Uusimmat

Alpha Protocol -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

19.05.2010 20:00 Muropaketin toimitus

Kukapa ei olisi joskus halunnut olla salainen agentti? Nopeita autoja, tehokkaita aseita, viehättäviä vastakkaisen sukupuolen edustajia ja suuri tehtävä koko maailman pelastamiseksi. Ei ihan surkeaa materiaalia, mutta yllättäen aika harvoin peleissä nähtyä.

Tähän tulee nyt muutos, kun roolipeleistään tuttu Obsidian valmistautuu julkaisemaan Alpha Protocolin, pelin, joka yhdistelee 3rd person –räiskintää ja roolipelaamista. Samalla reseptillähän Mass Effectkin nousi tähtiin, mutta riittääkö Alpha Protocolissa samanlaista nostetta?

Obsidian on kehitellyt agenttiroolipeliään vähin äänin jo vuosien ajan. Pelin piti ilmestyä alunperin jo viime vuonna, mutta aivan viime hetkellä – pelin julkaisupäivänä – sitä lykättiin melkein vuodella. Syyt olivat taloudelliset, sillä pelin julkaisija halusi siirtää pelin aikaan, jolloin heillä oli vähemmän pelimerkkejä pöydässä.

Hieman yllättäen vuoden aikana peliin ei tehty juuri mitään muutoksia, sillä kuten myöhemmin kävi ilmi, kehitysbudjetti oli finito. Näin lykkäystä ei voi pitää kuin harmillisena, mutta toisaalta Alpha Protocol pääsee iskemään nyt hieman hiljaisempaan rakoon ja toivottavasti saa ansaitsemansa yleisön. Vaikka peli on jo vuoden vanha, se on sisällöltään sangen muikea.

Skills for kills

Käsiimme osunut preview-versio oli viimeistelyltään jo aika lopullisen oloista materiaalia ja suurin ero kauppaversioon tuntui olevan se, että peli palautti tylysti alkuruutuun kun olin pelannut läpi noin kolmen tunnin mittaisen prologi-kampanjan, sekä ensimmäisen sen jälkeen aukeavasta kolmesta suuremmasta tehtävästä. Yhteensä pelin parissa vierähti noin kahdeksan tuntia ja ne menivät oikein iloisissa merkeissä.

Alun vertaus Mass Effectiin ei ollut harkitsematon, sillä peleillä on paljon yhteistä. Kunnon roolipelin tyyliin pelaaja valitsee aluksi, millainen hänen hahmonsa tausta on. Se, onko esimerkiksi entinen sotilas tai MIT:n huippuinsinööri, määrittää pääasiassa, miten paljon eri kykyihin voi lopulta sijoittaa pisteitä.

Koska kyse on toimintaroolipelistä, kyvyillä on kaksi toimintaperiaatetta. Ne joko parantavat tiettyjä ominaisuuksia (rynnäkkökiväärin ammukset leviävät vähemmän, hakkerointi on hieman hitaampaa ja niin edelleen) tai antavat käyttöön uusia erikoiskykyjä. Näin pelaaja voi vaikka oppia lukitsemaan rynnäkkökiväärinsä kohteeseen, jolloin liikkuminen ja räiskiminen sujuu paremmin.

Kykyjä löytyy laidasta laitaan ja ideana on, että pelaaja voi edetä seikkailussa haluamallaan tavalla. Haluatko olla rynnäkkökiväärillä räiskivä Rambo vai pistooli kädessä hiippaileva James Bond? Tai kenties lähitaistelussa kaikki pieksevä Jason Bourne? Kaikki onnistuvat.

Kyvyistä huolimatta pääpaino on sillä, mitä pelaaja osaa. Vaikka pistoolikyky voikin kutistaa aluksi viemärinkannen kokoista tähtäysristikkoa, lopulta ne luodit pitää itse ohjata kohti vihollisia. Systeemi vaatii pientä totuttelua eikä rehellisesti sanoen ikinä toiminut ihan niin hyvin kuin vaikkapa Gears of Warissa tai muissa varsinaisissa 3rd person –räiskintäpeleissä. Pienen pelailun jälkeen erikoiseen tunnelmaan tottui, eikä se sen jälkeen häirinnyt.

Sanamiesten sukua

Räiskintä on vain puoli kuvaa, sillä pelaajat pääsevät myös roolipelaamaan sangen usein – ja todellakin roolipelaamaan, sillä ideana on, että pelaaja saa toteuttaa hahmoaan haluamansa kaltaisella persoonalla ja näin vaikuttaa pelin aikana muodostuviin suhteisiinsa ja tapahtumien kulkuun.

