.

My Summer Carin isä Johannes Rojola tiedetään internetin uumenissa omaperäiseksi säätäjäksi, joka tekee aivan omanlaisiaan juttuja. Oli kyse sitten musiikista, musiikkivideoista tai YouTube-dokumenteista, Rojola ei tallaa muiden valmiiksi tekemiä polkuja vaan kääntyy suoraan pöpelikköön puuhaamaan omiaan.

Kaikesta nettikulttimaineestaan huolimatta Johannes Rojola on myös herra, joka ei välitä nousta parrasvaloihin oman naamansa vaan luomustensa kautta. Domelle hän suostui kuitenkin haastattelun myöntämään, joskin sekin eteni Rojolan itse tallaamaa polkua, ei perinteisiä reittejä.

Miten kuvailisit itseäsi?

– En kuvaile.

Sinulla on eeppistä nettihistoriaa hämmentävien asioiden luojana, ja samaa hulluutta löytyy myös My Summer Car -pelistä, vaikka lähtökohdat ovatkin erilaiset…

– Ei oikeastaan, tämä peli on aivan eri juttunsa. Ne muut aiemmat jutut olivat enemmänkin sokean ihmisen hapuilua pimeydessä. Peli on sitten semmoinen format c:.

Erilaisten satunnaisempien teosten jälkeen Rojolan päässä kipinöi seuraava projekti, ja ajatukset ajautuivat hiljalleen pelinteon suuntaan. Pelit eivät kuitenkaan olleet herralle mikään uusi juttu, vaan pelien parissa oli askarreltu jo aiemminkin.

– Modasin pelejä jo 1990-luvun puolivälissä ja aloin tekemään omia protoja vuosituhannen vaihteen kohdalla. Aloitin modailun muistaakseni Stunts– ja Wolfenstein 3D -peleistä, minkä jälkeen tuunailin myös pelejä Nascar Racing 1/2/99, Monster Truck Madness, Interstate’76 ja lukuisia muita autosimuja. Esimerkiksi Stuntsissa tein ihan klassista heksapuukotusta, muissa lähinnä grafiikkaa ja kenttäeditointia. Esimerkiksi Nascar 1:ssä automallit oli luotu täysin tekstipohjaisesti. Eli kun halusin luoda uusia automalleja, niin vaihtelin vain numeraalisesti vertexien sijaintia tekstipohjaisessa editorissa. Se oli hauskaa. Myöhemmissä kehittyneemmissä autosimuissa modailin myös fysiikkapuolta. Peliprotoja tein lähinnä RPG Makerin sen aikaisilla versioilla. Käytin sitä väärin ja tein ”pelejä”, jotka eivät soveltuneet lainkaan sille. En koskaan oikein tykännyt mistään, niin ehkä sen takia tein asiat tahallani väärin.

Autopelit ovat olleet siis Johannes Rojolalle läheisiä jo pitkään, mikä selittää myös My Summer Carin syntyä ja siihen upotettuja työtunteja. Samalla herran vanhat peliviritykset ja ”väärin tehdyt” pelit avaavat myös uusimman autopelin vinksahtanutta asennetta – samoilla linjoilla kun on näemmä menty jo toista vuosikymmentä.

Ratkaiseva sysäys Autovarkaasta

Historiaa pelien, pelien tuunauksen, outojen ideoiden ja aktiivisen puuhastelun parissa siis Rojolalta löytyy. Mutta mistä tuli se ratkaiseva sysäys My Summer Carin tekemiseen?

– Satuin ostamaan Anttilasta Autovaras-DVD:n,  joka oli lapsuuteni suosikkisarja. Siinä on kohtaus, jossa missä pojat iskevät polkupyörätelineen kioskin ikkunan läpi ja varastavat kaljaa ja makkaraa. Sen nähdessäni ajattelin, että tollanen peli olis hauska!

– Ja kun tätä autopelitaustaa on 25 vuotta, niin kaksi asiaa yhdistyi aika luontevasti.

My Summer Carista on siis kiittäminen Yle TV2:n tuottamaa Autovaras-sarjaa, joka esitettiin televisiossa vuonna 1991. Matka siitä eteenpäin on soljunut vapaasti eteenpäin, oikeastaan ilman minkäänlaista pelidesignia tai suunnitelmaa.

Kaljoittelu, maaseutu ja auton tuunaaminen ovat kuitenkin olleet ytimessä alusta alkaen.

– My Summer Car ei ole oikeastaan koskaan edes muovautunut eikä siitä ollut sen kummempaa ideaa. Näin vain kävi. Tein aluksi auton kasaamisproton. Kun totesin että se toimii niin aloin laittamaan sinne maailmaan hiekkatietä ja kaljat. Ihan alkuun pelissä oli vain proto ajomallista, mutta kesäauton kasaaminen oli mukana heti seuraavaksi.

Miten projekti on tästä raakileesta sitten edennyt -miten meni noin omasta mielestä?

