Uusimmat

Aku Ankka: Universumin Sankari (PC)

17.03.2001 17:25 Kalle Lahtinen

Maailman tunnetuin sarjakuvasankari, Aku Ankka, tekee näyttävän paluun tietokoneiden ja konsoleiden pariin. Iines Ankka, joka on joutunut kaapatuksi uutisankkurin urallaan, odottaa äksyn ankkamme apua. Kesken suoran lähetyksen tapahtunut sieppaus sai muuten niin leppoisaan Akuun vauhtia, varsinkin kun hänen pahin kilpailijansa, Hannu Hanhi, mielii päästä Iineksen suosioon pelastamalla tämän ensin.

Eipä auta Akun muu kuin vetää merimieslakki tiukasti päähänsä ja pyytää Pelle Pelottomalta apua Iineksen pelastamiseksi. Eihän se käy päinsä, että koppava onnenmyyrä ilmestyisi kiiltävässä haarniskassaan Iineksen ahdinkoa lievittämään. Laitettuaan räpylöihinsä vauhtia voi Aku aloittaa seikkailunsa Disneyn poppoon parissa. Mukana ovat veljenpojat, Karhukopla sekä monet muut tutut hahmot Akun tietä helpottamassa taikka kapuloita rattaisiin viskomassa.

Disneyn lisenssillä ratsastava Universumin Sankari on Ubi Softin kehittämä ja julkaisema. Disneymäiseen tapaan peli on toteutettu kolmiuloitteisena tasohyppelynä, johon on ripoteltu mukaan Crash Bandicootista tuttuja elementtejä. Ubilla riittää kokemusta platformereista, sillä onhan mm. Rayman 2 heidän alaansa.

Kääk!

Hypättyään Pelle Pelottoman outoon laitteeseen Aku teleporttautuu ensimmäiseen maailmaan, josta ura kohti Iineksen sankaruutta voi alkaa. Ankan takaa, yläviistosta kuvattu matka taittuu kauniisti toteutetun kanjonin läpi pehmeästi skrollaten. Liikkumisen vapautta ei ole kuin eteen- ja taaksepäin, mitä nyt välillä edetään ylös ja välillä alas. Toiset tasot taasen ovat Indiana Jonesista tuttuja takaa-ajoja, joissa Aku näyttää refleksinsä henkensä edestä paeten. Näihin leveleihin päästään keräämällä jokaisesta maailmasta veljenpoikien lelut, jolloin tie kohti uutta tasoa avautuu. Selvittyään hurjista takaa-ajajistaan, joita voi olla mm. jättimäinen kuormuri taikka nälkäinen nallekarhu, joka halajaa hinajan sijasta ankkapaistia, avautuu mahdollisuus kilpailla tasojen ajasta Hannun kanssa.

Tuttua juttua

Matkalla kohti maailman loppuvihollista kerätään tähtiä, joista saadaan tuttuun tapaan lisäelämiä sekä erilaisia hyödykkeitä, mm. pirtelöä, jonka alas kulautettuaan Aku saa energiaa ja muuttuu suorastaan hyperaktiiviseksi. Tällöin viholliset ovat paperia ja Aku porhaltaa eteenpäin kuin maantiekiitäjä Kelju K. Kojoottia härnätessään. Jotta homma ei olisi liian helppoa, pitää jokaisesta levelistä löytää piilotettuja palasia, joilla saadaan lopuksi avattua portaali bossin luo. Pomot vaihtelevat aina ylikasvaneesta Tipistä Karhukoplan konnaan. Taistellessaan näitä ilkimyksiä vastaan pitää Akun löytää jokaisen oma heikkous ja hyödyntää sitä saavuttaakseen voiton mokomista matkanhidastajista. Pomotappelut ovatkin pelin hauskimpia osuuksia, sillä jokainen vastus on omaperäinen ja hauskalla tavalla toteutettu.

