Arvostelu Frosthaven on koukuttava 16 kilon lautapelimammutti, jonka pelkkään purkamiseen menee pari tuntia
Frosthaven tarjoaa lautaroolipelien ystäville tekemistä sadoiksi tunneiksi.
Kun ensimmäiset videopelit luotiin aikanaan, ne pohjautuivat monilta osin silloisiin lautapeleihin. Useat kuuluisaksi nousseet kehittäjät ovatkin myöntäneet olleensa intohimoisia lautapelaajia, jotka saivat inspiraation omiin klassikoihin juuri fyysisten pelien maailmasta. Sittemmin videopelit ovat kasvaneet omaksi valtavaksi bisnekseksi, mutta samalla aallonharjalla ovat kulkeneet myös lautapelit, joiden suosio on räjähtänyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana – jopa siinä määrin, että edellistä vuosikymmentä on pidetty lautapelien renessanssina tai kulta-aikana.
Nykyiset lautapelit kattavat videopelien lailla useita genrejä, tyylejä ja mekaniikkoja. Monet näistä ovat pelattavuudeltaan huomattavasti monipuolisempia kuin Suomessakin suositut Monopoly, Afrikan tähti tai Muuttuva labyrintti. Itse asiassa osa lautapeleistä alkaa muistuttaa sisällön osalta jo digitalisoituja sisaruksiaan, sillä yhteen läpipeluuseen voi venähtää kymmeniä ellei peräti satoja tunteja. Yksi kuuluisimmista ja suosituimmista tällaisista on eittämättä Cephalofair Gamesin vuonna 2017 julkaistu ja monien mielestä maailman parhaaksi lautapeliksi tituleerattu Gloomhaven.
Tämän seuraajaa, vuonna 2020 Kickstarter-ennätykset lähes 13 miljoonan yhteisörahoituskierroksellaan rikkonutta Frosthavenia, onkin odotettu pelaajien keskuudessa kuumeisesti jo muutaman vuoden ajan.
Frosthaven edustaa edeltäjänsä lailla verrattain uudehkoa legacy-genreä, jossa lautapelin säännöt ja maailma muuttuvat pysyvästi pelikertojen edetessä. Pelaajia pyydetään esimerkiksi liimaamaan karttaan kokonaan uusia pelialueita, repimään kortteja pysyvästi pois tai lisäämään kokonaisia sääntöjä aiempien kylkeen. Näin kunkin peliporukan kokemus poikkeaa toisistaan. Lajityyppi sai alkunsa vuonna 2011 julkaistulla Risk Legacylla, ja on sittemmin kerännyt alati suurempaa suosiota muun muassa Gloomhavenin ja nyttemmin Frosthavenin kaltaisten tuotosten myötä.
Lyhykäisyydessään Frosthaven on vahvasti tarinallinen, 1-4 pelaajan yhteistyöllinen luolastoroolipeli, joka edustaa modernien europelien tyylisuuntaa. Sen haarautuvan kampanjan läpäisyyn saa uppoamaan satoja tunteja, eikä yhdellä peluukerralla voi edes kokea kaikkea sen tarjoamaa – tämän estävät jo legacy-säännöt. Siinä on 17 täysin uniikkia hahmoluokkaa, lähes 150 toisistaan poikkeavaa tehtävää ja sadoittain erilaisia varusteita. Puhumattakaan tuhansista riveistä tekstiä, jotka vievät tarinaa eteenpäin, taustoittavat maailmaa ja luovat lisätunnelmaa pelipöydän ääressä. Erillisen Forteller-sovelluksen avulla tekstit on lisäksi maksua vastaan kuultavissa täysin ääninäyteltyinä.
Toisin sanoen videopelitermein kuvailtuna se on käytännössä Baldur’s Gate -roolipelin lautapeliversio.
Se selittää samalla, miksi Frosthaven saapuu suorastaan massiivisessa 16 kiloa painavassa myyntipakkauksessa, jonka sisällä komeilee heti ensimmäisenä yksityiskohtaiset purkamisohjeet. Kyllä, luit aivan oikein. Purkamisohjeet.
