Anno 1503 (pc)

10.04.2003 00:00 | Muropaketin toimitus | 163

eDomen arvostelussa PC:n Anno 1503

Sunflowersin kehittämä Anno 1602 onnistui ilmestyessään yllättämään monet pelialaa seuraavat. Se menestyi kotimaassaan Saksassa erinomaisesti ja keräsi mainetta myös muualla maailmassa. Positiivisen vastaanoton innoittamana pelistudio ilmoitti työstävänsä esikoiselleen jatko-osaa, joka ristittiin Anno 1503:ksi. Alun perin sen oli tarkoitus olla vain vanhojen teemojen uudelleenlämmittelyä, mutta varsin pian pelintekijöiden kunnianhimoisuus pääsi niskan päälle. Anno 1503:sta kasvoi täysin itsenäinen peli, jonka kehityskaari venyi lähes neljän vuoden mittaiseksi. Nyt se on lopultakin valmistunut ja ilmestynyt kauppojen hyllyille pelaajien ihmeteltäväksi.

Siirtokunnan alkeet

Pelin peruslähtökohta on tuttuakin tutumpi. Pelaajan alter egona toimii nuori, Uuteen Maailmaan suuntaava merikapteeni, joka saa tehtäväkseen kukoistavan siirtokunnan perustamisen. Pitkällinen projekti lähtee liikkeelle rannalle rakennettavasta varastosta, jonka seuraksi kohoaa nopeasti uudisraivaajien koteja, pieniä peltolänttejä ja puunhakkaajien töllejä. Kylän kasvaessa ja sen asukasmäärän lisääntyessä myös kaivosten, tupakkaplantaasien, seppien ja puolustuksesta huolehtivien linnoitusten rakentaminen tulee ajankohtaiseksi. Pohjimmiltaan tulokas on siis hyvin perinteinen rakentelupeli.

Pelaajan ensimmäinen ja siirtokunnan tulevaisuuden kannalta tärkein tehtävä on kaikkien tarpeellisten rakennusten pystyttäminen. Tämä luonnollisesti kuluttaa resursseja eli kultaa, puutavaraa, työkaluja ja tiiliä. Kustannusten lisäksi pelaajan on päätöksissään otettava huomioon rakennusten asettelu. Kullakin tuotantolaitoksella ja palvelulla on oma vaikutusalueensa, joita on pystyttävä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Koulujen, kirkkojen ja muiden vastaavien rakennusten kohdalla tämä tarkoittaa kaikkien asukkaiden saattamista niiden vaikutuspiiriin. Tehtaat, metallinsulattamot ja teurastamot on puolestaan pystytettävä tarvittavien raaka-aineiden läheisyyteen. Koska pelistä löytyy yli 130 erilaista rakennusta, niiden sijoittelu ja toiminnan optimoiminen pitää pelaajan kiireisenä pitkään.

Kaavoitushommien lisäksi siirtokunnan johtajan tehtäväkenttään kuuluu paljon muutakin. Asukkaiden hyvinvointi vaatii myös lähiympäristön tutkimista, diplomatiaa, sotimista ja kaupankäyntiä. Kaikkein kovimman haasteen pelaajalle heittää talouspuoli, sillä tasapainoisen kassavirran luominen vaatii melkoisesti säätämistä. Sitä varten on otettava huomioon eri tuotantolaitosten aiheuttamat kustannukset, tuotteiden myyminen oman kaupungin asukkaille ja kriittisten raaka-aineiden hankkiminen ulkomailta.

Ylijäämää voi yrittää kaupata muille alueen asukkaille, perustaa säännöllisiä kauppareittejä tai luottaa satamassa vierailevien venetsialaisten hyväntahtoisuuteen. Vaihtoehtoja siis riittää. Valitettavasti peli tarjoaa vain hyvin yleisluontoisen esityksen kaupunkien tuloista ja menoista. Yksityiskohtaisemman informaation saamiseksi pelaajan on käytävä kaikki rakennukset lävitse yksi kerrallaan. Siirtokunnan kasvaessa mielessä käy väkisinkin ajatus siitä, että asian olisi voinut hoitaa paljon fiksumminkin.

Tutkimusmatkailua, diplomatiaa ja sotimista

Pelialueena toimivan saariston tutkiminen on välttämätöntä sekä oman vaikutuspiirin laajentamiseksi että arvokkaiden kauppayhteyksien luomiseksi. Vaikka peli ensi silmäyksellä näyttäisikin sijoittuvan Pohjois-Amerikan valloitukseen, se kattaa itse asiassa kaikki Euroopan ulkopuoliset alueet. Eri saaria hallitsevat erilaiset kasvillisuusalueet, jotka vaikuttavat eläimistön lisäksi siihen, mitkä viljelystuotteet menestyvät siellä parhaiten. Samassa paikassa ei siis voi kasvattaa sekä tupakkaa että mausteita. Niinpä siirtokunnan asukkaiden tarpeiden tyydyttäminen vaatiikin joko useampien saarien asuttamista tai aktiivista kaupankäyntiä.