Maailmojen haasteet muodostuvat erilaisista veikeistä veijareista aina pohjattomiin rotkoihin ja kavaliin ansoihin. Mutta ei ole Akukaan mikään mammanpoika, sillä tämä ankka osaa lyödä poksauttaa viholliset pois tieltään taikka hypätä heidän päälleen jo Marion aikaisesta konseptista tuttuun tapaan. Mikäli hapan vastustaja onnistuu mujauttamaan Ankkaamme, tämä muuttuu hirmuiseksi raivoankaksi, jolle ei ryppyillä. Mikäli iljekäs vihulainen onnistuu hujauttamaan Akua toiseen kertaan, niin silloin on jo sulkasadon paikka. Onneksi Donaldia ei niin vain nujerreta, sillä tietyin väliajoin pitkin kenttää on maaliviivoja, jotka toimivat tallennuspisteinä. Välillä vastaan tulee veljenpoikien kadottamia leluja, jotka pääpahis on kavalalla loitsullaan piilottanut. Mikäli onnistuu keräämään kolme lelua per kenttä, niin Tupu, Hupu ja Lupu palkitsevat siitä Aku-setänsä edellä mainitulla takaa-ajotasolla. Aikarajoituksia kentissä ei ole, joten etenemisen voi ajoittaa rauhallisesti turhia kiiruhtamatta.

Kauniita maisemia

Graafisesti peli on iloisen hauska. Aku haaveilee poissaolevan näköisenä Iineksestä ja röyhää hurjasti vihollisilleen. Tasot on renderöity mallikkaasti ja vieritys on sujuvaa. Taustalla laskeva aurinko värjää sankarin helakan punaiseksi ja vesiputouksissa siintää sateenkaari railakkaan iloisissa väreissään. Resoluutiolle on kolme eri vaihtoehtoa: 640 x 480, 800 x 600 sekä 1024 x 768. Äänet ovat peruskamaa, mutta puhe taipuu lasten iloksi kotimaan kielelle. Lokalisointi on viety loppuun asti ja menuja myöten kaikki on käännetty. Kohdeyleisön huomioiden oikein ymmärrettävä ja hyvä ratkaisu. Lisäksi vaihtoehtona löytyvät muut pohjoismaiset kielet, mikäli näitä haluaa käyttää. Musiikki soi taustalla häiritsemättä ja Ankkalinnan rento sävel kuulostaa jopa hyvältä. Kotimaiset ääninäyttelijät hoitavat homman turhia pinnistämättä. Akun englanninkieliseen sössötykseen tottuneena lopputulos kuulostaa hieman hämäävältä.

Kontrollit

Tasohyppelyissä tärkeimpänä nautinnontekijänä ovat ehdottomasti kontrollit. Mikäli hahmo ei vastaa käskyihin ripeästi ja toivotulla tavalla, menee pelistä nopeasti maku. Ubin kunniaksi moisesta ei ole huolta: käskytys on nopeaa ja rivakkaa jopa näppäimistöllä ja opeteltavia yhdistelmiä on tasan tarkkaan kolme: normaalit nuolinäppäimet liikkumiselle, yksi nappi hyppyä varten ja yksi lyömiselle. Mukavan yksinkertaista ja toimivaa.

Yhteenveto

Kaikki näyttäisi olevan melkein kohdallaan tässä Akun uudessa seikkailussa paitsi yksi asia, nimittäin lyhyys. Neljä maailmaa ja 24 tasoa on veteraanilta ohi muutamassa tunnissa. Tämä on kuitenkin anteeksiannettavaa, sillä kohdeyleisö löytynee paljon nuoremmista ja 8-vuotiaan serkkupojan pelitesti todisti myös sen. Ei olisi mitenkään halunnut lopettaa pelaamista, vaikka ovelta jo huudeltiin. Nyt ei tarvitse enää miettiä mitä ostaisi lahjaksi nuorimmaiselle, sillä Aku Ankka: Universumin Sankari on väkivallaton, helppo oppia ja taatusti mielekäs naskalin päivää piristämään. Lisäksi peli löytyy monessa formaatissa: Dreamcastille, Game Boy Colorille, Nintendo 64:lle, PSX/PSX2:lle sekä PC:lle. Kääk vain, Akun ei tarvitse olla huolissaan uudesta seikkailustaan, sillä Ubisoft on onnistunut suuntaamaan pelinsä kohdeyleisölleen napakan tarkasti. Haittapuolena peli kaatui testikokoonpanolla muutaman kerran ja äänet rätisivät ikävästi. Onneksi tähän auttoi kiihdytyksen tiputtaminen Vortex-äänikortista.

 

Laitevaatimukset

Windows 9x, P166 MHz, 32MB RAM, 12x CD-asema, 16-bittinen DirectX-yhteensopiva äänikortti/näytönohjain

Testikokoonpano

Duron @900, 256 MB RAM, Aureal Vortex 2.0, Voodoo 5.5