Arvostelu: Aragami: Shadow Edition on ihan pätevää ninjahiippailua hämäriin kesäöihin
Aragami: Shadow Edition pakkaa yhteen pari vuotta sitten julkaistun hiippailupeli Aragamin sekä sen juuri julkaistun Nightfall-lisäosan. Sekä peruspeli että Nightfall toteuttavat pelimekaniikkojensa puolesta samaa peruskaavaa.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Lince Works / Julkaisija: Lince Works / Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One / Testattu: PC / Pelaajia: 1-2 / Peliä pelattu arvostelua varten: 14 tuntia
On tavallinen keskiviikko-ilta. Jälleen yksi tylsä vartiovuoro, leirin alueella ei ole vilahtanut edes oravaa.
Yhtäkkiä varjoista kuuluu kuitenkin vislaus. Kuka siellä?
Varjoissa näkyy sekunnin ajan metallisen terän välähdys, eikä asiaa tutkimaan lähteneestä vartijasta ei kuulu enää koskaan mitään. On jälleen hiljaista.
Aragamissa olet varjoissa liikkuva ninja, jolla on tehtävä. Tämän tehtävän toteutustapa on täysin omissa käsissäsi: sinun ja kohteesi välillä on erinäinen määrä vartijoita, jotka voi joko listiä tai jättää listimättä. Halutessasi voit hyppiä varjosta toiseen ja tyytyä välttelemään tiellesi sattuvia ihmisiä, suorittaen tehtävän ja häviten paikalta kuin haamu. Toisaalta voit myös murhata tylysti ja jälkiä jättämättä jokaisen vastaan asettuvan vahtimiehen.
Aragamin peruspelissä pelaaja ottaa yliluonnollisen, varjoista esiin manatun kostajan eli Aragamin roolin. Aragamin tehtäväksi annetaan pelastaa vangittu neito pahasta pinteestä ilkeiden valon sotureiden kynsistä. Mikäli tarinaa jaksaa seurata tämän pidemmälle, voi itseään taputtaa selkään, sillä ylipitkillä välivideoilla varustettu stoori ei ole mikään varsinainen mestariteos. Nightfall sijoittuu puolestaan Aragamia edeltäneeseen aikaan.
Tarinassa esiintyvien juonenkäänteiden tarkoituksena on varmaankin tuottaa pelaajalle ”huimia yllätyksiä.” Todellisuudessa tarina käänteineen noudattaa hyvin kliseistä kaavaa ja sen kulun pääpiirteet voi hyvinkin arvata jo etukäteen. Onneksi välivideot voi skipata helposti, jolloin pelaaja saa keskittyä itse toimintaan.
Aragamin tarjoama hiippailu on sinällään melko toimivaa. Pelihahmo on varustettu Dishonored-sarjasta tutulla lyhyen matkan blink-teleportaatiokyvyllä, jolla voi halutessaan hypätä varjosta varjoon. Varjoissa piilottelu lataa myös Aragamin muita yliluonnollisia kykyjä, joita pelihahmo oppii hiljalleen matkan varrelta löytyvien kykypisteiden avulla. Lisäkykyihin kuuluvat muun muassa viholliset etänä tappava tikari sekä lyhytaikainen näkymättömyys.
Aragamin lisäkyvyt tekevät salamurhaamisesta hauskaa ja monipuolista, mutta toisaalta peli voi muuttua myös liian helpoksi. Varsinkin peruspelin putkimaisissa kentissä teleporttailemalla sopivasti varjosta varjoon voi suurimman osan vartijoista jättää kokonaan huomiotta ja tasoista tulee hyvin nopeita läpijuoksuja. Onneksi Nightfall-laajennoksen kentät ovat hieman suurempia, jolloin pelkkä seuraavalle checkpointille juokseminen ei ole aivan yhtä ylivoimainen taktiikka.
