Ape Escape 2 (PS2)

06.03.2003 00:00 | Muropaketin toimitus

Monet kyyniset tahot ovat huomauttaneet, että todelliset innovaatiot ovat pelimarkkinoilla harvassa ja useimmiten julkaisijat tyytyvät vain matkimaan toisiaan. Tämä pitää paikkansa ainakin lapsille sopivien pelien kohdalla, sillä syystä tai toisesta perheen pienimmille tarjotaan lähinnä huonosti tehtyjä Disney-tasoloikkia. Ajoittain kauppoihin kuitenkin ilmestyy säännön vahvistavia poikkeuksia, joista tuorein on Sonyn Playstation 2 -projekti Ape Escape 2.

Haavi heilumaan

Jatko-osan tapahtumat saavat alkunsa, kun Professori määrää nuoren avustajansa Hikarun lähettämään laatikoittain housuja Apinapuiston asukeille. Samaan kasaan päätyy vahingossa joukko erikoiskypäriä, jotka saavat karvaiset kädelliset villiintymään. Tämä antaa apinoiden suuruudenhullulle johtajalle Specterille tilaisuuden toteuttaa maailmanvalloitusjsuunnitelmiaan. Ne olisi tietenkin estettävä, joten Hikaru lähetetään paikkaamaan virhettään ja ottamaan karanneet apinat kiinni viimeistä yksilöä myöten.

Tällä kertaa kädellisten perässä juostaan eri puolilla maailmaa. 20 kentän mittaisen seikkailun aikana pelaaja pääsee tutustumaan mm. kummituslinnaan, merirosvolaivaan ja kreikkalaiseen temppeliin. Jokaisella alueella piileskelee tietty määrä apinoita, joista suurin osa on onnistuttava nappaamaan kentän läpäisemiseksi. Haavin heiluttelemisen lisäksi tämä vaatii loikkimista, uimista, kiipeilyä ja muita tasohyppelyistä tuttuja liikuntamuotoja. Lisäpuuhaa pelaajille tarjoavat pienet, mutta suhteellisen kekseliäät pulmat, joiden ratkominen on pakollista tiettyjen apinoiden vangitsemiseksi.

Tavallisesti karkulaisten kiinniottamiseen käytetään Hikarun kantamia työkaluja, joita kertyy jatkuvasti lisää pelin edetessä. Vihollisten mukiloiminen, vipujen aktivointi ja tavaroiden rikkominen hoidetaan vakiovarusteisiin kuuluvan tyrmäysnuijan avulla. Lisäksi valikoimasta löytyy ritsan, banaanibumerangin ja väliaikaisesti sankarin nopeutta nostavan hulahula-vanteen kaltaisia esineitä. Varusteiden suunnitteluun on käytetty kiitettävän paljon luovuutta, eikä niitä ole unohdettu kenttäsuunnittelunkaan aikana. Vaikka osa työkaluista tuntuu hieman kertakäyttöisiltä, ne tuovat peliin mukavasti vaihtelua ja pitävät tehokkaasti yllä pelaajan mielenkiintoa apinajahtia kohtaan.

Tuttu ongelma

Varusteiden käyttäminen hoidetaan lähes poikkeuksetta DualShockin oikean tatin avulla. Sen toimintaperiaate vaihtelee esineestä toiseen, mikä tekee pelaamisesta melko monimutkaista. Esimerkiksi haavin ja tyrmäysnuijan kohdalla tatin vääntäminen määrää sen, mihin suuntaan Hikaru niillä iskee. Hulahula-vanteen käyttäminen puolestaan vaatii tasaista pyöritysliikettä. Systeemi on siis esineestä riippumatta melko looginen, mutta sen jatkuva vaihtuminen häiritsee hieman pelaamista. Työkalujen monipuolisuuden ansiosta tämä on kuitenkin helppo antaa anteeksi.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa pelin kamerasysteemistä, joka on nätisti sanottuna kamala. Kuvakulma seuraa pelihahmon liikkeitä todella laiskasti ja kääntyy oikeaan suuntaan muutaman sekunnin viiveellä. Niinpä pelinäkymä on vain harvoin kohdallaan. Tilannetta voi parantaa vasemmalla yläliipaisimella, jonka pitäisi siirtää kamera sankarin selän taakse. Tämäkään ei tosin aina toimi halutulla tavalla. Lisäksi kuvakulmaa voi säätää ristiohjaimen avulla, mutta tämä vaatii peukalon siirtämistä pois pelihahmon ohjaamiseen käytettävältä tatilta, eikä siksi ole yleensä kovin varteenotettava vaihtoehto.

Sarjakuvia ja muita bonuksia

Varsinaisen seikkailun lisäksi paketista löytyy valtava määrä erilaisia bonuksia, joita ostetaan kenttien välissä kultakolikoiden avulla. Valikoima sisältää mm. sarjakuvia, välivideoita, taustamusiikkeja, pieniä tarinoita ja outoja faktoja. Mukaan on mahtunut myös muutama minipeli, joihin pääsee käsiksi seikkailun puolivälin tietämillä. Osa niistä on varsin hauskoja ja onnistuneita, mutta joidenkin kohdalla pelintekijöihin on iskenyt pieni laiskuuden puuska. Tulee väistämättä pettynyt olo, kun erittäin vaikean bonuspelin läpäisemisestä ei irtoa minkäänlaista palkkiota.

Pelin ulkoasu jättää jonkin verran toivomisen varaa. Grafiikassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se on paikoitellen turhan yksinkertaista. Monet esineet ovat erittäin kulmikkaita eikä niiden tekstuureihin ole uhrattu tippaakaan mielikuvitusta. Sarjakuvamaisen tyylin tavoittelussa on siis menty liiankin pitkälle. Lopputuloksena on värikäs, mutta ankean näköinen peli, joka aiheuttaa usein lieviä pettymyksen huokauksia. Äänityöskentely on onneksi huomattavasti laadukkaampaa, sillä etenkin taustamusiikit luovat peliin mukavan leppoisan tunnelman.

Tyylinsä puolesta tulokas on selvästi tehty vetoamaan perheen pikkuväkeen. Siihen kuitenkin pätevät samat lainalaisuudet kuin laadukkaisiin lastenelokuviin ja -kirjoihinkin: ne jaksavat kiinnostaa myös aikuisia. Pelattavuuspuolella esiintyvistä ongelmistaan huolimatta Ape Escape 2 on erittäin onnistunut paketti, jota voi suositella kaikille kevyestä, mutta erittäin monipuolisesta peliviihteestä pitäville.

-Mikko Karvonen

Pelin viralliset kotisivut