Ohjeet tulevat onneksi tarpeeseen, sillä ilman niitä olisi mahdoton tietää, mitä kaikkea pakkauksesta ei saa vielä purkaa. Kehittäjiä on lisäksi kehuttava mukana tulevasta lajittelujärjestelmästä, johon valtaosan irrotetuista osista, palasista ja korteista saa kätevästi jemmaan ja josta ne on nopea napata käyttöön pelatessa. Aivan kaikkea myyntipakkaukseen ei saa niputettua nätisti takaisin, mutta ottamalla kannen vielä käyttöön, lukuisat viholliset ja pelilaatat saa edes jokseenkin järkevästi yhteen kasaan. Purkamiseen kannattaa silti varata noin pari tuntia aikaa, joten kavereita ei välttämättä kannata kutsua heti ensimmäiseen sessioon.
Ja ellei se tullut selväksi: peliä ei kannata purkaa ilman mukana tulevaa ohjeistusta.
Frosthavenissa pelaajat ovat samannimiseen kyläpahaseen saapuvia palkkasotureita, jotka ryhtyvät puolustamaan sitä tätä ympäröiviltä vihollisilta. Käytännössä tämä tapahtuu suorittamalla yksittäisiä tehtäviä, jotka vievät useita eri tarinalinjoja eteenpäin, kehittävät hahmoja vahvemmiksi ja laajentavat maailmaa. Seikkailun edetessä valinnanvara kasvaa uusien skenaarioiden auetessa pelattavaksi, ja toisinaan pelaaja joutuu valitsemaan esimerkiksi keskenään sotivien heimojen väliltä, jolloin osa poluista lukkiutuu pysyvästi sen pelikerran ajaksi.
Pelissä on useita tarinakokonaisuuksia, jotka keskittyvät tiettyjen esineiden, mysteerien tai heimojen ympärille ja joiden läpäisystä palkitaan usein tuntuvasti. Tehtäväsarjojen aikana kohdatut hahmot saattavat toisinaan myös liittyä pelaajien seurueeseen, jolloin näille avautuu uusia hahmoluokkia käytettäväksi. Vastaavasti vanhat hahmot jäävät henkilökohtaisen tavoitteen saavutettua eläkkeelle, jolloin kaupunkiin voi usein rakentaa uusia rakennuksia. Nämä lisäävät peliin aina uusia mekaniikkoja, kuten kauppiaita, haasteita ja muita yllätyksiä.
Halutessaan Frosthavenia voi pelata puhtaasti mekaniikkojen vuoksi, mutta tällöin menettää paljon pelin ympärille luodusta tarinallisuudesta. Kaikkiin lähes 150 tehtävään on kirjoitettu tuntuvat alustukset ja lopetukset, minkä lisäksi saatetekstiä saadaan usein lukea myös kesken tehtävien. Lisäksi pelissä on runsaasti satunnaisia kohtaamisia niin tehtäviin mentäessä kuin kylillä puuhatessa, mitkä maustavat maailmaa entisestään. Hiljalleen avautuva tarina ja eri hahmojen taustat onnistuvat nappaamaan mukaansa jo alusta lähtien, mutta kerronta tuntuu vain paranevan seikkailun edetessä. Joitain tehtäväketjuja ei maltakaan päästää käsistä ennen kuin sen loppuratkaisusta on päässyt nauttimaan.
Pelillisesti Frosthaven jakautuu käytännössä kahteen osaan: taisteluihin ja kaupunginhallintaan. Jälkimmäinen on laajentunut aavistuksen Gloomhavenista, ja pelaajat pääsevät seikkailuidensa aikana kasvattamaan pienen kyläpahasen varteenotettavaksi kaupungiksi. Tähän kuuluvat niin uudet rakennukset kuin vankemmat muurit, joita kyhätään tehtävistä saatavilla resursseilla. Pelaajalle kehitys näkyy mukana tulevilla tarroilla, joita liimataan laajempaan pelilautaan niin uusien tehtävien kuin alati kehittyvien rakennusten merkeiksi.
Kylässä huolletaan myös omaa soturijoukkoa, joka kehittyy etevämmäksi taisteluista saatavilla kokemuspisteillä sekä tietenkin varusteilla. Jälkimmäisiä voi joko ostaa tai kyhätä itse, ja kaiken muun tapaan valikoima kasvaa pelin edetessä ja kaupungin kasvaessa. Alkuun ei kannatakaan odottaa kuin ränsistyneitä haarniskoja ja ruostuneita miekkoja, mutta tarinan edetessä myös taikaesineet muuttuvat alati paremmiksi. Erilaisia varusteita löytyy satoja, joille kullekin on pelissä omat kortit ja säännöt. Hahmojen jäädessä eläkkeelle kaikki heivataan takaisin kauppiaille, jolloin uudet palkkasoturit voivat joko ostaa tai kyhätä ne taas itselleen.
