Arvostelu: Hunt: Showdown on mainio FPS-peli, jossa palkkionmetsästäjät jahtaavat hirviöitä

06.03.2018 20:30 | Antti Voutilainen

Early Access -tilassa oleva Hunt: Showdown tarjoilee miellyttävän erilaisen kokemuksen pelimarkkinoille, joilla battle royale -pelit ovat kuumimmillaan.


Julkaisija: Crytek / Kehittäjä: Crytek / Saatavilla: PC (Early Access) / Testattu: Intel Core i7-7700K (5,0 GHz), 16 Gb RAM, Geforce GTX 1080 Ti, Win10 / Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia


Crytek-pelistudion muistaa moni Crysis-pelin kautta. ”Pyöriikö siinä Crysis?”, oli aikansa surullisen kuuluisa lausahdus. Tämä johtui puhtaasti siitä, että Crysis-pelin julkaisun aikaan vain aniharvalla oli kokoonpano, joka pystyi sujuvasti pyörittämään peliä. Crytekin kehittämä CryEngine-pelimoottori on jatkanut kehittymistään, ja uudessa Hunt: Showdown -pelissä käytetään pelimoottorin tuoreinta eli neljättä versiota.

Epäilyt uudesta tekniikkademosta voi heittää romukoppaan, sillä Crytek onnistuu tällä kertaa myös muillakin saroilla. Hunt: Showdownissa pelaaja asetetaan palkkionmetsästäjän kenkiin. Vaatimattomana tehtävänä on etsiä pomohirviö, eliminoida se ja vielä lähettää se manalan maille karkoitusrituaalilla. Palkkio kaavitaan kadotukseen heitetyn kuvotuksen tuhkista. Tämän jälkeen pitää vain marssia evakuointipisteelle.

Kuulostaa varsin miedolta kokemukselta. Sitä Hunt: Showdown ei kuitenkaan tarjoile.

Jännitysmutteria kieritetään heittämällä liuta muita ihmispelaajia samoille apajille.

Kaikki ovat jahtaamassa samaa palkkiota, joten odotettavissa on kahakkaa jos jonkinlaista. Matkaa hankaloittaa myöskin se, että maailma on täynnä tekoälyn ohjastamia hirviöitä, jotka antavat mielellään pelaajalle kuolemansuudelman tilaisuuden koittaessa. Pomohirviön luokse ei myöskään marssita noin vain, sillä pelin alkaessa päävihollisen sijainti on tuntematon. Pelaaja voi yrittää tuurilla löytää pääpirulaisen, mutta paikantamalla vihjeitä, pelaajan kartta näyttää, missä rahasampo luuraa.

Pelaajan päätä ei myöskään silitellä siinä kohtaa, kun päävihollinen on teilattu.

Muut pelaajat saavat tietää, että karkoitusprosessi on meneillään. Näkevätpä muut pelaajat myöskin sen, missä palkkion kanssa rehvastelevat pelaajat etenevät. Nyt viimeistään alkaa jännittäminen omasta selviämisestä ja palkkion onnistuneesta lunastamisesta. Palkkiota mukanaan kuljettava pelaaja on vapaata ja näkyvää riistaa muille. Jos Kalmiston Nestori käy niittämässä satoaan, jää oma palkkionmetsästäjä mätänemään pelikentälle, sillä kuolema on pysyvää sorttia. Mukana menee mahdollinen kehitys ja kaikki mukana kannettu tavara.

Kuoleman ollessa pysyvää sorttia, pelaaja toimii Hunt: Showdownissa HR-ammattilaisena ja rekrytoi tehtävään sopivat palkkionmetstäjät. Oletusarvona kaikki metsästäjät lähtevät nollatasolta kehittymään ylöspäin. Ulkonäön lisäksi erona metsästäjien välillä on varustus. Joillakin on toki enemmän osumapisteitä, eli parkkiintuneempi nahka. Pelaajan tehtävänä on varustaa metsästäjä siinä määrin, että palkkiojahdista selviää hengissä.

Hunt: Showdownin sisältämä kehityspuu on kaksiosainen.

Päätasolla tapahtuu oma henkilökohtainen tasojen nosto, joka realisoituu uusina tarvikkeina, kuten esimerkiksi dynamiittina ja nyrkkirautoina. Lisäksi juoksulla käynyt palkkionmetstäjä kehittyy. Uusilla tasoilla hahmolleen saa aktivoitua lisää osumapisteitä tai kehittää hahmon taitoja. Esimerkiksi vastustuskyky myrkylle tai haavan sidonnasta saatavat ylimääräiset osumapisteet ovat varsin tervetulleita ominaisuuksia.