– Hyvin on mennyt. Toki olisin iloinen, jos asiat olisivat tapahtuneet vähän nopeammin. Mutta asiat etenevät omalla maksimivauhdillaan, kun teemme peliä kahdestaan puolisoni Kaarinan kanssa. Kaarina on ollut mukana noin vuoden ajan auttamassa. Sitä ennen tein peliä yksin lähinnä puhdetyönä, samaan tapaan kuin tekisi puulusikoita. Kai tämä tekeminen jossain kohtaa vähän vakavoitui.

Puhdetyöhenkinen peliaskartelu muuttui kuitenkin shokkikäsittelyksi vuoden 2015 kesällä, kun yksi My Summer Cariin tehdyistä väliraporttivideoista räjähti suuren yleisön tietoisuuteen. Peli breikkasi hetkessä varsinaiseksi ilmiöksi, joka ei mennytkään ohi uusien uutisaiheiden myötä. Kiinnostus outoa autopeliä kohtaan jäi pysyväksi, vastoin kaikkia ennakko-odotuksia.

Suosio aiheutti burnoutin

My Summer Car -pelin saama huomio oli Johannes Rojolalle aluksi melkoinen yllätys, jopa shokki.

– Ensin tuli sellanen JEE-fiilis, sitten tuli kauhee burnout ja masennus, kun tämä ei ollutkaan enää vain pienen piirin juttu. Minulla oli siinä vaiheessa ehkä 100 seuraajaa YouTubessa, joita kiinnosti kehittämäni peliproto. Sitten tein sen voice over -videon lähinnä tilannekatsaukseksi näille.

– Odotin sitten että hype laantuisi, mutta ei se laantunutkaan. Autosimupiireissä olin tottunut siihen, että erikoisemmat jutut jäävät aina tosi pienen porukan jutuiksi, ja se on aina ollut tosi kiehtovaa. Ollaan niche nichen sisällä. Mutta nyt olikin pakko jatkaa pelin tekemistä ja laittaa se Steamiin. Siinä vaiheessa peli muuttui myös vähän saavutukseksi, kun tajusin että on oikeasti ihmisiä, jotka tykkäävät tästä. Kaikki muuhan onnistuu, kun vain painelee oikeita nappuloita oikeassa järjestyksessä.

– Mitään taakkaa kiinnostuksen kasvusta ja suosiosta ei sinänsä tullut, koska en ole luvannut mitään kenellekään. Lähinnä vitutti se täydellinen oma virhearvio pelin kiinnostavuudesta, se meni aivan pieleen. Ei sillä ole väliä onko lopputulos hyvä vai huono, mutta oma virheellinen arvio vituttaa aina, koska kontrolli poistuu.

Oman hupiprojektin saama suosio muuttikin vähän Rojolan asennoitumista My Summer Cariin, vaikka mies itse ei suosiosta muuttunutkaan yhtään normaalimmaksi.

– Ei se mitenkään paineiseksi muuttunut, mutta mietin että ehkä tässä on sitten jotain potentiaalilla. Ehkä tästä voisi hyvällä säkällä saada vaikka pienen elannon. Homma ehkä vakavoitui sen verran, että suostuin lopulta näkemään pelin potentiaalin. Pelintekeminen on silti jatkunut ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Mitään aikatauluja ei ole, koska kun tämä toimii niin se toimii.

Sisältöä sieltä sun täältä

Kuinka My Summeria varsinaisesti tehdään?

– Teen peliä Unity-kehitysohjelmistolla, johon tutustuin aiemmin toisessa pelifirmassa. Huomasin silloin, että Unityllä voi periaatteessa tehdä jopa autopelin, ainakin alkeellisen. Käytän Unityssä Playmaker-nimistä pluginia joka muuttaa peruskoodaamisen node-pohjaiseksi. Se mahdollistaa käytännössä helvetin nopean työtahdin, koska pelit ovat todella yksinkertaisia tehdä, varsinkin Unityn 3D-pelit.

– Äänet ovat peräisin erilaisista äänipankeista, esimerkiksi Ylen vapaa arkisto on ollut ahkerassa käytössä. Grafiikkatyökaluina käytän perus-Blenderin ja Photoshopin yhdistelmää, mitään hienouksia ei ole, kuten pelistä näkee. Testaajilta aina ottanut palautteen ja ideat vastaan. Jos niissä on ollut juttuja, joista olen itsekin innostunut, niin olen laittanut ne peliinkin.

Entäs ylipäätään avoin maailma, ysärimeininki, amistelu, yksityiskohdat – mistä kaikki se on pulpunnut?

– Varmaan siitä, että on asunut Suomessa 34 vuotta ja silmät ja korvat ovat olleet. Aika vaikea pointata sen tarkemmin. Esimerkiksi kotitalon sisustus menee enemmänkin Kaarinan piikkiin, vaikea sanoa mistä ne ovat tulleet. Minun osuuteni talosta on vain seinät, lattia ja katto, se mitä rakennuspiirustuksissa oli. Talon pohjapiirustuksen katsoin itse asiassa jotain Etuovi.com:in myynti-ilmoituksesta.