Kun kylillä on pyöritty riittävästi, on aika käydä itse taisteluihin. Pelaajat matkaavat Frosthavenin lähiympäristössä suorittamassa seikkailun aikana avautuvia tehtäviä, jotka poikkeavat toisistaan kenttäsuunnittelun osalta usein valtavasti. Yksikään tehtävä ei ole koskaan aiemman kaltainen, vaan niissä kaikissa on usein jokin kikka, mekaniikka tai yllätys, joka pitää toiminnan virkeänä jopa satojen tuntien jälkeen. Esimerkiksi jossain tehtävässä saattaa joutua tuhoamaan pilareita, pakenemaan vihollisia tai suojelemaan kumppaneita.
Korttipohjainen taistelu on tuttu Gloomhavenista, eikä erinomaista mekaniikkaa ole syytä korjata. Pelaajat valitsevat hahmoilleen kukin vuorollaan kaksi toimintaa, eli korttia: hyökkäyksen ja liikkumisen. Liike voi esimerkiksi koostua kahden ruudun liikkumisesta ja parannuksesta tai vaikkapa neljän ruudun hypystä, jolla voi ylittää viholliset tai ansat huoletta. Korteissa on lisäksi erillinen aloiteluku, joka määrittelee kunkin hahmon järjestyksen vuorossa. Tällä on käytännössä aina todella taktinen merkitys, sillä toisinaan voi olla tärkeämpää liikkua vasta vihollisten jälkeen vuorossa.
Toiminnassa on kuitenkin paljon muuttujia ja satunnaisuutta, joten mistään ei voi olla täysin varma. Kullakin vihollistyypillä on omat hyökkäyspakat, jotka toimivat näiden tekoälynä. Niissä on yhtälailla aloiteluku sekä liuta toimenpiteitä, jotka kukin vihollinen suorittaa vuorollaan. Joskus oma vuoro voikin epäonnistua täysin, kun oma suunnitelma kariutuu vihollisen ollessa vuorollaan nopeampi ja liikkuessa pois pelaajan valitsemien hyökkäysten määritteistä. Tai vaihtoehtoisesti suunnitellut liikkeet onnistuvat täydellisesti, mutta omasta hyökkäyspakasta vedetään epäonnistuminen ja hahmo tekee nolla vahinkoa. Tällöin ei voi kuin pettyä äänekkäästi ja yrittää uusiksi seuraavalla vuorolla.
Kaikki pelin 17 hahmoluokkaa poikkeaa toisistaan lisäksi tyystin ja jokaisella on oma täysin uniikki pelityyli. Muotoaan muuttava Geminate vaihtelee esimerkiksi lähitaistelijan ja kaukoampujan välillä kesken taistelun, ja molemmilla puolilla on oma toimintapakka. Banner Spear luottaa puolestaan liittolaisiin tuhovoimaisten kykyjen aktivoimiseksi, kun taas Boneshaper herättää kuolleita taistelemaan tämän puolesta. Eri hahmojen väliset synergiat ovat sitten jo kokonaan oma metatasonsa, joka monipuolistaa kokemusta entisestään.
Hahmot kasvavat taso tasolta alati etevämmiksi, jolloin he saavat valita pakkaansa entistä tehokkaampia kortteja. Lisäksi näille aktivoituu kykyjä, jotka usein muokkaavat hyökkäyspakkaa entistä vaarallisemmaksi poistamalla miinuksia antavia kortteja ja lisäämällä vastaavasti parannuksia. Osa kyvyistä avaa puolestaan kokonaan uusia mekaniikkoja, jolloin esimerkiksi levätessä voi aktivoida tiettyjä bonuksia.
Hahmojen kuollessa tehtävä epäonnistuu, jolloin pelaajat voivat päättää uusia yrityksen välittömästi tai palata tukikohtaan nuolemaan näppejä ja valitsemaan kenties toisen skenaarion. Hävityistäkin tehtävistä palkitaan rahalla ja kokemuksella, mutta elintärkeät resurssit sekä tietenkin seuraavaksi avautuvat tehtävät jää tällöin saamatta.