Ajallisesti peli sijoittuu 1900-luvun alkuun, mikä tarkoittaa vähemmän kehittyneitä työkaluja. Aseistuksen puolella tarjolla on vipulukko- ja pulttilukkokivääreitä, haulikoita ja revolvereja. Aseet ovat tuntumaltaan sopivan erilaisia, ja ampumisessa on käytettävä harkintaa, koska panokset ovat ylellisyyttä. Lähitaisteluun soveltuva puukko tai nyrkkiraudat ovat varsin suotava metsästysväline panoksien säästämiseksi. Toinen etu piilee siinä, ettei tule paljastaneeksi sijaintiaan. Aseiden äänet kantavat kauaksi. Onneksi asettaan voi käyttää myös astalona, vaikkakin heikompana, jos lähitaisteluvälineet jäivät toimistolle.

Ottaen huomioon Crytekin taustan, Hunt Showdownilta sopii odottaa komeaa ulkoasua. Eikä odotusta petetä. Peli on visuaalisesti erittäin komeaa katsottavaa. Grafiikka onnistuu tunnelman luonnissa erityisen hyvin öisissä maisemissa. Pelimaailmasta on onnistuttu myös tekemään hyvin reaktiivinen, pakottaen pelaajan pohtimaan tarkemmin reittivalintojaan. Esimerkiksi tien varrella olevat varikset voivat helposti paljastaa pelaajan sijainnin muille, kun parvi säikähtää kulkijaa ja lähtee lentoon.

Vastaavia paljastuselementtejä on ripoteltu sinne tänne. Ympäristöön joutuukin kiinnittämään huomiota, mikäli haluaa säilyttää yllätysmomentin. Metsästystä eivät helpota myöskään tekoälyn ohjastamat hirviöt. Valtaosa hirviöistä on helposti nujerrettavissa, mutta kentällä on myös vahvempia ällötyksiä, jotka triggeröityessään voivat pilata kaiken. Sijainnin paljastumisen lisäksi myös henki on höllässä.

Crytek on onnistunut luomaan peliin myöskin varsin onnistuneen äänimaailman. Maailma tuntuu ja kuulostaa elävältä, vaikka asukkeina onkin vähemmän eläväistä jengiä.

Yksi Hunt Showdownin tärkeä piirre on metsästystoveri. Palkkiota voi lähteä jahtaamaan yksinään tai parin kanssa. Jälkimmäistä on helppo suositella. Jos jahtiin lähtee yksinään, ei toveri ole nostamassa takaisin jaloilleen, eikä myöskään havainnoimassa ympäristöä. Vaikka vierastankin tuntemattomien kanssa hölisemistä pelatessa, tässä pelissä kommunikointi tuntui luonnolliselta. Parhaimmillaan kommunikointi näkyi onnistuneena jahtina. Huonoimmillaan se ilmeni kielimuurina, joka johti metsästäjän osalta hiippakunnan vaihtoon. Metsälle kannattaakin lähteä aina tutun kaverin kanssa.

Vaikka Hunt Showdown on vielä kehityksessä, jo Early Accessissakin se tuntui jo varsin toimivalta kokonaisuudelta. Peliin sateli jatkuvasti päivityksiä, ja Crytek vaikuttaakin panostavan peliin suurella sydämellä. Pelisessioden aikana peli kärsi verkko-ongelmista, jolloin metsälle ei onnistunut pääsemään tai oma pelitili ei päivittynyt ajantasalle. Lisäksi pelatessa ilmeni pieniä bugeja, jotka eivät kuitenkaan rikkoneet pelikokemusta.

Kunhan studio saa selätettyä palvelinongelmat, niin käsissä on varsin maittava pelikokemus, joka ehdottomasti kannattaa nauttia kaverin kanssa.

Early Accessin perusteella Hunt: Showdown kaipaa lisää pelikenttiä, mutta myös muitakin pomohirviöitä. Jättiläishämähäkin ja teurastajan metsästys eivät jaksa kantaa loputtomiin. Lisäksi pelissä jäi kaipaamaan vahvempaa tunnesidettä palkkionmetsästäjiin. Nykyisellään metsästäjän kuoleman ohittaa olankohautuksella. Ehkäpä se ärräpää lentää kiivaammin sitten, kun menettää huippuunsa trimmatun saalistajan.

 

HUNT: SHOWDOWN (EARLY ACCESS)

4

”Hunt: Swowdown on vielä Early Access -peli, mutta jo sellaisena erittäin hyvä.”