Onko sinulla jotain suosikkeja pelimaailmasta?

– Vaikka se on edelleen keskeneräinen, niin se kauppa-pub yhdistelmä on suurin suosikkini. Se on kuitenkin tuollaisen kylän keskipiste kaikessa. Kaarina teki sinne hyllyille kauppatavarat, ja ne luovat todella paljon sitä tunnelmaa. Työstän kauppaa ja pubia vielä lisää, hyllyille lisää tuotteita ja baariin lisää elämää. Toinen mistä tykkään on Fleetarin korjaamon piha. Se on aivan autenttinen maisemanpilaaja kaikkine romuineen. Jos jokin asia hajoaa, niin se jää siihen paikkaan ja on siinä maailman tappiin. Tai ainakin 2000-luvulle, kunnes kunnanvaltuustossa on liikaa vihreitä ja pakottaa siivoamaan paikat.

My Summer Car on pelinä armoton. Miten palautteessa on suhtauduttu tähän?

– Kyllä se pysyy armottomana. On vaadittu myös pehmentämistä mutta siinä en anna periksi. Tietenkin pyrin korjaamaan bugit, mutta armoton henki ei muutu miksikään. Peliä on nimenomaan myös rakastettu juuri sen takia, että se on välillä helvetin vaikea ja lohduton.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat pelin suhteen?

– Isompi lähiaikojen lisäys on mökki saaressa ja siellä puusauna. Puut pitää tietysti hakata itse ja sytyttää puusaunan kiuas. Aika vapaalla tahdilla kuitenkin teen jatkossakin. Ja kun ei visioita ole tähänkään asti ollut, niin ei niitä parane olla jatkossakaan. Mutta jossain vaiheessa on kuitenkin aika päättää, että nyt peli on valmis ja sitten muiden pelien kimppuun. Sinänsä early access vähän pelottaa konseptina, etten oikein tiedä miten sieltä pääsee pois. Näillä näkyminen se voisi tapahtua sitten, kun pelissä on kaikki ne jutut, mitä itse haluan ehdottomasti siihen. Sen jälkeen voi vielä kattoa muita juttuja, mutta toi on minimi. Kyllä itse pitää olla tyytyväinen, vasta sitten voi tarpeeksi hyvin mielin sanoa, että se oli siinä.

Onko early access -julkaisun jälkeisestä ajasta muuten jäänyt mieleen mitään odottamattomia tai siistejä juttuja, mitä ihmiset ovat pelillä tehneet?

– Joo, mä seuraan Steamissä artwork/screenshot-feediä ja sieltä löytyy kaikenlaista, mikä pistää repeilyttämään aika vahvasti. Esimerkiksi jotkut skinit ovat helvetin hienoja, mutta tässä on yksi omista suosikeistani:

Onko tuo siis… moottoriöljyä?

– Se on… ihmisen paskaa. Lieteauton tyhjennysventtiili varmaan avattu olohuoneeseen. Tai sitten ripuli.

My Summer Cars on myynyt Steamin early access -julkaisuna hämmästyttävän hyvin, epävirallisten tilastojen mukaan 130 000 – 140 000 kappaletta. Pystyt nyt tekemään tätä jonkin aikaa ihan kaikessa rauhassa ja kaiketi seuraavankin, sitten kun on sen aika?

– Joo, nyt  on siitä hyvä tilanne, että tämän voi viedä rauhassa maaliin. Sen jälkeen voin tehdä ainakin toisenkin pelin, eikä sen ole edes pakko myydä. Eikä varmasti tule myymäänkään, kunhan vain mun visio onnistuu. Mutta se on pakko tehdä.

– Julkaisun jälkeinen kuukausi meni tosin aika sumussa. Ei ehkä niinkään hyvien myyntien, vaan yleensäkin täysin odottamattoman suosion takia. Toivottavasti tämä valaa uskoa muihinkin tekijöihin, että joskus voi olla kannattavaa mennä sillä kaikista tyhmimmällä idealla… Mutta en silti suosittele!

My Summer Car on myös hämmentävin Suomi-kuvan viejä ikiaikoihin. Oletko seurannut miten maailmalla reagoidaan tähän?

– Maailmalle lähtee JUST OIKEA KUVA! Ei mitään paskaa, vaan suomalainen peli suomalaisille, jota saa muutkin pelata. Mutta en ole ehtinyt juuri tutustua miten ulkomailla reagoidaan, sen kyllä kuulin että japanilaiset ajaa siististi. Ne sovittavat ajonopeuden omiin ajotaitoihin ja ajo-olosuhteisiin sopivaksi ja noudattavat liikennesääntöjä sen minkä pelissä pystyy.

Ja loppukommentiksi?

-Toivottavasti 2017 alusta päästään puusaunaan.

Lue myös:

My Summer Car on nerokasta suomihulluutta, joka ei sovi kaikille (PC)