Pelin taistelumekaniikkaa ei voi ylistää liiaksi, sillä se onnistuu suorittamaan samanaikaisesti hyvin monta eri tehtävää. Ennen kaikkea se antaa pelaajille todella strategisen pelattavuuden, jossa omilla valinnoilla on merkittävä vaikutus taistelun kulkuun. Vaikka tehtävissä on monesti varaa hieman irrotella, valtaosa skenaarioista päättyy usein hyvin tiukkoihin tilanteisiin, joissa lopputulos olisi voinut olla täysin toisenlainen huonommalla tuurilla tai valinnoilla.
Samalla mekaniikkaan on ujutettu helposti opittava, mutta erinomaisesti toimiva tekoäly, jolla viholliset ja muut liittolaiset toimivat kentällä. Se on lisäksi nopea pistää käytäntöön, joten vuorot etenevät verrattain nopeasti, vaikka huoneessa olisi kymmeniä vihollisia. Tähän on lisäksi sisäänrakennettu satunnaisuus vihollisten toimintapakkojen myötä, joten milloinkaan ei voi olla täysin varma, mitä kukin vihollinen tekee seuraavaksi. Veteraanit pystyvät tosin oppimaan ennen pitkään, millaisia liikkeitä juuri tietyillä vihollistyypeillä on, mikä tavallaan kuvastaa hahmojen kehittymistä aloittelevista märkäkorvista tappaviksi ammattilaisiksi. Pelaajien kannalta tämä lisää puolestaan toiminnan taktisuutta.
Kaikki tämä tuo tosin yhden vääjäämättömän mutta silti vähän turhauttavan piirteen peliin: valmistelun.
Koska erilaisia muuttujia, sääntöjä, pakkoja ja hirviöitä on useita, joutuu jokaisen tehtävän rakentamaan aina uusiksi. Esimerkiksi hirviötyyppien kohdalla täytyy kaivaa niin näiden toimintapakat, pahviset figuurit kuin statsikortit – nämä on onneksi jossain määrin niputettu yhteen, jos pakkauksen on purkanut ohjeiden mukaan. Silti näiden lisäksi täytyy etsiä oikeat huonelaatat, mahdolliset ansat, esteet ja muut elementit kentälle, sekoittaa useat eri pakat ja rakentaa muutama uusi mukaan. Lisäksi tehtävien aikana pitäisi muistaa vielä mahdolliset eri poikkeussäännöt, tietyillä vuoroilla tapahtuvat asiat ja muut kommervenkit.
Gloomhavenia (ja ennen pitkään varmasti Frosthaveniakin) ei syyttä ole digisoitu videopeliksi, jollainen se käytännössä onkin lautapelinä.
Yksittäisistä skenaarioista ei siten selviä alle tunnissa, ja useimmiten näihin uppoaa kevyesti pari-kolme tuntia. Ja jos tehtäviä joutuu vielä yrittämään uusiksi, tiuku vain kasvaa. Toki tällöin valmistelut on jo tehty etukäteen, eikä tehtävän uudelleenaloituksessa kestä usein montaa sekuntia. Valmistelu onneksi myös nopeutuu pelaajien oppiessa rutiinin, mutta kyseessä on silti hyvin monipuolinen pelikokemus, mikä näkyy niin pelattavuudessa kuin valmistautuessa.
Tämä ei myöskään estä sitä, että kerran aloitettuaan Frosthavenin pariin uppoutuu helpolla tuntikausiksi, eikä irti malttaisi päästää. Niin koukuttava taistelumekaniikka kuin kutkuttava maailma houkuttelevat helposti mukaan ja viehättää taatusti kaikkia roolipeleihin rakastuneita. Omien palkkiosotureiden ja kylän kohtaloa todistaessa kymmenien ja taas kymmenien tuntien ajan syntyy väistämättä huikeita tarinoita, joita muistella lämmöllä ystävien kanssa.
Sitten onkin taas aika kaivaa figuurit, pakat ja muut härpäkkeet esiin ja suojella Frosthavenia sekä sen kyläläisiä sen moninaisilta uhilta.