Diplomatia ja sotiminen on pelissä hoidettu melko pinnallisesti. Muiden siirtokuntien kanssa voi solmia kauppasopimuksia ja liittoja, lähettää lyhyitä sanomia, vaatia näiltä lunnaita tai maksaa niitä itse. Lisäksi maalaisjärjen käyttäminen on erittäin suositeltavaa. Tavallista kauppalaivaa ei kannata lastata täyteen tykkejä ellei välttämättä halua tehdä vastapuolta epäluuloiseksi. Tämän pitäisi useimmissa skenaarioissa riittää rauhallisen rinnakkaiselon ylläpitämiseen, sillä sotiminen on vain pieni osa peliä. Merirosvojen ja epäsosiaalisten naapureiden torjuminen vaatii toisinaan puolustustaisteluita eikä hyökkäyssodan käyminenkään ole mahdotonta. Oman siirtokunnan hyvinvoinnin kannalta liikaa aseiden kalistelua kannattaa kuitenkin yleensä välttää.

Joukkojen komentaminen on hoidettu hyvin perinteisellä naksuttelustrategiatyylillä eli yksiköt marssivat hiiren naksautusten osoittamaan suuntaan. Taktisuutta systeemiin tuo mahdollisuus määrätä kunkin joukon taistelumentaliteetti erikseen. Innokkaimmat syöksyvät vihollisten kimppuun oma-aloitteisesti ja passiivisimmat keskittyvät oman asemansa puolustamiseen. Lisäksi jokaisella yksikkötyypillä on oma Akilleen kantapäänsä, joka tekee sille tavallista enemmän vauriota. Esimerkiksi jousiampujien tuhoaminen onnistuu kaikkein tehokkaimmin miekkamiehillä. Tämä korostaa huolellisen ennakkosuunnittelun merkitystä, sillä taistelun tiimellyksessä yksittäisten joukkojen komentaminen on melko vaikeaa. Kaiken kaikkiaan sotiminen on erilaisine yksikköineen ja sotakoneineen miellyttävän monipuolista, vaikka käyttöliittymä ei mahdollistakaan kovin tarkkaa joukkojen hallintaa.

Tyylillä loppuun saakka

Peli on rytmitetty ja tasapainotettu ihailtavan hyvin. Siirtokunnan parissa ei synny lainkaan kuolleita hetkiä, vaan pelaajalla on jatkuvasti jotakin tekemistä. Toisaalta vastaan tulee vain harvoin sellaisia tilanteita, joissa pitäisi ehtiä moneen paikkaan yhtä aikaa. Tähän vaikuttaa mm. se, että suurin osa laajasta rakennusvalikoimasta on aluksi piilotettuna ja se tulee käyttöön vähitellen siirtokunnan laajentuessa. Ratkaisevaa uusien vaihtoehtojen saamiselle on väkimäärän lisääntyminen ja tiettyjen keksintöjen tekeminen. Pelaajaa ei siis pakoteta missään vaiheessa seuraamaan tiettyä, mekaanista rakennusjärjestystä, vaan yhteisöä saa aina kehittää haluamaansa suuntaan. Valinnanvapautta lisää myös se, että yksikään tuote tai pelityyli ei ole olennaisesti muita parempi.

Jonkinlaisen rungon pelille muodostaa tarinalla höystetty kampanja, jossa pelaaja etenee tietystä tavoitteesta toiseen. Useimmiten näiden täyttämiseen ei kuitenkaan ole mitään erityistä kiirettä, joten pelaaminen on melko vapaamuotoista. Lisäksi paketista löytyy joukko erilaisia skenaarioita sekä hiekkalaatikkomoodi, jossa siirtokuntaansa voi rakentaa vaihtelevien vaikeustasojen tarjoamissa puitteissa. Minkäänlaista moninpeliä kauppoihin ilmestyvästä versiosta ei valitettavasti löydy, mutta Sunflowers on luvannut julkaista sen myöhemmin ilmaisen päivityksen muodossa.

Visuaalisesti tulokas on yksi kaikkien aikojen näyttävimpiä pelejä. Isometrinen grafiikka on erittäin kaunista ja se vilisee pieniä, persoonallisuutta tihkuvia yksityiskohtia. Kyse ei ole pelkästään koristeellisesta kikkailusta, vaan grafiikka antaa pelaajalle myös arvokasta tietoa siirtokunnan tilasta. Esimerkiksi joidenkin tuotteiden loppuminen saa asukkaat jonottamaan vihaisina myyntikojujen edessä. Tällöin tilanteelle on syytä tehdä jotakin ennen kuin ihmiset muuttavat toisiin kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Äänipuolella vastaavaa informatiivisuutta esiintyy vain suurista uhkista, kuten sodista ja tulipaloista, varoittavien kommenttien muodossa. Muuten tarjonta koostuu lähinnä komennettavien yksiköiden vastauksista ja tuttuja keskiaikaisia teemoja varioivista musiikeista.

Ennakkotiedot Anno 1503:sta nostivat odotukset melko korkealle. Sunflowersia onkin syytä kiittää siitä, että peli pystyy vastaamaan lähes kaikkiin annettuihin lupauksiin. Harmittamaan jää ainoastaan moninpelin ja yksityiskohtaista informaatiota siirtokunnan tilasta tarjoavien tietoruutujen puuttuminen. Kokonaisuutena tulokas onkin varteenotettava ehdokas niin kaikkien aikojen parasta rakentelustrategiaa kuin vuoden peliäkin valittaessa.

-Mikko Karvonen