Varjoissa viihtyvä Aragami on pahasti allerginen valolle. Vartijat havaitsevat lyhtyjen läheisyyteen eksyneen salamurhaajan paljon tavallista helpommin, jonka lisäksi Aragamin yliluonnoliset voimat eivät toimi kirkkaassa valaistuksessa.
Ikävä kyllä aina ei ole ihan selvää, kuinka hyvässä piilossa pelihahmo todellisuudessa on. Kauempaa katsottuna varjoisalta vaikuttava nurkkaus voikin olla vain hieman hämärä, eikä se siksi lataakaan Aragamin varjovoimia. Toisaalta salamurhaaja voi myös tulla havaituksi melko yllättäen, sillä pimeissä varjoissa pelihahmo voi liikkua hyvinkin lähellä vartijoita tulematta huomatuksi, mutta puolipimeässä vartijat havaitsevat kauempanakin liikkuvan ninjan.
Odotettua heikomman suojan vuoksi kiinni jääminen ja kuoleminen tuntuu kovin epäreilulta. Turhautumista pahentaa entisestään se, että hitaasti ja rauhallisesti edenneen pelaajan edellinen checkpoint voi olla jopa kymmenien minuuttien päässä menneisyydessä.
Kenttiin liittyvät ongelmat eivät rajoitu pelkkiin varjojen puutteisiin ja ne vaivaavat sekä Aragamia että sen Nightfall-laajennosta. Salamurhaaja on kovin kömpelö liikkumaan, eikä se osaa hypätä tai kiivetä lainkaan ilman blinkin käyttämistä. Täten matka voi katketa olemattomaan esteeseen, kuten matalaan aitaan.
On myös kovin epäselvää, mihin salamurhaaja saa Aragamin kehittäjien mielestä mennä. Teleportin avulla voi silloin tällöin kiivetä vaikkapa katolle, mutta aina se ei onnistu. Varsinki peruspeliä avoimempia karttoja tarjoavan Nightfall-lisäosan tasoja vaivaa myös ikävä ongelma, sillä vain osa ovista on pelaajan avattavissa. Tällöin pelaajalle voi olla välillä hyvinkin epäselvää, mistä kohteena olevaan rakennukseen tulisi päästä sisään.
Aragamin peruspelin läpäisyyn kuluu noin kymmenen tuntia. Tarinaan neljä uutta lukua lisäävän Nightfall-lisäosan voi puolestaan selättää vain muutamassa tunnissa. Aragamiin saa kuitenkin upotettua rutkasti lisää tunteja, mikäli eri kappaleista haluaa kerätä hyvät pisteet esimerkiksi tappamalla kaikki kentistä löytyvät viholliset sekä etsimällä kaikki keräilyesineet. Tasoja voi halutessaan läpäistä verkon välityksellä myös yhdessä ystävän kanssa co-op-pelimuodossa.
Teknisesti Aragami toimii kohtuullisen hyvin, mutta ikävä kyllä peli teki totaalisen jäätymisen muutamaan otteeseen arvostelujakson aikana. Graafisesti Aragami noudattaa omaa tyyliään, joka ei varsinaisesti hivele silmää, mutta jossa ei ole myöskään sen suurempia ongelmia.
Kokonaisuudessaan Aragami ja sen Nightfall-lisäosa ovat varsin kelvollisia hiippailupelejä, jotka jaksoi hyvillä mielin pelata loppuun saakka. Tapahtumat yhteen sitova tarina on melko tympeä eikä kenttäsuunnittelua ole viety aivan loppuun saakka, mutta muuten Aragamin tarjoama salamurhaaminen on paikoitellen hyvinkin jännittävää ja kokeilemisen arvoista.
ARAGAMI: SHADOW EDITION
”Aragami: Shadow Edition tarjoaa kiinnostavaa hiippailua sekä salamurhaamista, mutta kenttäsuunnittelua ei ole viety aivan maaliin saakka.”