Käytännössä homma toimii niin, että keskustelun aikana ruudun alakulmassa on yksinkertainen keskusteluvalikko, jossa on kolme yleistä tyylivaihtoehtoa. Pelaajan pitää lennosta, vuorokaverin puhuessa, valita näistä yksi, jolloin pelihahmo sitten tarjoilee oman repliikkinsä halutulla tyylillä. Jos ei valitse mitään, peli menee oletusarvollaan, joka on yleensä ammattimaisen viileä.

Tilanteesta ja vastapuolen puhujasta riippuen erilaisia tyylilajeja löytyy laidasta laitaan. Jos yrität vokotella business-luokassa kaunista journalistia, kommentit liikkuvat akselilla lipevä – hillitty – humoristinen. Jos taas kovistelet autiomaassa parrakasta turbaaniterroristia, vaihtoehtoina ovat kovistelu, sarkastinen haistattelu ja ammattimaisen viileä uhkailu.

Se todellinen jutun juju piilee siinä, että jokaisella keskustelukumppanilla on oma persoonallisuutensa ja pelaajan tulisi pystyä lukemaan kaverinsa tyyliä saavuttaakseen haluamansa lopputuloksen. Tarpeeksi vikkelä kielimies kun pystyy ehkä purkamaan pahimmankin tilanteen edukseen ja vaikka ylipuhumaan vihollisensa liittolaisekseen.

Jos tämä ei onnistukaan, keskustelussa on muitakin etuja. Peliaika nimittäin kuluu taustalla reaaliajassa, joten hahmon stamina palautuu ja erikoiskyvyt latautuvat kun pelaaja klassiseen agenttityyliin viivyttelee megatuholaserin kahvassa roikkuvaa superrikollista. Näissä kohtauksissa keskusteluvalikkoon ilmestyy usein neljäskin vaihtoehto, jolla voi yllättäen aloittaa aggressiivisen toiminnan ja toivottavasti napata vihollisensa vertauskuvallisesti housut kintuissa.

Pelin käsikirjoitus on mainiota tasoa. Pelaamani sarkastinen naistenmies tarjoili jatkuvasti sellaista settiä, etten voinut kuin nauraa. Vaikka seikkailu muuttuukin nopeasti eeppiseksi ja sisältää dramaattisia käänteitä, tunnelma on jatkuvasti sujuva ja tuo vahvasti mieleen esikuvina toimineet agenttiteokset. Tästä siis suuri peukku Obsidianin pojille.

Musta hevonen?

En osannut ennakkoon odotella paljon mitään Alpha Protocolilta ja ensimmäisen tunnin ajan reaktioni liikkuivat ”ihan kiva kuriositeetti” –akselilla. Sitten jotain napsahti kohdalleen ja loput noin kahdeksan tunnin previkkaversiosta hujahtivat läpi suunnilleen yhdellä istumalla. Tämän jälkeen päähän jäi pakottava tarve saada lopullinen peli ja päästä katsomaan, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu.

Odotus ei ole enää pitkä, sillä Alpha Protocol ilmestyy jo vajaan pariin viikon päästä. Näin peliin ei voi enää odottaa suuria muutoksia tai viime hetken lisäyksiä, mutta eipä niille juuri olisi ollut tarvettakaan. Iästään huolimatta peli on pysynyt sangen hyvässä hapessa ja lykkäykset näkyvät lähinnä ehkä grafiikassa, jota voisi kuvailla päteväksi, mutta ei mitenkään päätä huimaavaksi. Eipä se tosin ole se pääasiakaan.

Palaamme lopullisen version myötä asiaan varmistamaan, että seikkailun taso pysyy loppuun asti korkeana. Jos näin käy, agenttien ja roolipelien ystävät saattavat saada kuun lopussa todella miellyttävän pakkauksen.

 

Tekijä: Obsidian
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation 3
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Julkaisu: 28.5.2010
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/alphaprotocol/
Miikka Lehtonen

 

 

 

 

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Lisää aiheesta

Final Fantasy Crystal Chronicles: The Crystal Bearers (Wii)

Mount & Blade: Warband (PC)

Nier (PS3, Xbox 360)

Whispered World (PC)

Lue myös

Lost Planet 2 (PS3, Xbox 360)

Prince of Persia The Forgotten Sands -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

Scene It Twilight (PC)

Trivial Pursuit (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Yakuza 3 (PS3)

 

Muropaketin uusimmat